Ajan hiekka -trilogia on yksi PS2-ajan suosikkisarjojani, ja vaikka aikamanipulointikikkailusta onkin tässä rebootissa luovuttu, onnistui uusinkin PoP imaisemaan todella hyvin mukaansa. Uudistettu graafinen tyyli, mollivoittoinen mutta optimistinen tarina ja ääninäyttelijöiden nappisuoritukset pitivät otteessaan alusta loppuun.

Ainoa epäilyksen aihe oli monissa arvosteluissa rummutettu pelin "helppous", mutta itse ainakin pidin ratkaisusta, jolla peliä pääsee jatkamaan katselematta pitkitettyjä kuolinanimaatioita tai latausruutuja. En kuulu siihen äänekkääseen ihmisryhmään, jonka mielestä peli ei voi olla hauska, jos siihen ei turhaudu.

Kontrollit ovat mukavan napakat, vaikka tajusin vasta pelin loppuvaiheilla logiikan, jolla valitaan hyppysuunta seinällä tai pylväissä roikkuessa. Kun säännöt painuvat selkäytimeen, on prinssin akrobatiaa nautittava ihailla.

Kaiken kaikkiaan Prince of Persia oli suhteellisen korkealle asetetuista odotuksista huolimatta positiivinen yllätys, ja se nousi suosikkilistalleni tämän sukupolven peleistä.