Lähinnä lisenssipelejä aiemmin vääntänyt High Voltage Software sai vuonna 2008 aikaan melkoisen hypen ilmoittaessaan työstävänsä Wiille konsolin definitiivistä FPS-tapausta. High Voltagen julkaisemat tiedotteet, haastattelut, kuvat ja videonpätkät antoivat luvan odottaa etupäässä komean näköistä räiskintää, jonka muiksi valttikorteiksi mainittiin täysin kustomoitavat kontrollit ja Wiillä yleensä lapsipuolen asemaan jätetty verkkomoninpeli. 

Maailmanlopun meininkiä

Washington D.C:n ylitse pyyhkäisee outo luonnonmullistus, jonka jälkeen influenssan tapainen virus iskee Yhdysvaltain pääkaupunkiseudun asukkaisiin. Eikä tässä vielä kaikki: terroristit tuhoavat osan Washington-monumentista ja 11.9. iskun kohteeksi joutuu paikallinen senaattori henkilökuntineen. Seuraavaksi kohteena on itse presidentti, joten tässä vaiheessa varjo-organisaatio Trustin johtaja John Adams määrää Salaisen Palvelun agentin, Michael Fordin ottamaan selvää ketkä – tai mitkä – ovatkaan apokalyptisten merkkien takana.

Salaliittoteorioita ja myyttejä viljelevä juoni on pettymys, mutta ei aihevalinnan vuoksi. Nyt sivuosaan ja lähinnä seinistä löytyviin viesteihin jätetyt kutkuttavat viittaukset hukkuvat räiskinnän keskelle, samalla kun välivideoiden dialogissa jauhetaan varsin geneeristä ja arvattavaa löpinää. Syyt moiseen ovat toki tiedossa. KonsoliFINin haastattelussa High Voltage -pomo Eric Nofsinger kertoi juonen sisältäneen aluksi enemmän politiikkaa ja useampia hahmoja. Special Editionin mukana tulevassa lehtisessä Nofsinger kertoo kehittäjätiimin päätyneen laajempaa yleisöä ajatellen helpommin omaksuttavaan lopputulokseen. Kaupallisesti tämä oli varmasti oikea päätös, mutta valitan silti. Toivottavasti mahdollisessa jatko-osassa revitellään estottomasti Illuminatilla, David Icken liskoteorioilla, 9/11:lla, kemikaalivanoilla, Bohemian Grovella ja vapaamuurareilla. Ehkä aiheen käsittelyyn tarvittaisiin lajityypin syrjähyppy First Person Adventureen tai Alex Jones konsultoimaan käsikirjoitusta, jotta odotukset täyttyisivät.

Conduit [kon-dwit, kon-doo-it] = putki

The Conduit ei tuo lajityyppiin juuri lainkaan uutta ja omaperäistä. Yksinpelimoodi on häpeilemättömän suoraviivaista ja hauskaa putkijuoksuräiskintää maustettuna lyhyillä puzzletehtävillä ja juonta kuljettavilla, dialogivoittoisilla välivideoilla. Pääpaino pysyttelee ihmisten ja hyvin erikokoisten avaruusolioiden räiskimisessä. Asevalikoimassa on valinnanvaraa tavallisista käsiaseista aina reippaankokoisiin alien-pyssyihin ja kranaatteihin. Kesken toiminnan Michael Ford etsii käsiinsä All Seeing Eye -laitteen, jonka avulla avautuvat matkan edestä löytyvät salakäytävät tai näkymättömät miinat. ASE:n käyttäminen ei vaadi Mensan jäsenyyttä, mutta tehtävät ovat (ehkä juuri siitä johtuen) piristäviä välipaloja toiminnan keskellä. Puzzletehtävien ratkaiseminen luotien viuhuessa korvien ohi kuulostaa masokistiselta, mutta The Conduit ei pyrikään olemaan turhan helppo tapaus. Vaikeusaste on Normal-tasollakin kohtuullinen. Pelin läpäisyn jälkeen takaisin ruudun ääreen kutsuvat salaliittoviestien ja Trust-organisaation levyjen etsintä ympäristöjen käymättömistä kolkista. The Conduitin ikää kuitenkin kasvattanee eniten maksimissaan kahdentoista pelaajan verkkomoninpeli.

Verkkomoninpeli kattaa kolme eri kategoriaa (Free-for-All, Team Reaper ja Team Objective), jotka sisältävät yhteensä 13 pelimuotoa. Wiin ystäväkoodeista ei päästä tälläkään kerralla eroon, jos mielessä ovat tiettyyn aikaan suunnitellut räiskintäottelut. Numerosarjojen naputtamiselta välttyy etsimällä peliseuraa verkon kautta löytyvistä pelaajista maapallon laidoilta. Wii Speak -tuki on High Voltagelta ilmeisen onnistunut valinta, sillä näin Nintendon kasuaalikonsolilla tavoitellaan Xbox 360:n ja PlayStation 3:n asettamia verkkomoninpelivaatimuksia. Lagia ei arvostelusessioiden aikana juuri esiintynyt, edes maailmanlaajuisten verkkovastustajien kohdalla. Pari bugia jätti nettimatsia odottavan arvostelijan ruikuttamaan rannalle, mutta onneksi tästä selvittiin kymmenillä sekunneilla.

"Odotuksia on paljon täytettävänä, mutta me yritämme!" - Eric Nofsinger, 2008

The Conduit ei grafiikaltaan mullista Wiin maailmaa, mutta se on siitä huolimatta monissa kohdin ehdottoman mukavaa katseltavaa. High Voltagen mainospuheet lunastuvat erityisesti yksityiskohtaisissa efekteissä, joiden kaltaisia nähdään harvemmin Wiin peleissä. Toisaalta taas samankaltaiset maisemat ja joskus jopa kloonatuilta vaikuttavat ympäristöt pahimmillaan vähentävät mielenkiintoa, eikä varsinkaan putkijuoksussa tällaista toistoa toivoisi kohtaavansa. Washingtoniin sijoitetut ympäristöt eivät taiteellisilta ansioiltaan hätkähdytä, mutta puutteita paikkaa suurimmaksi osaksi sulava ruudunpäivitys. Nykimistä on havaittavissa silloin tällöin, mutta ei pelattavuutta haittaavasti.

Diego Stoccon luoma ääniraita on tehokkaan jylhä. Tunnelmallisen taustamusiikin komeimpien äänien moottorina toimivat Stoccon itse rakennetut soittimet ja mielikuvitukselliset soittoratkaisut — säveltäjä rummuttaa lelupianon koneistosta resonoivalla rummulla, hakkaa symbaaleja puisella sahalla ja vetelee jousella pianon ja kontrabasson kieliä, jotka ovat kiinnitetty autotallin lämpöpatteriin. Cheap Trick -kitaristi Rick Nielsen toimii ääniraidan vierailevana tähtenä.

Kontrollit ovat totisesti niin mallikkaat, kuin uskalsi odottaa. Jo oletusasetuksilla räiskiminen on Wiin kapulaan tottuneille lähes moitteettoman maukasta ja pienillä viilauksilla ammuskelun hauskuus hipoo täydellisyyttä. Satunnaisen ensimmäisen kuvakulman ammuskelijan ei välttämättä tarvitse koskea puoleenkaan asetuksista, mutta vannoutuneen FPS-karpaasin kannattaa ainakin katsastaa, mille tasolle räiskintäpelien kontrollien rima on High Voltagen toimesta asetettu.

FPS-genren tuotoksia tehokonsoleilla kahlanneille The Conduit ei sitten tarjoakaan välttämättä muuta kuin erilaisen ohjauksen, mutta Wiin ohjaukseen rakastuneille ja lajityypissä ensi askeleita ottaville luvassa on täysipainoista viihdettä. Viihteen ohella The Conduitin panos Wiin pelituotannolle on kuitenkin tärkeämpi, kuin mitä se antaa yksittäisenä lajityypin julkaisuna ymmärtää.