Cry-pelimoottorin räiskintäeepokset noudattavat vuodesta toiseen samaa linjaa; räväkkää tulitusta huikeissa ympäristöissä kulkupeleillä höystettynä. Ja mitäpä sitä pyörää uudestaan keksimään. Xbox-omistajat saivat maistaa menestyskonseptia jo ensimmäisen Far Cryn ilmestyessä. XO:lle Predator-lisänimen turvin käännetty uudelleenlämmittely oli vanhentunut jo syntyessään, mutta nyt Ubisoft Montreal esittelee yleisölle täysiverisen jatko-osan: Far Cry 2. Suuren hypemylläkän saattelema toimintapläjäys kosiskelee kiinnostuneita jättimäisellä avoimella pelialueella ja tekemisen vapaudella. Mainospuheiden todenperäisyys selviää tuonnempana, mutta yksi asia täytyy tehdä heti selväksi. Sisällissodan repimästä Afrikasta poistutaan vain jalat edellä.

Kaiken tulen keskellä

Nimestään huolimatta Far Cry 2 hylkää suoran jatko-osan statuksen alkuunsa. Ykkösosan alter ego Jack Carver mutanttivoimineen on lempattu pihalle. Päiväntasaajan tietämille matkaava päähenkilö valitaan itse muutamasta äijänroikaleesta. Lyhyen, fiilistelevän automatkan jälkeen päästään tositoimiin. Pelaajan tehtävänä on sisällisodan osapuolille aseita myyvän "Sakaalin" eliminointi. Pohjimmiltaan jalo operaatio pakottaa sankarimme keikkaputkeen, jonka toimeksiannot koettelevat moraalia. Takinkääntö ja puolenvaihto ovat vakiotemppuja, sillä päämäärä on saavutettava keinoja kaihtamatta. Viidakossa pätevät viidakon lait. Ennen viimeisten laukausten ampumista on tullut pelanneeksi niin moneen pussiin, ettei ystävää erota vihollisesta. Eikä siitä edes välitä. Paha virhe käsikirjoittajilta – vai onko sittenkään?

Oman mausteensa eteläiseen keitokseen heittävät tekoälyhahmot (buddies), jotka määräytyvät alussa valitun päähenkilön mukaan. Tulitaistelussa nämä kamut ovat jokseenkin hyödyttömiä, mutta heidän antamistaan tehtävistä nettoaa mukavia kohennuksia turvatalojen varusteisiin. Mitään Mercenaries 2:n tasoisia apumiehiä ei kannata odottaa. Ihmissuhteet ovat paikallisissa oloissa löyhää kauppatavaraa. Henkilökohtaisesti kannattavin kumppanuus kehkeytyi muuan naikkosen kanssa. Hetken jaarittelun jälkeen hän vannoutui pelastamaan nahkani kuoleman uhatessa. Se osoittautui hyödylliseksi lupaukseksi paikallisen tulenaran ilmaston huomioiden.

Far Cry -maailma jakautuu kahteen suurehkoon palstaan, jotka ovat molemmat hyvin samankaltaisia vuorten halkomia sokkeloita. Alueen keskitienoilla sijaitsee kaupunki, jossa tulee vierailtua tiuhaan hyväpalkkaisten ja tarinalinjaa edistävien tehtäviä tavoitellessa. Määrätietoisesti juonipolkua etenevälle viidakkoreissu on ohi alle viidessätoista tunnissa, mutta virtuaalisafarilla riittää tutkittavaa siinä määrin, että sen syövereihin uppoutuvan kannattaa varata viisumiin tuplaten aikaa: Ympäriinsä ripotellut turvamajat ja vartioleirit odottavat tulijaa – vastaanotto voi olla tosin turhankin lämpöinen. Ampumataitoisen apupojan tarvitsija ei ole ikinä kaukana, parhaassa tapauksessa pikkupalkan hanttihommia löytyy suoraan kännykällä. Livingstonen jalanjäljissä kulkiessaan voi myös leikkiä aarteenetsintää. Luontoon piilotettuja timantteja ja audiologeja ei ole vaikea hoksata, kunhan pitää silmänsä ja elektronisen paikannuslaitteen auki.

Valuuttana luodit ja timantit

Päiväntasaajan hiekkalaatikossa aika kuluu pääasiassa räiskien ja eri kulkupeleillä kruisaillen. FPS-peleille ensiarvoisen tärkeät kontrollit ovat kokeneet roiman parannuksen edeltäjästään. Aivan Call of Duty 4:n tasoiseen terävyyteen ei päästä, mutta perusta on tukeva. Tämän päälle Ubisoft Montreal on koonnut mehukkaan toimintapaketin, joka sisältää muutaman tuoreen idean. Ensiksi mainittakoon terveysmittari, joka on sekoitus useasti käytettyjä paranemismenetelmiä: pienemmät nirhamat tervehtyvät itsestään, suuremmat vaativat pikaoperointia tulitikuilla ja Leathermanilla. Täysi kunto palautuu valtimoon tuikattavilla ensiapuruiskeilla, joita täytyy välillä haeskella lääkekaapeista. Kalpeanaamaa vaivaavan malarian oireilua hoidetaan erikoispillereillä, ja niitä täytyy olla aina mukana, maksoi mitä maksoi. Lyijymyrkytykseltä välttyy toki parhaiten antamalla samalla mitalla takaisin. Siihen touhuun FC 2 tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Tuhoa voi kylvää monipuolisella kalustolla aina liekinheittimestä ja kiikarikivääristä muoviräjähteisiin. Kaikkia vihollisen käyttämiä tussareita voi itsekin hyödyntää, joskin hiekkakylvyn saanut ruosteinen pyssy jumiutuu usein. Pahimmassa tapauksessa se saattaa laueta käsiin, mikä on ikävämpi juttu eritoten sinkoa tai muita räjähteitä käytettäessä. Tuliterää kalustoa sekä oheishyödykkeitä voi haalia asekauppiaalta. Luodikkojen virityspaketit tuottavat tosin vain marginaalisen hyödyn, joten valuutta kannattaa säästää muuhun. Harmittavasti tähtäintä, äänenvaimenninta tai muita osia ei voi valita lainkaan. Asepornoilu lienee siis jatkossakin Tom Clancy -nimeen sidottu.

Pelattavuuden toinen osa-alue eli menopeleillä huristelu on niin ikään toimivasti ratkaistu. Useimmiten kaasutellaan autolla tai veneellä, valikoimaan lukeutuu myös massiivinen jokilaiva ja eksoottisempi riippuliidin. Ajotuntuma on sopivan napakka ja mikä tärkeintä, köröttely savannilla, viidakossa ja aavikolla jaksaa viehättää ajokilometrien kertymisestä huolimatta. Kuskin paikkaa vierastavat pystyvät valitsemaan pikamatkustuksen bussilinjalla, mikäli harvaan pystytetyt pysäkit vain osuvat kohdilleen. Kävelyretkiä tulee joka tapauksessa välttää, sillä eteneminen sujuu verkkaisesti, ja jalkamies on helppo saalis autoilevalle sissipartiolle. Tästä syystä on onni, että edes seulaksi ammuttu moottori ei katkaise etenemistä. Korjaustaitoinen pelihahmo saa savuttavat, katolleen pyörähtäneet ja kiville karahtaneet bensakoneet menokuntoon käden käänteessä. Logistiikkapuolen kruunaa erittäin näppärä kartta&GPS -yhdistelmä. Suunnistusvälineitä käyttääkseen ei tarvitse kelata valikoita, vaan kaikki tapahtuu reaaliajassa. GPS:n kiinnittyessä ajokin kojelautaan paperikarttaa voi pitää sylissä, mikä mahdollistaa täydellisen navigoinnin suoraan lennosta.

Kuten jokainen nykyräiskintä, myös Far Cry 2 sisältää nettipelin. Moninpelimuodot ovat se tyypillinen sekoitus tappomatseja sekä valtaustehtäviä vailla mitään yllätyksiä. Kokemuspisteitä, joilla avataan uusia aseita, kerätään erikseen rankatuissa ja ei-rankatuissa kärhämissä. Pojoja ei siis lasketa yhteen. Tekemisen vapauden rajoittaminen rampauttaa Live-kokemusta, sillä pelkkänä mies-miestä-vastaan-räiskintänä se jää toiseksi kovimpien kilpakumppaniensa rinnalla. Moninpelin paras ominaisuus onkin jo alkuperäisestä Far Cry:sta tunnettu karttaeditori. Runsaat editointityökalut synnyttävät huikeita taisteluareenoita osaavien tekijöiden käsissä. Omaan luomustaan pääsee kokeilemaan ei-rankatuissa matseissa, kunhan sen jakaa ensin nettiin käyttäjien ihailtavaksi. Muiden tekemiä kenttiä voi ladata, pelata, pisteyttää ja halutessaan myös muokata. Arviointimahdollisuus varmistaa sen, että jyvät erottuvat akanoista.

Kuuma pakkaus

Televisioruudulle piirtyvä Afrikan luonto ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Graafisesti peli on huipputasoa. Dynaaminen vuorokaudenajan muuttuminen sekä säätilan vaihtelut luovat elävän tunnelman olohuoneeseen. Kuvittele katselevasi vuorenseinämältä eteesi levittäytyvää savannia aamuauringon kiivetessä valaisemaan päivää. Kuvittele hiipiväsi sissitukikohdan sydämeen keskiyön pimeyden turvin sateen rummuttaessa viidakkomajojen kattoja. Ilmapiiri on laadukkaan medialaitteiston avulla kuin suoraan ammattikuvaajien dokumenteista. Luontofanit nauttikaa! Pysähdyin itse kertaalleen kesken tehtävän seuraamaan seepralaumaa savannilla – on sääli, että ravintoketjun monimutkaisuuden takia petoeläimiä ei virtuaalisafarin seuduilta löydy. Visuaalinen silmäkarkki paikkaa ponnettoman äänimaailman jättämiä reikiä, eikä lievä laajakuvaongelmakaan (kuvarepeily) jää kaihertamaan. Afrikka on hyvä paikka pahoille teoille.

Far Cry 2:ta voisi luonnehtia kevään hittipelien, Assassin's Creed ja Battlefield: Bad Company, risteytykseksi. Altairin seikkailuthan tarjosivat maukasta vapaamuotoista temmellystä silmiä hivelevissä maisemissa, mutta pelin ongelmaksi muodostui lopulta tehtävätyyppien puuduttava identtisyys. Puihkohko loppuratkaisu ei parantanut jälkimakua. Samat kommentit voisi liittää FC 2:een. Bad Companyn sisarominaisuuksiin lukeutuvat Far Cry 2:n räiskintäosuudet, sillä aseet ovat tehottomia ja lonkalta ampuessa ei osuisi edes ladon seinään – sisäpuolelta. Vihollisia tämä ei näytä haittaavan, koska nämä osuvat juoksusta kolmen puskan takana kyykkivään pelaajaan, mikäli soltut ovat taisteluvalmiudessa. Jos tämä "ominaisuus" ärsytti DICE:n tehtailemassa kultajahdissa, se tympii nytkin. Hiippailu on silti pätevä toimintatapa, kun vartiovuorossa patsastelevat pahikset käyttävät supernäköään vain tulitaisteluissa. Älä vain päästä ääntäkään.

Loppuvuoden pelitulvassa on syytä miettiä ostokohteet tarkasti. Marraskuun räiskintäspektaakkelit ovat toki nimekkäämpiä sarjoja, mutta putkijuoksuammuskeluun lopullisesti kypsyneet löysivät juuri ykkösjulkaisunsa. Kulissien siirtäminen Afrikan eksoottisiin maisemiin on piristävyydessään nappiratkaisu, ja toimintaseikkailun perusaineksia – aseet ja räjähdykset – on tietysti riittämiin. Ubin ykköstiimi on jälleen kerran onnistunut hiomaan timanttinsa kiiltoon, joka ei haalistu hetkessä. Yksi menolippu Mombasaan, kiitos.