Pitkään jatkunut Tomb Raider -sarja on päässyt pelaajien mielestä jo väljähtymään. Sarjan uusin tulokas aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Pelin päähenkilö Lara Croftia ollaan pidetty pelimaailman seksisymbolina, pelaajien märkänä unena ja itsevarmana Toimintatähtenä. Nyt kuitenkin rebootin myötä palataan Laran ensimmäiseen seikkailuun. Aikaan jolloin neiti oli vielä nuori ja viaton.

Laran tutkimusseura haaksirikkoutuu salaperäiselle saarelle lähelle Japania. Heti alussa tyttöparka joutuu erillleen muusta seurueesta ja saaren vihamielisten asukkaiden kidnappaamaksi. Lara ei kuitenkaan jää odottamaan tuomiotaan, vaan taistelee tiensä vapauteen. Tästä alkaa selviytymistaistelu ja yritys päästä takaisin kotiin. Harmi vaan, että saaren vihamieliset asukit ja jopa saari itsekin on asiasta eri mieltä.

Tarina pysyy hyvin kasassa, vaikkei se mitään maata mullistavaa ole. Se kuitenkin ajaa tämänkaltaisessa seikkailupelissä hyvin asiansa ja sen seuraa ihan mielellään ainakin kerran alusta loppuun. Juoni kuljettaa nuoren Laran seikkailemaan ympäri saarta kiipeillen, ammuskellen ja läpi skriptattujen toimintakohtauksien.

Saarella liikkumiseen on saatu hyvin vapaudentunnetta mukaan vaikka juoni suoraviivaisesti kulkeekin eteenpäin. Tutkittavaa riittää ja vastaan tulee paljon kerättävää esinettä ja luettavaa dokumenttia. Dokumentit varsinkin syventävät hyvin saaren taustaa. Tarina läpäistyäkin on mahdollisuus palata keräämään taakse jääneet tavarat, joten perfektionisteille koluttavaa riittää vielä lopputekstien jälkeenkin.

Rytmitysksessä ollaan onnistuttu todella hyvin. Kaikki tutkimiset, kiipeilyt ja ampumiset ovat tasapainossa keskenään ja mihinkään ei iske puudutus.
Peli antaa edetessään uusia liikkumisvälineitä usein ja ne tuovatkin erilaista etenemistapaa ja samalla tuoreutta pelaamiseen. Tämä pitää mielenkiintoa hyvin yllä ja noin 13 tuntinen tarina pääsee päätökseensä ilman yhtäkään kyllästymisen merkkiä.

Ampuminen ja toiminta näyttelevät pelissä suurta osaa, mutta liialliseksi räiskinnäksi peli ei muutu. Ampuminen ja tähtäys toimivat moitteetta. Aseita jaetaan tarpeeksi, hiljaiseta jousipyssystä aina rynnäkkökivääriin saakka, joten jokaiselle pelaajalle löytyvät ne omat suosikkinsa. Peliin on laitettu myös pientä roolipelimäisyyttä mukaan, sillä Laran aseita ja taitoja voi parennella kokemuspisteillä, joita saa vihollisia tappamalla ja alueita tutkimalla, joskin roolipelielementti tuntui hieman päälleliimatulta, ja ainakaan allekirjoittanut ei pahemmin katsonut, että mitä parannuksia tuli läpipelatessa hommattua.

Visuaalinen anti on kunnossa eikä Tomb Raiderin tarvitse yhtään hävetä ulkonäköään muille peleille. Äänimaailma toimii sekin, aseet paukkuvat munakkaasti, äänninäyttelijät osaavat hommansa ja taustamusiikit luovat hyvää tunnelmaa.

Kaikki ei ole kuitenkaan täydellistä. Pelissä vilisee kohtalaisen paljon bugeja. Kuten esimerkkinä tekstuurien katoaminen ja maan läpi tippuminen. Sivuhahmot ovat värittömiä ja unohdettavia persoonia, joihin ei saa minkäänlaista tunnesidettä aikaiseksi. Lara on taasen hahmona hyvin toteutettu, mutta hänen ongelmansa on hänen kasvutarinansa. Arka ja pelosta tärisvä tyttö kasvaa todella nopeasti aseilla räiskiväksi tappajaksi. Vaikka pelin teemana onkin kertoa, miten Larasta tuli se pelaajien tuntema toimintasankari, niin muodonmuutos on silti epärealistisen nopea.

Pienistä ongelmista huolimatta, Lara raivaa polkunsa kunnialla loppuun saakka. Siitä pitää huolen hiottu pelattavuus ja vaihteleva rytmitys hienoilla toimintakohtauksilla maustettuna. Vaikka eletäänkin vielä alkuvuotta, voi jo varovaisesti todeta, että Tomb Raider kuuluu tämän vuoden parhaimpiin toimintapeleihin.