Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Test Drive Unlimited 2

Test Drive -sarja edustaa pelimaailman todellisia konkareita: ensimmäinen osa näki päivänvalon jo vuonna 1987. Hienosti mallinnetut ohjaamot, realistinen grafiikka sekä muun liikenteen seassa ajaminen poliisien tutkapartioineen tekivät tuohon aikaan lähtemättömän vaikutuksen. Myöhemmin laatu ei ole aina vakuuttanut, mutta vuonna 2006 julkaistu Test Drive Unlimited raivasi tiensä jälleen kaahaajien sydämiin uudenlaisella lähestymistyylillään.

Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut lottovoiton mukanaan tuomasta luksuksesta arjen harmauden keskellä? Avomallinen urheiluauto oman ökykartanon pihassa Välimeren auringon alla kuulostaa vallan mukavalta, joskin epätodelliselta skenaariolta. Eden Gamesin uutukaisessa keskitytään jälleen simuloimaan miljonääriäitimäistä elämää.

Parkkipojan tuhkimotarina

Test Drive Unlimited 2 kertoo ”ryysyistä rikkauksiin” -tarinan, jossa kilpakuljettajan urasta haaveileva nuorukainen saa tilaisuuden nousta kuuluisuuteen onnenkantamoisen avulla. Kulisseina toimivat Ibizan sekä myöhemmin avautuvan Hawaijin Oahun saaret. Ensimmäiseen kisaan ostetaan käytetty auto ja tarjolla on alusta asti sporttista kalustoa. Juonta kuljetetaan eteenpäin välivideoilla, joiden toteutus alkaa ärsyttää hyvin nopeasti. Tosi-tv:n tyyliin esitetyt pätkät yrittävät samanaikaisesti olla sekä hauskoja että tyylikkäitä, mutta epäonnistuvat kummassakin. Kliseiset, muovisilta näyttävät ja ärsyttäviltä kuulostavat hahmot vesittävät koko idean.

Rahaa tienataan turnauksissa, jotka koostuvat muutamasta osakilpailusta. Normaalien kahdeksan auton mittelöiden lisäksi mukana on muun muassa aika-ajoja, pudotuskilpailuja ja parasta keskinopeutta mittaavia taistoja. Kisat käydään kierroskamppailuna tai etappiajoina, joissa ajoreitit rajataan väliaikatarkistuspisteiden avulla. Välillä täytyy suorittaa lisenssiajoja uusiin turnauksiin päästäkseen.

Tarjolla on kolme ajoneuvoluokkaa, jotka jaetaan useisiin alakategorioihin tehorajoitusten mukaan. Asfalttikisoissa ajetaan nykyaikaisilla urheiluautoilla, kun klassikkosarjoissa käytetään vanhempaa kalustoa. Eniten vaihtelua tuovat Off-Road tapahtumat, joissa maastureita käskytetään hiekkapoluilla. Edellisosan moottoripyörät eivät ole tällä kertaa mukana, mutta hauskat maastokisat paikkaavat puutteen mainiosti. Monipuolisen tarjonnan vastapainoksi tekoäly ei juuri loista. Konekuskit ohittelevat toisiaan ja tekevät satunnaisia virheitä, mutta pelaajan tekemisiin ei reagoida. Voittoon usein riittää, että oma menopeli pysyy suurin piirtein ojien välissä. Eniten haastetta löytyykin kelloa vastaan ajettaessa.

Autot käyttäytyvät keskenään hyvin erilaisesti. Kaupoissa tarjottavaa testiajon mahdollisuutta kannattaakin käyttää hyödykseen ennen ostopäätöstä. Menopelit ottavat osumaa ja kuraa kerääntyy kylkiin, mutta mekaanisia vaurioita ei synny. Sisustat mittaristoineen on mallinnettu tarkasti, ja sisäkuvakulmasta ajaminen onnistuu mainiosti. Pienet lisäominaisuudet, kuten ikkunoiden tai katon avaamismahdollisuudet lisäävät tunnelmaa. Saarilta löytyy myös teippaus- ja virityspajoja. Näiden vaikutus jää tosin pieneksi, sillä vakiokuntoisillakin ajokeilla pärjää.

Ikävä kyllä fysiikanlait eivät ole täysin kohdillaan. Auto saattaa esimerkiksi tehdä äkkipysähdyksen suuremman hypyn jälkeen ilman mitään näkyvää syytä, kun seuraavalla loikalla matka jatkuu normaalisti. Lisäksi perusohjaimella ajaminen tuntuu aluksi hyvin äkkinäiseltä. Pusikot tulevat tutuiksi, kun pieniksi korjausliikkeiksi tarkoitetut eleet johtavat helposti luisuun. Vaikka ohjauksen herkkyyttä ja ajoapujen määrää saa säädettyä, ei meno tunnu koskaan täysin luontevalta. Ratilla ajokokemus muuttuu huomattavasti paremmaksi, mutta ei yksinpelissä pärjääminen sentään ohjaustavasta jää kiinni. Tuntuma on selvästi lähempänä arcadea kuin simulaatiota. 

Monien mahdollisuuksien saaret

Test Drivessä ei pelkästään omisteta ja ajeta autoilla, vaan kyse on kokonaisesta elämäntyylistä. Uusia lukaaleita täytyy ostella sitä mukaa, kun autovalikoima laajenee. Erilaisiin kauppoihin, ajokouluihin sekä omistamiinsa asuntoihin pääsee jalkautumaan. Jostain syystä tarpeettomia menopelejään ei voi myydä – ostopäätökset kannattaa siis tehdä harkiten, mikäli jatkuva kiinteistökauppa ei kiinnosta. Asuntojaan voi kalustaa sisustusleikkejä harrastavien iloksi. Hahmon ulkoinenkin habitus täytyy pitää ajan tasalla paksuuntuneen lompakon kanssa. Apuun rientävät parturit, useat vaateliikkeet ja jopa plastiikkakirurgit.

Ratin takana sivuaktiviteetteja riittää yhtä lailla runsaasti: vanhojen autonhylkyjen metsästäminen, kohteiden valokuvaaminen sekä karttaan ilmestyvät aikarajoitetut sivutehtävät tuovat oman lisänsä ajeluun. Kaikki tekeminen kasvattaa yleistä kokemustasoa, joka koostuu neljästä osa-alueesta: kilpailemisesta, sosiaalisuudesta, keräilystä ja tutkimisesta. Pelin paras puoli onkin, että jatkuvasti löytyy palkitsemisen arvoista puuhasteltavaa.

Paratiisin pimeä puoli

Test Driveä on etukäteen markkinoitu vahvalla yhteisöllisyydellä. Ominaisuuslista näyttää hyvältä: paratiisisaarella ajetaan saumattomassa yhteydessä muiden pelaajien kanssa. Kenet tahansa voi haastaa kaksintaisteluun tai suorittamaan kimpassa tehtäviä. Seuranhaun kautta päästään suoraan kisoihin, jotka ovat laajasti kustomoitavissa omien mieltymysten mukaan – säätövaraa löytyy luokkarajoituksista ajettaviin kisamuotoihin. Kokonaisuuden kruunaavat Autoklubit tuovat massiivimoninpeleistä tutun kiltatoiminnan kaahailun maailmaan.

Näin siis teoriassa. Tällä hetkellä nettipeli kärsii niin suurista ongelmista, ettei käytännössä mikään ominaisuuksista toimi toivotulla tavalla. Välillä maailmaan ilmaantuu muitakin kuskeja, mutta seuraavana hetkenä täytyy jälleen tyytyä ajelemaan yksinään. Seuranhaun kauttakaan ei taivas aukea. Kisoihin liittyminen on kömpelöä sietämättömän verkkoviiveen pilatessa loput. Autoklubien perustaminen lienee pahiten solmussa, sillä koko toiminto on toistaiseksi kytketty kokonaan pois päältä. Nettipuolen saloihin palataan vielä, mikäli homma saadaan toimimaan päivitysten avulla. Tällä hetkellä vikalista näyttää kuitenkin pelottavan pitkältä.

Myös muu tekninen toteutus yskii. Saaret näyttävät kauniilta vaihtuvine vuorokaudenaikoineen ja säätiloineen, mutta heikko ja ailahteleva ruudunpäivitys häiritsee ajokokemusta. Pelimoottori ei veny laajojen maisemien esittämiseen, sillä kaukaisimmat vuoret ilmestyvät tökerösti horisonttiin. Lisäksi tarkemmat tekstuurit, kuten varjot ja ruoho piirretään ruudulle häiritsevän myöhään. Automallit näyttävät hienoilta vielä kaupoissa ja pressikuvissa, mutta ajon aikana yksityiskohdat katoavat eikä kauneutta ole edes katsojan silmässä. Rakkaan menopelin tarroittaminen ei paranna fiilistä: kuviot latautuvat kylkiin pahimmillaan usean sekunnin viiveellä, mikä näyttää jo koomiselta. Samoin sisäkuvakulman mittaristot jumittavat välillä, jolloin ainoastaan käynti valikoissa auttaa asiaan. Kummallisuuksia voisi luetella pidempäänkin.

Autot sentään kuulostavat hyviltä ja moottorien murinat tuovat lisäfiilistä ajamiseen. Lisensoitua musiikkia puolestaan kuunnellaan autoradion kautta. Teknovelho Paul Van Dykin biittien tahdissa kurvailu Ibizan maisemissa sopii kieltämättä erinomaisesti tunnelmaan, mutta kahden radioaseman anti alkaa nopeasti toistaa itseään. Humoristisiksi tarkoitetut välispiikit eivät oikein osu yleisöönsä. Lisäksi myös radio kaatuu satunnaisesti jääden junnaamaan paikoilleen.

Parempi kuin osiensa summa

Test Driven parissa viihtyy silti paremmin kuin vikalistan perusteella voisi olettaa, ja pelikelloon kertyy helposti tunteja. Paratiisimaisemissa kuluttaa mielellään aikaansa myös kisojen ulkopuolella. Yleinen fiilis on piristävän erilainen kliinisemmin toteutettuihin kilpailijoihinsa verrattuna, mutta joissain kohdin Eden Gamesin kunnianhimo yksinkertaisesti ylittää teknisen osaamisen sallimat rajat. Täytyy kuitenkin arvostaa, etteivät kaikki tyydy tekemään ajopelistään tylsää Gran Turismo -kloonia, joka luultavasti jäisi unholaan huomattavasti nopeammin. Toivottavasti kehittäjät jaksavat tehdä hartiavoimin töitä ongelmien kitkemiseksi, sillä peruskonsepti on mainio.

(Muokattu 13.4.2011): noose01:n mietteet päivityksen jälkeisestä tilanteesta Xbox 360:lla löydät täältä.

Galleria: 

Kommentit

Erittäin hyvä arvostelu. Kuukausi on pitkä aika peliteollisuudessa ja sinä aikana peli olisi pitänyt saada kuntoon. Helvetti. Se olisi pitänyt olla kunnossa suoraan paketista otettuna. Pelimoottoriin liittyviin huomautuksiin pitää mainita, että suurin syy on ps3 (ja XO), sillä ei tarvitse olla kummoinenkaan peli-pc kun maisema piirtyy pitkälle horisonttiin, autot näyttävät ulkona samalta kuin kaupassa ja pop-up on huomaamaton ruudunpäivityksen pysyessä silti sulavana. Eli alustakohtainen ongelma siis. Päivityksetkin on PC:lle jo ulkona ja kutakuinkin jokainen pelin osa-alue toimii konsoliversioita paremmin(aidot forcet rattiin mm.), joten mikäli mahdollista, niin pc-versioon kannattaa sijoittaa.

Kiitokset kommentista. Kuukaudessa tosiaan moni ehtii heittämään pyyhkeen kehään, joten Eden Games on auttamattoman hitaasti liikkeellä. Eikä kaikkea voi pistää pelin laajudenkaan piikkiin, nimittäin saman puljun Alone in the Dark kärsi myös julkaisussa suuresta määrästä epämääräisiä bugeja (jotka ilmeisesti myöhemmin saatiin jonkinlaiseen korjuuseen).

Mitä pelimoottoriin tulee, se joutuu luonnollisesti koville tällaisissa peleissä, mutta en silti laittaisi sitä pelkästään konsolien syyksi. Esimerkiksi Criterion on (Burnout Paradisella & NFS: Hot Pursuitilla) näyttänyt, että ajopeli voi olla äärimmäisen vakuuttava teknisesti, vaikka sijoittuu avoimeen maailmaan. Ei haittaa, jos pelissä on pop-uppia, jos sillä tavoin saadaan ruudunpäivitys silkinpehmeäksi. Vastaavasti olen valmis karsimaan jonkin verran sulavuudesta, jos muu graafinen toteutus pudottaa silmät päästä. Mutta kun tässä tapauksessa ei toteudu oikein kumpikaan.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi