Kaksi vuotta sitten julkaistu Saints Row saattoi ensi alkuun vaikuttaa röyhkeältä Grand Theft Auto -pelisarjan vanavedessä toteutetulta rahastustuotteelta. Kun pelille antoi mahdollisuutensa, paljastui kloonatun pintakuoren alta itse asiassa varsin hauska ja hyvin toimiva teos. Ensimmäisen pelin saaman positiivisen vastaanoton ansiosta nyt julkaistu jatko-osa Saints Row 2 haastaa GTA4:n samoista markkinoista vain muutama kuukausi tämän jälkeen. Muodostuuko esikuvasta tällä kertaa riippakivi, vai nouseeko peli omille jaloilleen?

Saints Row päättyi todelliseen cliffhangeriin, kun pelaajan ohjaama päähenkilö räjähti taivaan tuliin väkivaltaisesta jengisodasta kertovan tarinan epilogissa. Hahmon henkikulta sai kuitenkin vielä säästyä, ja protagonisti herää koomasta vankilan sairaalassa viisi vuotta myöhemmin. Koska häkkilintuna on hankalampi työ kerätä mainetta ja mammonaa, potkaistaan Saints Row 2:n juoni käyntiin tyylille sopivasti räväkällä vankilapaolla.

Muurien ulkopuolella odottavatkin uudet haasteet. Saints-jengin suuruuden päivät ovat aikaa sitten menneet. Lisäksi Saintsien hallitseman Stilwaterin katu-uskottavat betonilähiöt ovat saaneet väistyä kylmää ja tunteetonta kapitalismia edustavien lasipilvenpiirtäjien ja kaikkea hallitsevan Ultor Corporation -firman edestä. Luonnollisesti valtatyhjiö on houkutellut kaupunkiin myös uudet jengit taistelemaan korttelien kuninkuudesta, joten Pyhimysten nostaminen entiseen kukoistukseensa vaatii aikaisempaakin ronskimpaa otetta.

Tunnusta väriä

Pelillisesti Saints Row 2 noudattaa perinteistä hiekkalaatikkomallia. Juoni etenee suorittamalla tehtäviä, jotka saavat alkunsa viemällä pelaajahahmo kaupungissa tiettyyn paikkaan. Onnistuneiden tehtävien avulla pelaaja valtaa Stilwaterin pala palalta omalle jengilleen. Tarinaa kuljetetaan jo ensimmäisessä osassa nähdyllä humoristisella jengimeininkiä parodioivalla otteella, vaikka tietyt juonenkäänteet viedään läpi turhankin dramaattisessa hengessä. Toisaalta tarinan hetkittäinen vakavoituminen saa välittämään hahmoista enemmän, joten Saintsien toisesta tulosta kertovan tarinan pelaa mielellään loppuun asti.

Hiekkalaatikko ei ole minkään arvoinen, jos siellä ei ole tarpeeksi virikkeitä toteuttaa itseään mielikuvituksellisilla tavoilla. Juuri tämä puoli nostaa Saints Row 2:n jopa GTA4:n yläpuolelle. Stilwater sisältää hauskaa tekemistä enemmän kuin Linnanmäki aurinkoisena päivänä ja erilaisia sivutehtäviä tarjotaan runsaasti. Toisaalta osa näistä noudattaa perinteisiä linjoja, kuten esimerkiksi kilpa-ajot, taksikuskin leikkiminen tai jo ensimmäisestä Saints Rowsta tuttu mutta hauska pelimuoto, jossa tarkoituksena on yksinkertaisesti tuhota ympäristöä mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi mukana on kourallinen aivan uusia sivutehtäviä, jotka hyötyvät kehittyneestä pelimoottorista. Esimerkiksi Fight Club -sivutehtävässä pelaajahahmo laitetaan häkkitaisteluun, joka hyötyy kehittyneestä aseettoman taistelun toteutuksesta. Vaikka tappelu hoituu edelleen lähinnä liipaisimia rämpyttämällä, voi painallusten ketjuttamisella tehdä tyylikkäitä ja brutaaleita yhdistelmähyökkäyksiä. Pelaaja voi tarttua myös kiinni esimerkiksi poloiseen sivustakatsojaan, ja käyttää tätä ihmiskilpenä luotisadetta vastaan. Raukan voi myös viskata komeassa kaaressa menemään, mitä eräs henkivartijan työnkuvaan perustuva sivuaktiviteetti hyödyntää runsaasti.

Uusista sivutehtävistä suurin osa viihdyttää, mutta jotkut jäävät lähinnä huonon vitsin tasolle. Miltä esimerkiksi kuulostaa keikka, jossa pelaajalle annetaan käyttöön loka-auto, jonka paineilmatykillä ammutaan sitä itseään talojen, autojen ja ihmisten päälle? Haju- ja makuasioista toki voi keskustella, mutta lähinnä yksitoikkoisen raideräiskinnän tasolle jäävä hurvittelu ei juuri kutsu uusintakierrokselle. Toisaalta sivutehtävä, jossa taisteluhelikopterilla suojataan autolla matkaavaa huumediileriä, on päättömyydessäänkin varsin intensiivinen ja viihdyttävä. Helikoptereiden lisäksi Saints Row 2 päästää myös lentokoneiden ja veneiden puikkoihin, mutta myös uusia maa-ajoneuvoja on ilmestynyt lisää Stilwaterin katukuvaan. Lentohärvelit mahdollistavat varsin lennokkaan tavan matkata kaupungilla: pelaaja voi surrata esimerkiksi kopterillaan haluamansa paikan yläpuolelle ja mikäli laskeutuminen tuntuu liian tylsältä, voi kulkuvälineestä hypätä pois ja käyttää laskuvarjoa turvallista laskeutumista varten. Laskuvarjon avulla voi tehdä myös BASE-hyppyjä pilvenpiirtäjien ja muiden korkeiden rakennelmien päältä. Stilwater tarjoaa siis jokaiselle jotakin, aivan kuten hiekkalaatikkopelin kuuluu.

Kultaa, platinaa ja katinkultaa

Luonnollisesti mukaan on ympätty myös verkkopelimahdollisuus, mutta Saints Row 2:n vahvuus ei ole siinä. Normaalien tappomatsien lisäksi voi kilpailla siitä, mikä joukkue onnistuu erinäisten tavoitteiden myötä ensimmäisenä tienaamaan satatuhatta dollaria. Siinä missä GTA4:n varsin fiksusti suunnitellut moninpelimuodot pitivät verkkomätöt varsin toimivina, muuttuvat SR2:n sessiot helposti vain silmittömäksi räiskinnäksi. Toisaalta kahden pelaajan yhteistyöpeli toimii oikein mainiosti ja antaa lisähupia.

Tekninen puoli ei aivan saa puhtaita papereita. Stilwater näyttää tyylikkäältä yhdistäen hieman Detroitin ja Chicagon henkeä. Sääefektit ja asiaan liittyvä valaistus eivät onnistu luomaan GTA4:n Liberty Cityn hienoa tunnelmaa mutta ajavat silti asiansa kaupungin elävöittämisessä. Pelin hahmot eivät ole mitenkään erityisen yksityiskohtaisesti toteutetut, mutta toisaalta niiden sarjakuvamainen vivahde sopii hyvin teoksen muuhun henkeen. Ensimmäinen Saints Row mahdollisti pelaajahahmon monipuolisen muokkaamisen, ja tämä ominaisuus tekee paluun jatko-osassaan entistä parempana. Moitteita peli saa huonosta tekoälystä, joka osoittaa tasokkuutensa varsinkin jengikavereiden muodossa, jotka jäävät tuon tuosta jumiin portaikkoihin tai talojen nurkkauksiin. Lisäksi piirtoetäisyys liikkuvien objektien, kuten autojen, suhteen olisi vaatinut vielä hiomista. Välillä ajoneuvot suorastaan hyppäävät näkökenttään esille, toisaalta ne onnistuvat katoamaan mystisesti kameraa käännellessä. Äänitoteutus on kelvollista varsinkin ammattimaisesti hoidetun ääninäyttelyn osalta. Aseet nakuttavat hyvänkuuloisesti, ja kaupunki kuulostaa tunnelmallisen vakuuttavalta. Autoradio luukuttaa muun muassa räppiä, raskasta metallia, R&B:tä ja kasarimusiikkia.

Saints Row 2 ei vieläkään onnistu karistamaan GTA:n varjoa yltään, mutta toisaalta sen ei tarvitsekaan. Siinä missä GTA4 vei pelisarjaansa kurttuotsaisempaan suuntaan realistisemmalla otteella, pitää SR2 kielen tukevasti poskessa. Se antaa pelaajalleen vapaat kädet toteuttaa itseään Stilwaterin kaduilla ja sen yläpuolella mielensä mukaan, ilman että läheisriippuvainen serkku soittelee viiden minuutin välein kännykkään. GTA4 voi olla hiekkalaatikkopelien tekninen taidonnäyte, mutta Saints Row 2 keskittyy kaikkein olennaisimpaan eli vapaaseen temmeltämiseen ja tekee sen vieläpä loisteliaasti.