Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Midnight Club: Los Angeles

Need for Speed -pelisarja on hallinnut katukisojen paalupaikkaa pitkään. Useiden mielestä vähän liiankin pitkään, sillä NFS-käyrä sukelsi jyrkästi keväällä ilmestyneen ProStreetin vetäistessä pohjalukemat. Nyt kulmakunnan asfalttiareenalle on viimein ilmestynyt varteenotettava haastaja, kun Rockstar San Diegon luomus, Midnight Club: Los Angeles rullaa ulos tallista. Todellinen kisakunto ratkeaa tietysti vasta EA:n pilttuussa työstetyn NFS Undercoverin julkaisuhetkillä. Marraskuussa kilpurit ottavat toden teolla mittaa toisistaan. Kummalla on kuumemmat viritysosat koneessa? Riittääkö MC: Los Angelesin lyhyehkö etumatka?

Enkelit ja Demonit

Midnight Club -sarjan tuorein teos pärähtää käyntiin jokseenkin kulunein sävelin – käsi ylös, jos olet kuullut seuraavan aikaisemmin: Kuskimme on siilitukkainen kovanaama, joka on menettänyt kärrynsä. Saapuessaan kaupunkiin hän saa mimmiltä vakioauton, jolla pitäisi ottaa ensimmäiset viivat matkalla katujen kuninkaaksi maineen ja mammonan toivossa. Kiinnostavinta alun juonikuvioissa oli nähdä minkälaisen kaunottaren Rockstarin pojat olivat palkanneet vastavedoksi EA:n NFS-pelien mallitypyköille. Vakavasti ottaen pääosa MC: Los Angelesissa kuuluu eräälle Amerikan länsirannikon asumuskeskukselle, jonka nimi ei liene vaikeasti arvattavissa. Los Angeles, Enkelten kaupunki on mallinnettu täkäläisellä mittapuulla erittäin tarkasti, sillä katukuvasta voi bongata useitakin maamerkkejä legendaarisen Hollywood-kirjaimiston ohella, kunhan vain tietäisi sopivia tärppejä. Tärkeintä on kuitenkin se, että LA on asfalttilaatikko, jossa on hauska leikkiä. Lääniä, oikoteitä, hyppyreitä ja sivukujia riittää, eikä rallittamista puuduteta ruutuasemakaavalla.

Ajaminen Losin kaduilla edustaa puoliarcademaista kaahotusta päräyttävillä erikoisstunteilla (esimerkiksi kahdella pyörällä ajo) höystettynä. Tuntuma tienpintaan on hyvin ilmava, melkeinpä irtonainen. Tätä yritetään paikata intensiivisellä ajokuvakulmalla, joka poukkoilee villisti kaarteissa hankaloittaen ajoa jonkin verran. Pahiten pelattavuutta häiritsee kuitenkin kameraa vispaava tärinäefekti. Onneksi hirvityksen saa kytkettyä pois päältä, muuten olisi täytynyt lähteä ostamaan merisairauspillereitä. Ainoa plussa näkövinkkelin tiimoilta tulee itse asiassa latausruudusta. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta pelivalikoihin mentäessä – usein karttaa hakien – linssi zoomaa kauemmaksi tienpinnasta levittäen eteensä lopulta koko Los Angelesin virtuaalikaupungin. Huikea kameratrikki palautti muistot lapsuuden vuosista, kun olin ensimmäistä kertaa Linnanmäen Raketti-heittoistuimessa.

Kaarat ovat pääosassa jokaisessa autopelissä, eikä MC: LA tee poikkeusta, vaikka nimikkokaupunki osittain onnistuukin varastamaan valokeilan. Valikoimasta löytyy 43 lisensoitua biiliä ja muutama prätkä. Sekä ulkokuoren että moottoritilan viritysosia löytyy joka lähtöön, joten kaikki standardit täyttyvät, mutta mitään mullistuksia ei kannata odottaa. Piristävästi ajokkilistalta löytyy vähän 2010-luvun superauton prototyyppejä särmikkäämpiäkin tuttavuuksia, ja jokaisen bensavehkeen ajomalli ylikorostaa sen olemusta; Ducatin 1200-kuutioinen kaksipyöräinen lähtee viivalta kuin viitasusi, kun taas täyttä vauhtia pyyhältävää Lamborghinia on hankalampi päihittää nopeudessa. Lapsipuolen asemaan jätetyt moottoripyörät olisivat kaivanneet vähän aidompaa ohjattavuutta, mutta lukumääräinen suhde autoihin kertonee sen, mihin aika ja vaiva on Rockstar San Diegon studiossa käytetty.

Demonit ja demonit

Leveät bulevardit ja moottoritiet tarjoavat hulppean ajoradan huimapäille, mutta kenen idea oli tunkea joka kaista täyteen kakkosvaihteella köröttäviä kärryjä? Pelikello lienee liikenteen kannalta jumittunut neljän ja viiden välille, sillä pelaaja joutuu jatkuvasti kaistapujottelemaan toisella silmällä ja navigoimaan toisella. Eikä siinä mitään, jos konekuskit eivät ajaisi kuin Vatasen Ari vaan tekisivät virheitä itsekin. Nyt yksikin virhe maksaa palkintokorokepaikan. Ongelma vain pahenee pitkien kisastinttien takia. Luvassa on ohjaimen ja seinän/pöydän yhteentörmäyksiä, sillä mikään ei ole raivostuttavampaa kuin kuminauhatekoälyn epäreilu loppukiri, jolloin voit vain katsella konekuskien vievän ykkös-, kakkos- ja kolmospaikan konepellin edestä.

Sarjakisat ovat kokonaan oma lukunsa. Näissä pirullisissa maratooniralleissa pitää ajaa pisimmillään kymmenkunta – minimissään kolme – viiden minuutin osakilpailua ennen kuin voitto ratkeaa. Ja mikäli ykköspaikka lipsahtaa jollekin viidestä kanssakilpailijasta, joudut ajamaan koko homman uusiksi. Voi sitä riemua ja ilon kiljahdusten määrää, kun neulansilmästä maaliin kiihdytettäessä tietokone vetäisee autolla motskarisi ohi. Näin voi nimittäin käydä, sillä paremman kulkupelin saadessa vastustajat kehittyvät sen mukaan. Tottakai mainepistetä ja rahaa nettoaa pelkästä maaliintulostakin, mutta harvemmin sitä on kakkospaikoista kilpailtu.

Kokonaisuutena Midnight Club: Los Angeles sijoittuu vähän samaan kastiin kehnon FaceBreakerin kanssa: Toimiva peruskonsepti pulahtaa kaulaansa myöten kuraan epäreiluudessaan raivostuttavan tekoälyn takia, ja samaan soppaan uhkaa hukkua myös mainio moninpeli. Nettiin logaaminen muuttaa LA:n kaupungin yhdeksi jättimäiseksi peliaulaksi, jossa huristelevat kaikki peliseuraa hakevat. Vapaamuotoisen Cruise-koheltamisen lisäksi kuka tahansa voi järjestää tukun eri kisatapahtumia. Ihmispelaajia vastaan rallittaminen on hauskaa, jolloin pelin rento ajettavuus yhdistyy tasaväkiseen kamppailuun mahtavissa puitteissa. Verkko-osio on kiistatta Los Angelesin vetonaula. Kuusikymmentä euroa on kuitenkin liian paljon siitä huvista. Sillä rahallahan pääsee jo Linnanmäelle.

Galleria: 

Kommentit

Itselläni oli samat mietteet ennen kuin turhauduin peliin totaalisesti ja vein vaihtoon. Mielestäni osuva arvostelu.

Meinasin jopa ostaa tämän, mutta pitääkin miettiä asiaa uudestaan...

Jep. Olin jo osto-aikeissa itsekin, mutta jäänee kyllä hankkimatta tämän arvostelun perusteella. Pidän itse erittäin tärkeänä että juuri näissä tekoälyttömyyksissä on joku Roti [tm].

Saa nähdä millainen se uusin NFS sitten on. Tälläiselle rälläyspelille on tilaus edelleen olemassa...

No olipas sitten hyvä peli... :)

Ei se nyt niin huono ole...

Ei kannata tähtiä niin tarkasti tuijottaa, vaan lukea se arvostelu kokonaisuudessaan. Noi tähdet nyt muokkautuivat sen suhteen, että miten olen noita muita pelejä arvostellut. Jos tekoäly olisi kondiksessa, niin heti kolme tähteä -- vähintään. Mutta turhahan se on jossitella.

Haastavuutta saa olla, mutta tommonen epäreilu "tietokoneen huijaus" kyllä pistää vituttamaan ketä tahansa.
Poislukien ehkä supertaitavat kuskit, jotka pystyvät rallittaan vaikka silmät kiinni.

Ihan osuva arvostelu. Itsekkin vihaan ylivaikeita/huijaavia vastustajia :)

Nyt kyllä poijaat tuomitsee pelin liian keposesti. Omasta mielestä parhaita autopelejä mitä on tullut. Ajelkaa ensin niitä vihreitä kisoja ja kun rahaa saa, niin parempaa kärryä alle ja menoks.

Joo, tähtiä turha katsella. Itse viihdyn pelin kanssa hyvin, enkä välitä paremmasta. Tuo tuli tosin vannoutuneen Midnight Club -fanin suusta. :)

Täh?!?! Noin huono arvosana!
Mulla on tää PS3lla ja antaisin 4.5/5 ku on niin hyvä peli!

"Ajelkaa ensin niitä vihreitä kisoja ja kun rahaa saa, niin parempaa kärryä alle ja menoks."
Toimisi vain, mutta kun heität Lamboa alle niin myös Race n:o 1 konekuskit ovat vaihtaneet kärryä. Skaalautuminen on tyhmä juttu, siitä ei pääse mihinkään.

Ennen kuin vetää liian raakoja johtopäätöksiä mistään, kannattaa tsekata varmaan about puolentoista viikon päästä ilmestyvä NFS: Undercover -revikka. Kuten tekstissä jo sanoin, silloinhan se todellinen kisakunto tsekataan.

Ostin tän viime perjantaina PS3:lle ja viikonlopun yli pelattuani voin sanoa että parhaita autopelejä mitä oon pelannu...

Pakko on liittyä huonoa arvosanaa ihmettelevien joukkoon. Tämähän on aivan loistava kaahailu ja tuo kuminauhatekoäly ei ole minusta sen pahempi kuin esim NFS-peleissä.
Makuja on monia, mutta ennen kuin tuomitsee, kannattaa ehdottomasti itse kokeilla jos kisaaminen kiinnostaa.

Midnight Clubeista joko tykkää tai ei. Harvoin sanotaan, että "ihan ok peli". Joko se on ihan kuraa tai sitten parhaita autopelejä.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi