Ennen Nintendoa

Tämä artikkeli on aiemmin julkaistu osoitteessa www.nesretro.com.

60-luvulla tietokoneet olivat valtavia huoneen kokoisia laitteita jotka maksoivat uskomattomia summia. Jo vuonna 1962 tietokoneita käytettiin silti pelaamiseen, nimittäin peliin nimeltä Spacewar. Pelissä oli yksinkertaisesti kaksi pistettä jotka kuvasivat avaruusaluksia, siitä tuli silti suosittu ja kaikkien oli pakko päästä testaamaan uutta ja mahtavaa peliä, koska sitä ennen kaikki pelit olivat flipperityylisiä. Pelin suunnittelija Nolan Bushnell halusi suunnitella myöhemmin pelistä kolikkopeliversionkin, mutta sen aikasilla koneiden hinnoilla/koolla se ei ollut mahdollista. Aikaa kuitenkin kului ja koneiden koko/hinta pieneni huomattavasti. Silloin Bushnell kehitti ensimmäisen kolikkopelin: Computer Spacen. Kyseisessä pelissä oli taas kaksi alusta taistelemassa tähtitaustan yllä. Nutting Associates valmisti konetta ja pisti sen vuonna 1971 kolikkopelihalleihin. Siitä ei kuitenkaan tullut hittiä, koska normaalit ihmiset eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet sitä (Daa, 2 pistettä, liian monimutkaista). Näytti siltä että videopeliteollisuus kuolee siihen.

Vaikka Computer Space ei menestynytkään, niin Nolan Busnell ei (Onneksi) suostunut luovuttamaan. Hän halusi yrittää uudelleen työkaverinsa Al Alcornin kanssa. Mutta tällä kertaa he yrittivät kehittää jotain yksinkertaisempaa (...d'oh), jotta kaikki ymmärtäisivät pelin heti. Oli vuosi 1972 ja Bushnell oli katsomassa elektroniikkamessuja jossa näki uuden laitteen jolla pystyi pelaamaan pelejä TV:ssä. Pelien seassa oli esim. versio pöytätenniksestä. Bushnell palasi messuilta ja alotti Alcornin kanssa työstämään peliä, jonka me tunnemme nimellä Pong. Pelin ideana oli siis liikuttaa ohjaimella omaa "mailaansa" ylös ja alas ja osuakseen palloon, jolloin se kimpoaa toiselle puolella ja on toisen vuoro. Monien epäonnistuneiden myyntiyritysten jälkeen he päättivät perustaa oman peliyhtiön, nimeltään Atari, ja julkaisivat pelin itse. Siitä tuli valtava hitti ja se ilmestyi lähes jokaiseen pelihalliin.

Myöhemmin samana vuonna, yhtiö nimeltään Magnavox debytoi maailman ensimmäisellä konsolilla. Se oli nimeltään Odyssey, ja sitä käytettiin esim. Pongin pelaamiseen. Pelit oli valmiiksi sisäänrakennettuna koneeseen ja pelit valittiin käyttämällä kasettia ns. jumpperina joka sitten valitsi tietyn pelin (Omituista). Kymmeniä toisiakin Pong-masiinoita ilmestyi markkinoille, kuten esim. Colecon Telstar Arcade ja Atarin oma laite. Ihmiset olivat aivan ihmeissään asiasta että he pystyivät liikuttamaan kuvia omassa televisiossaan. Mutta kun aikaa hieman kului niin innostus laantui, ihmiset huomasivat ettei samaa peliä (Pong) jaksa pelata kokoajan, ja yhden pelin koneet kuolivat markkinoilta. Seuraava suuri askel pelihistoriassa oli vuonna 1976 kun Fairchild julkaisi Channel F-konsolin. Se oli ensimmäinen laite jossa oli erillisiä pelikasetteja (Jossa pelit siis sijaitsivat kaseteilla, eivätkä koneessa). RCA julkaisi myös ohjelmoitavan laitteen, nimeltään Studio II. Channel F:lle julkaistiin 26 peliä, kun taas Studio II:lle ainoastaan 7.

Seuraava suuri harppaus tapahtui 1977, kun Atari julkaisi Video Computer Systemin (Joka myöhemmin nimettiin Atari 2600). VCS ei ollut heti alusta asti kovin suosittu, mutta se muuttui kun valtavaa suosiota saanut Space Invaders kolikkopeli käännettiin sille. Kaikki halusivat sen tietenkin myös kotiinsa ja myyntiluvut nousivat valtavasti. Suunnilleen niihin aikoihin 4 ohjelmoijaa jätti Atarin ja muodosti Activisionin, maailman ensimmäisen Third-party (Ulkopuolisen) pelifirman. Sen jälkeen useita muita pelifirmoja alkoi ilmestymään markkinoille. Monet yhtiöt tekivät pelejä VCS:lle, ja sille ilmestyikin niitä jopa ~1000. Silloin ei oltu kehitelty vielä minkäänlaista lisenssijärjestelmää, joten kuka vaan pystyi tekemään pelejä koneelle. Siitä johtuen koneelle julkaistiin myös valtavasti huonoja pelejä.

Siitä riippumatta, Atari sai nauttia valtavasta suosiosta pelialalla. Se sai ensimmäisiä kunnon kilpailijoita 80-luvun alkupuolella. Mattel Electronics julkaisi oman Intellivision pelikoneensa. Se tuotti parempaa grafiikkaa kuin VCS, sillä oli useita suosittuja pelejä ja sille luvattiin näppis jolla siitä voisi tehdä kotitietokoneen. Seuraavaksi Magnavox yritti paluuta pelibisnekseen, joten se julkaisi Odyssey 2:sen. Siihen oli sisäänrakennettuna näppäimistö ja sen sloganikin oli "The Keyboard is the Key". 1982, Milton Bradley julkaisi Vetrexin, joka oli pelikone joka käytti vektorigrafiikkaa (Ns. viivagrafiikkaa) peleihinsä. Coleco julkaisi Colecovisioninsa, jolla oli parempia kolikkopelikäännöksiä, kuten valtavan suosion saavuttanut Donkey Kong. Kasvavilla tietokonemarkkinoilla Coleco julkaisi laitteeseensa lisävarusteen nimeltä ADAM. Valitettavasti siinä oli niin paljon bugeja, että siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Atari julkaisi Atari 5200 laitteensa, eli 2600 jälkeläisen. Siinä oli uskomattoman huonosti suunnitellut ohjaimet eikä niissä ollut edes automaattista keskitystä. Näiden kaikkien koneiden ansiosta peliala kuitenkin kukoisti. Sitten tapahtui jotain..

Vuonna 1984 peliala joutui laskuun, ihmiset lopettivat pelien ostelun, mikä ei tapahtunut asteittain, vaan yhtäkkiä. Selityksiä tähän on monia. Se saattoi johtua siitä että kotitietokoneista tuli paljon suositumpia. Tai toisaalta taas siitä että huonoja pelejä julkaistiin aivan liikaa. Tietokonemarkkinat jatkoivat vaan kasvamistaan konsolimarkkinoiden hiipuessa, kunnes..

Japanissa tapahtui jotain, kolikkopelijättiläinen Nintendo nautti valtavaa suosiota Family Computerinsa (Famicom) ansiosta. Sillä oli valtava käyttäjäkunta ja valtavat määrät lisälaitteita. Sitten Nintendo julkaisi monia järkyttäneen uutisen, Nintendo aikoi julkaista koneensa myös USA:ssa. USA ei selvästikkään ollut se paikka mihin kannattaisi yrittää konsolia markkinoida. Mutta Nintendo päätti silti ottaa riskin ja otti yhteyttä Atariin sekä pyysi että voisivatko he julkaista koneen siellä päässä. Atari sanoi tiukasti ei (Joka ei todellakaan ollut viisasta). Nintendon oli siis pakko tehdä se yksin, ja vuonna 1985 NES näki päivänvalon USA:ssa, ja lopun me kaikki tiedämmekin..

Kirjaudu kommentoidaksesi