Resistance: Burning Skies

Perusvarmaa fps pelaamista harvinaisemassaa kannettavassa muodossa: se toimii sittenkin!

Tehdään selväksi heti ensi alkuun, että kyseinen peli ei ole mikään virstanpylväs fps-pelien historiassa. Se ei salli useampaa ratkaisua eri tilanteisiin, se ei edellytä aktiivista ympäristön tutkimista ja se on tiukasti käsikirjoitettu putki joka johtaa pisteestä A pisteeseen B. Se on genrensä edustaja perinteisimmillään.

Se mikä tekee tästä hyvän pelikokemuksen on se, että se on ensimmäinen fps-peli joka toimii kannettavassa muodossa Vitan kahden analogisen tatin ansiosta. Nintendon DS:llä nähtiin jokunen aika sitten joitakin pelejä jotka edustivat genreä kannettavassa muodossa, mutta niissäkin oli tehty kompromissejä kontrollien suhteen ja niihin piti vain sopeutua. Nyt homma toimii jo ensimmäisestä sekunnista alkaen ja pienenä lisänä mukana on joitakin erikoisuuksia koskeutusnäytön suhteen, jotka onneksi useimmiten toimivat eivätkä tunnut niin päälleliimatuilta kuin esim Unchartedin viidakkoveitsen käyttö Vitalla.

Peli on pelattu muutamassa illassa läpi (näin perheellisenä pelaajana) ja kaikki mahdolliset pokaalit tulee poimittua noin puolentoista läpipeluukerran aikana. Moninpeli koukuttaa vain yhden pokaalin edestä ja ennen päivitystä se oli lähes toimimaton joten siitä en osane sanoa yhtään mitään. Olen niitä pelaajia jotka yleensä muutenkin kiertävät moninpelin kaukaa, joten olenkin vain hiljaa moninpelistä yleisemmin.

Kokonaisuutena peli jää reilusti plussan puolella vaikka tähtiä "vain" kolme. Miinukset moninpelin toimimattomuudesta (ennen jo julkaistua päivitystä) sekä yleisestä "yllätyksettömyydestä". Tosin jos Resistance sarja ei ole ollenkaan tuttu ennestään, niin sitten tähtiä voi pistää neljä sarjan sinäänsä mielenkiintoisen taustan puolesta, joka esittelee maailmaa vaihtoehtoisen historian kautta.

Kirjaudu kommentoidaksesi