Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

TheLongDark2

: The Long Dark

Xbox Game Preview oli yksi kuluneen vuoden isoimmista julkistuksista. Se on Microsoftin vastine PC-puolelta tutulle Steam Early Accessille, jossa pelaajat päästetään keskeneräisten tekeleiden pariin. Nyt myös kärsimättömimmillä Xbox Onen omistajilla on siis mahdollisuus ostaa kehitteillä olevia pelejä.

Nimikkeitä on vielä kovin vähän, mutta alku vaikuttaa lupaavalta. Parasta koko hommassa on se, että pelejä voi kokeilla tunnin ennen ostopäätöstä. Tartuin oitis haasteeseen, ja kokeilin kaikkia Game Preview -pelejä heti, kun pääsin niihin käsiksi.

Eräs mielenkiintoisimmista on The Long Dark, jossa yksinäinen lentäjä päätyy talviseen erämaahan jonkinlaisen mystisen magneettisen ilmiön päätteeksi. Tarinatila on vielä tuloillaan, mutta hiekkalaatikkomoodi päästää pelaajan kokeilemaan selviytymistaitojaan. Luvassa on metsästystä, kalastusta, nikkarointia sekä toivottomalta vaikuttavaa taistelua armotonta luontoa vastaan. Seuraavassa ensimmäinen tuntini selviytymisseikkailu The Long Darkin parissa.

The Long Dark (Game Preview)

Havahdun lumisesta metsästä. Katselen ympärilleni ja näen pelkkiä kinoksia, puita sekä muutamia suurehkoja kallioita. Tuuli tuivertaa hennosti lisäten pakkasen purevuutta. Tutkin reppuni sisällön etsien jotain lämmikettä. Löydän vain tulitikkuja ja makuupussin. Kylmyys hiipii luihin ja ytimiin. Pitäisi etsiä suojaa, mutta mistä? Katsahdan uudelleen ympärilleni ja huomaan kallion kupeessa patorakennuksen. Hangessa tarpominen tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta selviän ovelle. Astun sisään ja pysähdyn kuuntelemaan. Ikkunasta tuleva valon kajo paljastaa ilmassa leijuvan pölyn. Paikka vaikuttaa autiolta. Pahin kylmyys helpottaa, mutta edelleen viluttaa. Kävelen hitaasti toiseen huoneeseen, jonka perällä on pieni tarkkaamo. Löydän hyllystä lyhdyn sekä hieman sytytysainetta. Kaapista puen päälleni lämpimämpiä vaatteita ja suuntaan kohti alas vievää portaikkoa. Saavun pimeään käytävään. On aika sytyttää lyhty.

Käytävää kävellessäni kuulen ikäviä ääniä jostain kaukaisuudesta. Pysähdyn jälleen kuuntelemaan. Onko paikka sittenkään autio? Äänet eivät toistu, joten päätän jatkaa matkaani. Saavun suureen halliin, jonka keskellä on kaksi suurta säiliötä ja molemmissa päissä tasanteelle vievä portaikko. Tutkiessani ylätasannetta löydän kuolleen miehen, jolta nappaan mukaani kirveen. Hieman karua, mutta tuskin hän sitä enää tarvitsee. Palaan alas ja huomaan nurkassa metallioven. Astun uuteen huoneeseen, jonka lattialla näen sanomalehden ja kuivalihapaketin. En ole vielä nälkäinen, joten pakkaan molemmat reppuuni. Seinustalla on ovi, joka näyttäisi vievän ulos. Päätän kuitenkin jatkaa matkaani syvemmälle laitokseen ja uuteen pieneen säiliöhuoneeseen. Poimin mukaani lattialla lojuvat metallirojut, jos niistä vaikka olisi jotain hyötyä. Saavun jälleen uuteen pimeään käytävään, joka vie portaisiin. Yläpäässä on huone täynnä pukukaappeja. Poimin mukaani parit villapaidat sekä muuta sekalaista tavaraa. Seuraava tila näyttää jonkinlaiselta taukotilalta tai toimistolta. Seinällä on ovi, jonka raosta näkyy suuri lumimassa. Ulos siitä ei pääse mitenkään, joten palaan takaisin aiemmalle ovelle.

Astun keskelle jäätävää lumimyrskyä. Käännyn kannoillani mennäkseni takaisin sisään, mutta ovi on mennyt lukkoon. Panikoin. Näkyvyyttä on noin metri ja haahuilen seinänvierustaa pitkin törmäten kallioon. On tehtävä päätös: joko palaan takaisin katsomaan mitä toisessa suunnassa on tai jatkan kallion suuntaisesti vasemmalle. Päädyn jälkimmäiseen, mikä osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Muutaman metrin päässä kallioiden välissä kulkee pieni väylä, joka suojaa hieman tuulelta. Kylmä viima on kuitenkin tehnyt jo tehtävänsä ja olen pahasti kohmeessa. Jäätymiskuolema on varmasti vain minuuttien päässä. Suojaudun kahden suuren kiven väliin tutkiakseni reppuani. Kasaan sisältä haalimiani tavaroita pieneksi nuotioksi, joka syttyy jo toisella yrittämällä. Innostun lämmöstä niin, että menen liian lähelle ja poltan jalkaani hieman. Myrsky hellittää, mutta ilta alkaa jo hämärtää ja pakkanen kiristyä. Tulikin sammuu. On siis jatkettava matkaa.

Kiristyvä pakkanen tuntuu ikävältä. Missään ei näy suojaista yönviettopaikkaa, enkä tiedä mistä pääsisin takaisin patorakennukseen. Päätän lämmitellä juoksemalla, minkä seurauksena horjahdan alas rinteeseen. Pudotus on onnekseni melko loiva, eikä minulle käy kuinkaan. Jatkan matkaani kävellen ja kohtaan onnenkantamoisen. Kallionkolosta pilkistää nimittäin luolan suuaukko. Menen varovasti sisään ja sytytän lyhdyn, joka sammuu saman tien. Valaisen tilaa tulitikulla. Luola on pieni, mutta se pitää tuulen loitolla, joten päätän jäädä sinne yöksi. Kaivan repustani kuivalihan ja limsan iltapalaksi. Ne pitävät pahimman nälän poissa ainakin yön ajan.

Pieni helpotuksen tunne valtaa mieleni ja suunnittelen toiveikkaana jo seuraavan aamun ruuanetsintäreissua. Yhtäkkiä on niin pimeää, etten näe mitään. Etsin tulitikun valossa paikkaa makuupussilleni ja kuulen jostain kaukaisuudesta suden ulvontaa. Olen kauhuissani, mutta ajattelen ettei peto varmaankaan sinne luolaan eksy. Levitän makuupussin maahan ja kömmin sisään.

Ruutuun ilmestyy teksti, joka kertoo tunnin kokeiluni päättyneen. Game Preview on tehnyt tehtävänsä. Olen koukussa.

Kommentit

Paljon tekstiä, vähän asiaa. Proosa proosana, peliennakot peliennakoina.

Kyseinen tekstihän ei ole peliennakko. Se on osa peliharrastajan 2015 -sarjaa, jossa KonsoliFINin ylläpito fiilistelee omia vuoden kohokohtiaan pelimaailmasta ja sen ympäriltä.

Kyllä, lueskeleppa ihmeessä myös muita Peliharrastajan 2015 -artikkeleita.

Niin kauan kuin väliotsikossa lukee Game Preview, oletan ennakoksi.

Sehän viittaa tuohon, että peli löytyy Xboxin Game Preview -kategoriasta. Suomenkielisenä sivuna me käyttäisimme termiä "peliennakko", jos kirjoittaisimme peliennakon.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi