Yksi, kaksi, neljä, kolme...

Muiden julkaisualueiden nautittua jo reilun tovin jokaisesta neljästä Ace Attorney -seikkailusta eurooppalaiset pääsevät käsiksi vasta kolmanteen oikeussalidraamaansa. Todellisuudessa Apollo Justice - Ace Attorney on järjestyksessään sarjan neljäs peli, kolmannen antaessa odottaa täkäläistä julkaisuaan. Vastalauseenhakuinen järjestely ei sentään pilaa kummankaan pelin tarinakokonaisuutta, onhan Apollo Justice uusine hahmoineen käytännössä uusi alku Phoenix Wrightin luotsaamalle sarjalle.

Siinä missä edelliset Ace Attorneyt ovat pitkälti käännöksiä vain Japanissa julkaistuista Game Boy Advance -versioista, Apollo Justice on alkujaankin suunniteltu Nintendon kaksinäyttöistä taskukonsolia silmällä pitäen. Maistiaisia uudistuksista saatiin jo ensimmäisen Phoenix Wrightin DS-käännöksen huikeassa lisäepisodissa, jonka pelimekaniikka eittämättä jättää kolmen ensimmäisen pelin muut luvut varjoonsa. Samaa voi sanoa uutuusseikkailun neljästä kiemuraisesta tapauksesta, joissa rikosten tutkinta saa kosketusnäytön ansiosta entistä interaktiivisempia piirteitä.

Pelin alkuasetelma pyrkii luomaan tarinallisen pesäeron aiempiin asianajoseikkailuihin jättämällä seitsemän vuoden kuilun Phoenixin viimeisen ja keltanokka-asianajaja Apollo Justicen ensimmäisen oikeudenkäynnin välille. Aikakauden vaihdoksesta huolimatta hahmojen roolit ovat kutakuinkin tutut. Töyhtöhyyppäinen Apollo osoittautuu varsin sympaattiseksi nuorukaiseksi, joka astuu oikeussaliin puolustamaan asiakkaitaan apunaan muun muassa kylmänrauhallinen pomonsa Kristoph Gavin sekä pirtsakka taikurityttö Trucy. Tulokkaan ensikosketukset virkaansa eivät silti ole pehmoiset, rehvasteleehan pääkilpakumppanina uusi yleinen syyttäjä – rokkilegendanakin uraa uurtanut Klavier Gavin. Mies ei tosin ole järin riidanhaluinen sankariamme kohtaan, mikä kieltämättä vähentää kaivattua kitkaa kaksikon välisistä kohtaamisista.

Tulta ja tappuraa riittää aivan toisella rintamalla, sillä Klavierin rokkijumalan elkeet eivät tunnu miellyttävän murhatapauksien pariin komennettua etsivä Ema Skyetä, joka on yksi pelin harvoista tutuista kasvoista. Tuoreesta pestistään katkeroitunut neitokainen haaveilee urasta rikosteknisessä yksikössä, ja hänen lapsenomainen intonsa tiedettä kohtaan onkin suureksi avuksi Apollon tonkiessa johtolankoja pääkallopaikoilla. Hahmokaarti ei tietenkään olisi täydellinen ilman hulvattomia todistajia ja syytettyjä, joihin lukeutuu tällä kertaa muun muassa nuudelikojun myyjää, hyperaktiivista reportteria, mafiaperheen jäseniä sekä kielitaidottomia muusikoita.

Syyllinen, kunnes toisin todistetaan

Nokkelasti kirjoitetut hahmot sekä vaiherikkaat tapahtumat ovat jokaisen point’n click -tyylisen seikkailun suola, joten Apollo Justicen tarinavetoisen rakenteen ei pitäisi enää tulla yllätyksenä kenellekään. Kerronnan osalta sarjan kärkipäähän yltäviä episodeja tai persoonia ei kenties ole niin montaa kuin olisi toivonut, mutta taso on silti tyydyttävän korkealla. Vaikka letkeästi kieli poskessa kirjoitetuissa tarinakokonaisuuksissa osataan tarpeen vaatiessa vakavoituakin, täysiveristä dekkarikertomusta tai hyytävää oikeustrilleriä ei pelistä saa kirveelläkään. Hyvin perijapanilaiset juuret näkyvät läpi koko pelin, erityisesti huumoripuolella. Lokalisointitiimi on silti onnistunut tuomaan tunnelmaan oman länsimaisenkin vivahteensa.

Neljässä eri murhatapauksessa edetään hyvin pitkälti sarjalle tutulla kaavalla. Oikeussaliosuuksissa pohditaan runsasdialogisesti tapausten yksityiskohtia ja todistetaan valehtelevien todistajien lausunnot pötypuheeksi esittämällä niiden ristiriitaisuudet todistusaineiston avulla. Perättömistä syytöksistä rangaistaan energiamittaria kuluttavilla sanktioilla, joten syyttävää sormea ei kannata pitää liian vastalauseherkkänä. Ajoittaisista epäloogisuuksistakin huolimatta valheiden oivaltaminen ja pala palalta purkaminen on aina yhtä hauskaa sekä tyydyttävää.

Siinä missä Phoenix Wright turvautui oikeusistunnoissaan puhtaasti ristikuulustelutaitoihinsa, Apollolla on lisäapuna mystinen uutuustaito havaita ihmisten erinäiset pakkoliikkeet heidän salatessaan oleellisia yksityiskohtia. Kykyä käyttäessä kosketusnäytölle ilmaantuu hidastettu lähikuva, josta todistajien alitajuisia bluffauseleitä on osattava etsiä oikeasta kohtaa ruumista – sekä lausuntoa. Idea on sen verran nerokas, että sen säästeliäs ja varman turvallinen hyödyntäminen suorastaan harmittavat. Ainoa miinus lankeaa kyvyn yliluonnolliselta haiskahtavalle toteutukselle, kun huomattavasti maanläheisempikin lähestymistapa olisi toiminut mainiosti.

Rikospaikkojen tutkintaosuuksissa sen sijaan tongitaan ne viimeisetkin johtolangat ja todisteet ennen ratkaisevien oikeudenkäyntien alkamista. Ema Skyen avustuksella salapoliisityö ei ole enää pelkästään passiivista maisemien haravointia, vaan pelaajat pääsevät likaamaan omat kätensä tutkimustyössä. Muun muassa sormen- ja kengänjälkien tunnistukseen käytettävä välineistö hyödyntää taskukonsolin kosketusnäyttöä ja jopa mikrofonia hauskoilla tavoilla. Siksi on ihmeteltävä kehittäjien säästölinjaa tälläkin saralla. Potentiaalia varmasti riittäisi useammille tutkimustavoille, mutta toki näillä eväillä pärjätään seuraavaan osaan asti.

Sokeakin oikeus totuuden löytää

Siirtymä GBA-käännöksistä täysiveriseen DS-seikkailuun näkyy pelimekaanisten uudistusten ohella Apollo Justicen ulkoasussa. Aiempaa yksityiskohtaisempien taustojen lisäksi anime-henkisten hahmojen animaatiot ovat huomattavasti sulavampia ja monipuolisempia. Hahmojen spekuloidessa murhaöiden tapahtumien kulkua peli saattaa jopa havainnollistaa dialogia kolmiulotteisilla rikospaikkamallinnuksilla. Tahdin ollessa hektisimmillään pikkuruudulta voisi kuvitella seuraavansa kunnollista piirrossarjaa. Kaiken huipuksi ääniefektien, erinomaisten musiikkiraitojen ja räiskyvien oikeussalitaistojen yhdistelmä saa aikaiseksi sellaisia adrenaliiniryöppyjä, ettei tiedä miten päin penkissään istuisi.

Neljäs Ace Attorney tekee teknisesti kaiken paremmin kuin yksikään edeltäjänsä. Tässä suhteessa Euroopan epälooginen julkaisujärjestys iskee julkaisijaa näpeille, kunhan kolmas Phoenix Wright rantautuu hamassa tulevaisuudessa. Sarjan faneille hahmojen kehitys sekä juonikuviot ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeässä, ellei jopa tärkeämmässä, roolissa. Tällä rintamalla Apollo Justicella on omat hyvät ja huonot hetkensä, mutta kokonaiskuvaa katsoessa ensivaikutelma uudesta poppoosta on positiivinen. Pelin lopetuskin jättää mukavasti spekuloitavaa sarjan tulevaisuuden suhteen. Suosittelen niin kotisohvien konkari-Phoenixeille kuin keltanokka-Apolloille.