KonsoliFIN Podcastin aktiiviset kuuntelijat ovat saattaneet huomata, että kulisseissa on tapahtunut jotakin. Julkaisutahdista lipsuminen ja muu kangertelu saavat varmasti kuulijat pohtimaan keskusteluohjelman tulevaisuutta. Joitakin päätöksiä on jo tehty: Podcast viedään kesätauolle harvennetulla tahdilla. Kevätkausi päättynee näillä näkymin E3-messuja ympyröivään humuun. Vielä ei kuitenkaan ole selvää, mitä syksyllä tapahtuu. Joitakin ideoita muhii mystisessä keitoksessa, jota myös pääkopakseni sanotaan.

Podcastin väkertäminen on melkoisen erilaista puuhastelua verrattuna KonsoliFINin muuhun sisällöntuotantoon. Useimmiten artikkelit, arvostelut ja uutiset syntyvät yksittäisen henkilön toimesta. Toki muut toimituksen jäsenet antavat palautetta, mutta vastuu kirjoittamisesta, korjaamisesta ja julkaisemisesta on yhden tekijän harteilla. Podcastit vaativat onnistuakseen ennen kaikkea monen ihmisen panosta, eikä tämä koske vain osallistumista vaan myös jaksojen valmistelua. Lisäksi varsinaiseen tuottamiseen eli nauhoitusten järjestämiseen ja jälkikäsittelyyn tarvitaan tietotaitoa, jota kaikilla ei ole. Hienosti sanottuna podcastien nauhoittaminen onkin erityisen resurssi-intensiivistä puuhaa.

Oman radioshow’n tuottamisen arvoa on kuitenkin vaikea mitata. Kylmän analyyttisen näkökulman ohella keskustelutuokioihin liittyy vaikeammin määriteltävä elementti: osallistujien kemia. Mielekkäästi luistava juttu paitsi kuuluu lopputuotteessa myös näkyy keskustelijoiden osallistumisinnossa. Hauskojen rupattelusessioiden jälkeen on helppo palata pöydän ääreen – oli se sitten virtuaalisesti Skypessä tai fyysisesti Jepun lukaalissa.

KonsoliFINin podcast-projekti eroaa siinä mielessä monista muista vastaavista tuotannoista, että keskustelijakaarti on vaihdellut sekä pidemmällä aikavälillä että jaksosta toiseen. Alussa ei suinkaan ollut suo, kuokka ja Jussi vaan Jyri, Tontsa ja kellari-Paavi. Tällä kaavalla jatkettiin aika pitkään, mutta sittemmin palaset ovat vähitellen vaihtuneet tai hukkuneet matkalle. Jos ja kun KonsoliFIN Podcastia ruvetaan kokoamaan kesän jälkeen uudelleen, pitää sen tapahtua kemioiden kohtaamisen ehdolla.

Kun esimerkiksi foorumilla on käyty palautekeskustelua jaksojen tai "kastikkeiden" tasosta, on joku saattanut mainita sivulauseessa, että eihän meillä mitään suorituspaineita pitäisi olla, kun ponnistamme harrastelijapohjalta. Päinvastoin! Heikkolaatuinen tuote haaskaa paitsi tekijöiden myös kuuntelijoiden aikaa, emmekä me tietenkään sitä halua. Toisaalta tahdomme varmistaa tavoittamamme mahdollisimman monta ihmistä. Näinpä paluuta aikojen menneiden viisituntisiin spektaakkeleihin tuskiin nähdään. Laadun täytyy pystyä korvaamaan määrä, vähän niin kuin videopeleissäkin: kuuntelijan pitää jäädä odottamaan lisää eikä suinkaan olla huojentunut urakan päättymisestä.

Modernissa maailmassa ei tietenkään riitä, että on pelkkää ääntä, vaan kansa haluaa myös kuvaa. KonsoliFINillä on ollut omat yrityksensä videotuotannon saralla – olihan sivustolla mediaosastokin vielä tovi sitten. Tuotantopuolella emme ole kuitenkaan saaneet mitään vakituista aikaiseksi. Osittain se johtuu varmasti yhtenäisen suunnitelman puutteesta mutta lisäksi asialle omistetun tekijäkaartin uupumisesta. Kun sivustopäivitys häämöttää horisontissa, antaa se samalla loistavan tilaisuuden miettiä sekä audio- että videotuotannon asemaa KonsoliFINissä. Sattumoisin videosisältö on keskeisessä osassa myös uusien konsolien ominaisuuslistalla...