Xboxin suurin japanilaisroolipeli pian kaupoissa

Mistwalker-studion suunnittelema ja Microsoftin kustantama japanilaisroolipeli Lost Odyssey julkaistaan Xbox 360:lle huomenna 29. helmikuuta. Julkaisu on piste mittavalla projektille, josta on kehkeytymässä Xbox-konsoleiden toistaiseksi suurin ja tärkein peli lajityypissään.

Syytä pelin saamalle huomiolle antavat jo taustalta löytyvät nimekkäät osaajat, joista projektin keulahahmoksi on nostettu Final Fantasyn isäksikin tituleerattu tuottaja Hironobu Sakaguchi. Hänen lisäkseen mukana ovat esimerkiksi Final Fantasy -säveltäjä Nobuo Uematsu, kirjailija Kiyoshi Shigematsu ja sarjakuvataiteilija Takehiko Inoue.

Mistwalkeria kehitystyössä avustanut Feelplus-studio puolestaan sisältää ammattilaisia Nautilukselta ja Square-Enixiltä. Microsoftin edellinen japanilaisroolipeli Blue Dragon oli kevytmielinen seikkailu, mutta Lost Odyssey kertoo huomattavasti vakavamman ja synkemmän tarinan. Pelin päähahmona esiintyy kuolematon Kaim-soturi, jonka tuhatvuotista elämää ovat sävyttäneet kuolema ja menetykset. Päähahmon taustoja valotetaan tietyissä tilanteissa mieleen palaavien muistojen kautta. Ainakin vielä pelin ennakkoversiossa muistot olivat tekstimuotoisia taustaäänin sävytettyjä katkelmia, mutta sen voi nähdä paitsi huonona myös hyvänä asiana.

Tekstin lukemiseen nimittäin liittyy oma mielikuvitus, jonka läpi suodatettuna tarinat saattavat muovautua jopa koskettavammiksi kuin valmista kuvamateriaalia katsomalla. Asia kävi erityisen ilmeiseksi Little Liar -nimisen katkelman kohdalla, joka käsitteli mielenkiintoisesti ihmisyyttä yksinäisen ja petetyn lapsen kautta.

Menneiden muistelun ohella Lost Odysseyssä tapahtuu toki nykyhetkessäkin. Verkkokalvoille piirtyy klassinen fantasiamaailma, jossa teknologia on yhdistynyt energianlähteenä toimivaan taikavoimaan. Kulissien takana kuitenkin kuohuu, koska ilmeisesti taikavoimaa ei kyetä täysin hallitsemaan, mikä on synnyttänyt luonnonkatastrofeja ja muuntanut eläimiä hirviöiksi. Samalla vallankahvasta käydään salakavalaa poliittista peliä demokratian ja monarkian kannattajien kesken.

Kaim herättää vallanpitäjien kiinnostuksen selvittyään kokonaisia joukko-osastoja murskanneesta meteorista hengissä. Kuolemattomalle annetaankin vaarallinen tehtävä kulkea hirviöiden kansoittaman vuoriston halki tutkimaan, mikä taikavoimanlähteenä toimivassa "suuressa sauvassa" on vialla. Samalla joukkoon lyöttäytyy myös toinen kuolematon, pirtsakka naismerirosvo Seth, sekä se tarinan pakollinen naistenmies, hännystelijä, itkupilli Jansen.

Monet varmasti kummastelevat, miten peli käytännössä toimii, jos sankari ei voi kuolla. Aivan niin asia ei olekaan, vaan Game Over -ruutua saa tuijottaa jopa useammin kuin monissa vastaavissa peleissä. Vuoropohjaisissa taisteluissa toiminta jatkuu niin kauan kuin yksikin ryhmän jäsen on jaloillaan. Kuolemattomien etuna kuolevaisiin on kuitenkin se, että ne nousevat takaisin rivivahvuuteen muutaman vuoron pökerryksissä olon jälkeen.

Toisena erikoispiirteenä kuolemattomat eivät kerää uusia taitoja kuolevaisten tavoin tasojen kautta, vaan opettelemalla kuolevaisten taitoja erityisen taitolinkin avulla. Kuolemattomien tasokehitys rajoittuu osuma- ja manapisteiden nousuun.

Ehkä osittain juuri taitolinkin kaltaisten ominaisuuksien ansiosta Blue Dragonin alkupuolella aikaa vievää samojen taistelujen hinkkaamista ei juuri Lost Odysseyssä ole ilmennyt. Ensimmäiseen kuuteen tuntiin on mahtunut jopa yllättävän vähän taistelua, mutta lähes jokainen kohtaaminen onkin sitten ollut astetta haastavampi. Viholliset ryhtyvät jo melko varhain käyttämään iskuja, jotka pudottavat heikoimmat hahmot lähes kertalaakista.

Taistelut ovat haastavia, koska kehittäjät ovat halunneet korostaa pelaajan valitseman taktiikan merkitystä. Eturiviin kannattaa asettaa fyysisiä hahmoja, jotka kestävät myös itseensä kohdistuvia iskuja. Eturivi toimii vähän kuin suojakilpenä takana oleville maageille ja tukihahmoille. Riviasettelu pätee myös vihollisiin, joten vuorojen käyttöä kannattaa miettiä sen sijaan että vain läiskisi iskuja satunnaisesti. Jo pari erilaista valintaa taistelussa saattaa kääntää Game Overin selkeäksi voitoksi.

Taistelutilanteisiin päädytään klassisen kaavan mukaan, sillä pelaaja ei näe vihollisia kentällä ennen kuin ruutu pärähtää rikki ja taistelumusiikki alkaa. Sen vuoksi Lost Odysseyssä ei myöskään ole mahdollista lyödä ensimmäistä yllätysiskua kuten Blue Dragonissa. Tosiaikaisen elementin vuoropohjaiseen taisteluun tuo sen sijaan sormusjärjestelmä, jonka ansiosta tarkka liipaisinsormi voi vahvistaa iskuja. Pelaajan on painettava oikeaa liipaisinta oikea-aikaisesti, jotta hyökkäyksen aikana ruutuun tulevat rinkulat osuisivat kohdakkain. Tarkkuus arvioidaan asteikoilla huono, hyvä, täydellinen. Huono ajoitus tuottaa vain standardi-iskun, mutta siitä ylöspäin iskuun lisätään kulloinkin käytössä olevan sormuksen tehosteita.

Vain ensimmäisen levyn kattava ennakkoversio jätti Lost Odysseystä päällimmäisenä hyvän maun. Se on pelillisesti riittävän helppotajuinen ja tarinallisesti niin mielenkiintoinen, että se pystyy pitämään jopa kaltaiseni niukasti japanilaisroolipelejä pelanneen otteessaan.

Toisaalta viimeistelyn taso on suuri kysymysmerkki. En ole lopullista versiota nähnyt, mutta ainakin pelatussa versiossa oli vielä paljon viilailtavaa. Lähinnä länsimaisista räiskintäpeleistä tunnetun Unreal Engine 3:n käyttö pelin pohjana on jo yksistään ollut iso riski, mikä yhdistettynä japanilaiseen "engine know-how'hun" ja vasta muodostettuihin kehitysryhmiin saattaa näkyä teknisen toteutuksen karkeutena. Mutta jos keskeneräisenäkin peli pystyy vetämään mukaansa, luvassa pitäisi olla joka tapauksessa kelpo viihdettä perinteistä japanilaisroolipeliä etsivälle.

Tunnelmat pelin lopullisesta painoksesta voi lukea KonsoliFINistä lähiaikoina, kun Orin saa arvostelunsa valmiiksi. Massiivisessa neljän levyn pelissä riittää varmasti tekemistä, joten arvostelumielessä ei käy kateeksi. :) Arvostelua odotellessa kannattaa käydä vilkaisemassa pelaajien kommentit aiemmin ilmestyneestä import-versiosta keskustelualueelta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi