Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Seanin ja Danielin kömpelö pakomatka on pian lopussa.
Toivottavasti edes Dontnod ottaa hukkareissusta opikseen eikä enää seuraavissa projekteissaan kikkaile perusasioiden kustannuksella.

Life is Strange 2:n neljäs jakso on ikävä muistutus siitä, mikä kaikki pelissä on pielessä. Kolmannen jakson kannabiskaverit ovat pitkälti mennyttä, ja uudet hahmot sekä esitellään että unohdetaan jälleen parin tunnin sisällä. Pääjuonen onneton olemattomuus puolestaan tuo mieleen halvan toimintapelin.

Pitäisikö tässä välittääkin jostain?

Pelin ensimmäisen sekä toisen ja kolmannen jakson arvostelut voi lukea oheisista linkeistä.

Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia kaikista neljästä jaksosta.

Joey on kauttaaltaan hyvä tyyppi ja Seanin ainoa kaveri sairaalassa. Mukavan epäsovinnaisena vaihtoehtona pelaajalle annetaan mahdollisuus lyödä mies tajuttomaksi oman pakomatkan turvaamiseksi.

Pyhän Tanelin neljäs ihme

Toisen silmänsä menettänyt Sean makaa vankina sairaalassa, eikä kukaan ole kuullut Danielista mitään pariin kuukauteen. Onneksi Sean saa kuitenkin ratkaisevan vihjeen juuri päivää ennen siirtoa nuorisovankilaan ja pakenee johtolangan innoittamana etsimään veljeään.

Daniel löytyy Nevadan karuissa olosuhteissa majaansa pitävästä kristillisestä kommuunista. Kulttilaisille telekineesitaidot ovat tietysti merkki yhteydestä Jumalaan, ja niinpä he palvovat Danielia enkelinä. Pikkuveli on uudesta asemastaan niin innoissaan, ettei halua lähteä ”syntisen” isoveljensä matkaan, vaan jää mieluummin kultin huomaan.

Käänteestä ilahtuvat varmasti varsinkin ne pelaajat, jotka paapoivat Danielia joka käänteessä viimeisen kolmen jakson ajan.

Daniel arvostaa sitä. Ihan oikeesti!

Kultti jakaa Danielin kuvalla koristeltuja mainoslehtisiä, ja sana tämän ihmeteoista on levinnyt jo pitkälle. Silti viranomaiset eivät ole löytäneet poikaa kahdessa kuukaudessa.

Daniel pelastetaan kultista!

Sean ei kuitenkaan jätä veljeään Jumalan kämmenelle, vaan alkaa suunnittelemaan keinoa pojan vapauttamiseksi vastoin tämän tahtoa. Takavasemmalta avuksi loikkaa myös veljesten äiti Karen. Hei! Eikö kadonneen synnyttäjän pitänyt olla se pelin suuri mysteeri?

Sean reagoi Karenin tapaamiseen kuin olisi nähnyt tämän viimeksi viime viikolla, vaikka hän ei ole ollut missään yhteydessä äitiinsä vuosiin. Karenin mystisen katoamisen syyksi selviää se, ettei hän yksinkertaisesti jaksanut äiteyden tuomia velvollisuuksia, vaan halusi elää omaa elämäänsä.

Karenin perustelu on mukavan karhea ja aito, mutta aivan väärässä paikassa. Ei ainoaa edes jossain määrin mielenkiintoista juonikuvioita voi ratkaista kertomalla pelaajille, että taustalla ei ollutkaan mitään jännittävää.

Seanin pelastustiimiin liittyy myös edeltäneestä jaksosta tuttu Jacob, joka on kultin katuva jäsen ja vastuussa Danielin toimittamisesta hullujen helmoihin.

Jakso on niin köyhä, että se pääsee varmaan taivasten valtakuntaan

Mekaniikoiltaan tekele ei tarjoa sitäkään vähää, mitä aiemmat kolme jaksoa. Daniel ei ole mukana kuin välivideoissa, joten supervoimat eivät ole kuvioissa. Sama koskee tietysti myös lapsenkasvatusmekaniikkaa, jolle tarina ja hahmot aikoinaan uhrattiin surullisessa rituaalissa jossain päin Pariisia Dontnodin studiolla. Ja kolmen jakson aikana työstetyn kasvatuksen laadusta huolimatta Daniel hylkää veljensä kivan pappistädin vuoksi.

Aiemmilla valinnoilla on myös hävettävän pieni vaikutus huvittavan hölmöön ja ylidramaattiseen loppukohtaukseen, jossa Daniel katsoo vierestä, kun Sean pahoinpidellään ja melkein tapetaan. Juu, juu. Kulttia komentava Lisbeth Fischer on Danielle äiti, jota hänellä ei koskaan ollut, ja Daniel on vasta 10-vuotias aivopesty ja traumatisoitunut pikkupoika. Edes nämä kaikki seikat yhdessä eivät pelasta loppua.

Musiikkipuolikin tuottaa tällä kertaa pettymyksen niin määrällisesti kuin laadullisesti.

Tiesitkö? Life is Strange 2 on maailman konservatiivivastaisin peli

Kehittäjät ottavat jälleen kantaa oikean elämän ongelmiin. Toisen kauden yksi päällimmäisistä teemoista on rasismi, ja se on jälleen näkyvästi esillä. Lisäksi Dontnod kertoo, mitä pahaa uskonnot aiheuttavat esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluville ihmisille.

Käsikirjoittajat ovat onneksi luopuneet ensimmäisen jakson "kaikki pahikset ovat rasisteja" -tyylistään. On kuitenkin selvää, että pelin lattea laatu heikentää hyvän ja tärkeän sanoman tehoa ja helpottaa koko paketin leimaamista "vihervasemmiston propagandaksi".

Viimeistä jaksoa odotellessa jäädään jännittämään, pääseekö veljeskaksikko Meksikoon, jossa heillä ei ole asuntoa, omaisuutta tai edes tuttuja sukulaisia. Periaatteessa voisi myös odottaa, että Danielin supervoimille annettaisiin jonkinlainen selitys, mutta sitä Dontnod ei tehnyt ensimmäisen pelinkään kohdalla.

Toisen kauden epäonnistuminen näkyy myös pelin ympärillä käytävässä keskustelussa. Siinä missä ensimmäinen kausi sai verkkokeskustelut käymään kuumina spekulaatioista, ei toisen kauden kohdalla ole nähty samaa. Pelaajat jaksavat jutella tuoreimman jakson tapahtumista pari päivää ja siirtyvät sitten taas muistelemaan vuotta 2015.

Kommentit

Mummielestä tuo Karenin katoamisen syy on sellaista maanläheisyyttä, mikä kuuluu Life Is Strange sarjaan. Sitten toisaalta jakson loppu ei ollut yhtään maanläheinen. Rakennus palaa ympärillä ja porukka vaan riitelee. Ei kenellekkään tullut mieleen juosta karkuun? Oikeasti nuo olisivat kuolleet myrkyllisiin kaasuihin mitä tulee tulipalosta. Tuli vähän Walking Dead vibat noiden kestävyydestä.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Saatavilla myös Xbox Onelle ja PC:lle.

Kiitokset arviokappaleesta Koch Medialle.