Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Batman: Arkham Asylum

Lepakkomiehestä on tehty useita erinomaisia sarjakuvia, hienoja animaatiosarjoja, camp-klassikoksi lukeutuva televisiosarja ja pari kelvollista elokuvaa, mutta siedettävää peliä Batman-lisenssistä ei ole oikein kukaan saanut aikaan. Laadullisesti viittasankarin seikkailut interaktiivisen viihteen maailmassa ovat vaihdelleet keskinkertaisesta suorastaan onnettoman surkeisiin räpellyksiin. Joten kun aikaisemmin varsin tuntematon Rocksteady Studios ilmoitti kehittävänsä Batman: Arkham Asylum -nimistä peliä, eivät odotukset syystäkään varmasti olleet monella korkealla. Nyt kovinkin kyynikko joutuu perumaan sanansa, sillä tällä kertaa Lepakkomiehen seikkailuista lävähtää eteen yksi vuoden parhaimmista peleistä.

Yksi mahdollinen syy aikaisempien Batman-pelien epäonnistumiseen voi olla se, että lähdemateriaalina on harvemmin käytetty niitä ihanteellisimpia teoksia. Jos esimerkiksi sarjakuvan sovittaminen elokuvaksi pudottaa merkittävän määrän tarinallisia nyansseja, ei elokuvan tai animaation muuttaminen peliksi jätä jäljelle enää kuin kuoret ilman sisältöä. Batman-elokuvista ja -animaatioista tehdyt pelit ovat usein olleet varsin pinnallisia toimintapläjäyksiä. Nyt tekijät ovat vihdoinkin ymmärtäneet Lepakkomiehen olevan ennen kaikkea sarjakuva, mikä on avannut heidän käytettäväkseen suuren määrän materiaalia 70 vuoden ajalta.

Batman: Arkham Asylum käynnistyy tilanteesta, johon moni muu Lepakkomiehen seikkailu päättyy. Batmanin arkkivihollinen Jokeri on napattu kiinni hänen hyökättyään Gotham Cityn pormestarin toimistoon, joten Battiksen tarvitsee enää toimittaa naureskeleva psykopaatti Arkhamin mielisairaalaan säilöön. Tämä on vasta alkusoittoa, sillä samana yönä tapahtunut epäilyttävä tulipalo Blackgaten vankilassa aiheuttaa Jokerin kätyreiden siirron Arkhamiin. Kuten varsin pian käy ilmi, on kaikki tämä Jokerin nerokasta juonittelua: Jokeri pääsee karkuun apurinsa Harley Quinnin avulla, ja ottaa Arkhamin kätyreidensä ja muiden pahisten avulla hallintaansa. Lepakkomiehen työvuoro onkin siis vasta alussa.

Pimeyden Ritari pimeässä

Pelaajan ohjaamaa Lepakkomiestä kuvataan olkapään yli kolmannesta persoonasta. Batman ei ole tällä kertaa kaikenlaista kurmotusta kestävä Teräsmies, vaan pelintekijät ovat ottaneet oppia Sam Fisher -koulukunnalta: Tylyn viitan ja Lepakkoaseistuksen alla on kuolevainen ihminen, joka ei montaa osumaa kestä. Lähitaistelussa Batman pärjää helposti kenelle tahansa nilkille, mutta ampuma-aseiden tullessa kuvioihin muuttuu tilanne täysin. Tällöin pelaajan pitää lähestyä tilannetta taktisemmin. Liipaisinherkät pahikset on syytä väijyttää yksi kerrallaan varjoista ja nurkista ilman, että koko joukko käy kerralla päälle.

Luonnollisesti Lepakkomiehellä on monenlaista varustetta mukanaan vaarallisia tilanteita varten, minkä lisäksi ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia mielipuolten taltuttamiseksi. Arkhamin goottilaiseen tyyliin korkeat salit holvikaarineen tarjoavat Lepikselle väijytyspaikkoja, joihin hän voi heittokoukun avulla nopeasti sujahtaa. Erityisesti korkealle sijoitetut gargoilipatsaat ovat Batmanille mieluisia sisustuselementtejä, sillä niiden päällä voi rauhassa tarkkailla tilanteet kehittymistä, ja sopivalla hetkellä liitää varomattoman pahan pojan niskaan. Pelin ympäristöön on ennalta määrätty pisteet, joihin heittokoukun voi ampua. Tämä voi tuntua ajatuksena rajoittavalta, mutta ratkaisu virtaviivaistaa toimintaa hyvällä tavalla. Tällöin hienot taktiset suunnitelmat eivät hajoa ohjauksen kannassa räpiköidessä, vaan Lepakkomies liitelee ilmojen halki ninjamaisen tarkasti.

Pelaajan apuna on myös detective-moodi, joka on eräänlainen Lepakkomiehen hupun silmikkoon laitettu röntgenkatse. Tämän avulla pelaaja näkee viholliset luustoineen seinien läpi, ja ilmoittaapa järjestelmä myös kohteiden pulssin ja missä mielentilassa henkilöt ovat. Väline auttaa myös seikkailun etenemisessä, sillä sen avulla Lepakkomies etsii ympäristöstään vihjeitä, kuten DNA-jälkiä henkilöiden jäljittämisen apuna. Erityisen merkittävä tämä salapoliisinkatse on Arvuuttajan kautta ujutetun keräilytehtävän kannalta. Tätä superrikollista ei varsinaisesti pelin aikana näe, mutta hän on jättänyt keräilymerkkejä ja arvuutuksia Lepakkomiehen löydettäväksi. Pääsyn joihinkin näistä estää monesti räjähteellä lakoava heikompi seinä, jotka löytyvät käden käänteessä Batmanin omalla ”CSI-katseella”.

Aamupalaa Lepakkomiehelle

Erityisen nautinnollista pelissä ovat lähitaistelutilanteet, sillä taistelujärjestelmä on yksinkertaistettu intuitiiviseksi. Jonkun mielestä taisteluista voi puuttua syvyys, mikä pitää paikkansa osittain. Yhdestä napista lyödään, toisesta tehdään vastahyökkäys, jonka ajoituksesta peli ilmoittaa vihulaisen päälle ilmestyvän varoitusmerkin avulla. Näitä kahta nappia rämpyttämällä pääsee jo pitkälle, mutta saadakseen kaiken irti hauskuudesta ja varsinkin taisteluiden näyttävyydestä kannattaa opetella tappelemaan kunnolla. Oikea-aikaisten iskujen, väistöjen ja muiden temppujen sarja nimittäin kasvattaa hyökkäyskomboa, joka tietyssä lukemassa antaa mahdollisuuden jonkun erityisen rampauttavan lukotuksen tai heiton toteuttamiseen. Lisäksi monipuoliset hyökkäykset palkitaan ylimääräisillä kokemuspisteillä, joilla roolipelien tapaan voi parantaa esimerkiksi Lepakkomiehen taistelukykyjä, varusteita tai suojapanssareita. Kokemuspisteitä karttuu muutoinkin pelin edistyessä ja Arvuuttajan aivoituksia selvittäessä.

Peli rajoittuu kokonaisuudessaan Arkhamiin, mutta se riittääkin, sillä mielisairaala ympäristöineen tarjoaa todella näyttävän ja synkän miljöön tapahtumille. Unreal 3 -grafiikkamoottori piirtää upeita valoja ja varjoja hämärien goottilaisholvien nurkkiin ja seiniin. Äänitoteutus tukee loistavasti tunnelmaa. Pimeä atmosfääri tuo mieleen positiivisesti Bioshockin ikivanhojen rakennusten putkien naristessa ja kumistessa ympärillä. Hahmojen toteutus noudattaa hyvällä tavalla sarjakuvatyyliä. Batman on urhea lihaskimppu, kun taas Jokerin luihu olemus huokuu murhanhimoisen pelleilijän maanisuutta, mitä Mark ”Luke Skywalker” Hamillin loistava ääninäyttely korostaa. Kuten Lepakkomiestarinoissa ennenkin, ovat pahikset tälläkin kertaa hahmoina mielenkiintoisimpia. Erityisen mielenpainuvia ovat kohtaamiset Linnunpelättimen kanssa, minkä kautta tarinaan on upotettu hienosti käsikirjoitettu takauma Bruce Waynen lapsuuteen. Paul Dinin kaltaiselta dramaturgian osaajalta voisi Bethesdan käsikirjoitustiimi ottaa paljon oppia.

Aikaisemmin Batman-peleistä oli vaikeaa löytää hyviä puolia. Nyt on päinvastoin. Batman: Arkham Asylumista on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa. Tarinaa kuljetetaan taitavasti, ja peli toimii kaikin puolin kuin unelma. Tarinan läpipeluu ei vie montaa päivää, mutta sen jälkeen peliä voi jatkaa Arvuuttajan salaisuuksien selvittämisessä ja viihdyttävien haastepelien pelailulla. Lisäksi PS3-pelaajia hemmotellaan ilmaiseksi ladattavilla Jokerin haastepeleillä, joissa pääsee antamaan Arkhamin vartijoille ja poliiseille turpaan. Vihollisgalleriasta olisi Lepakkomiehen 70-vuotisen taipaleen varrelta ehkä löytynyt parempiakin vastuksia kuin jotkut peliin valituista, mutta tätä varten onkin jatko-osat. Toivotaan vain että ne olisivat tällä kertaa edes suunnilleen yhtä hyviä kuin alkuperäinen.

Galleria: 

Kommentit

Kiitos loistavasta arviosta! =)

Eipä kestä, pientähän tämä...

Kyllä polttelee tämä peli niin mahdottomasti. Tosin moni muukin, jotka pitäs hankintaan laittaa. Mut tämä ehdottomasti kärkipäässä! Ja erittäin hyvä, kaikenkattava arvostelu. Kiitos!

Onko peli graafisesti yhtä upea PS3:lla, kuin PC:llä???

Hyvä peli. Grafiikka on loistavaa katsottavaa. Pelissä on hyvin jälleen pelaamisarvoa kun pitää etsiä arvuuttajan arvoituksia jotta saa trophyn yms. Tappelu osuudet olivat hyvin toteutettu ja myös peli vaati tietyissä kohdissa taktikointia. Ainoa mikä harmitti oli että pääsin pelin läpi normaalilla vaikeusasteikolla läpi viikossa. Toivottavasti seuraavassa pelissä olisi paljon enemmän pelattavaa. Kaikin puolin loistava peli joka kannattaa hankkia.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi