Ylitsepursuavaa sotaa: Battlefield 1943

Peliarvostelujen tekeminen on joskus kiharaisempi prosessi kuin sen on mielessään alunperin kaavaillut, enkä tarkoita nyt lähibarberin pyöräyttämää permanenttia.

Jotkut kynäilijät näkevät valmiin tekstinsä ennalta tietynkokoisena ja näköisenä pakettina. Luettelen itseni tähän kategoriaan. Haasteeksi muodostuu kirjoitusvaihe, jonka aikana eri osa-alueiden käsittely venyy omalla kohdalla välillä jättiläismäisiin mittoihin. Tuplavarmistelen usein joidenkin osien käsittelyä, jonka lisäksi pahana tapana on hassutella sanoilla, veistellä ylimääräisiä ja muutenkin höpsiä ylipitkään raapustellessani juttua. Silloin tällöin tämä turhanpäiväinen lepertely potkaisee belgialaisella vandammeudellaan takaisin. Niin kävi tuoreen Battlefield 1943:n tekstin kanssa.

Koska kyseessä on latauspeli, ei juurihoitoa tehdä potilaalle täysimääräisenä kuten normaalien pelijulkaisujen kohdalla tehdään. Tämä oli tiedossa suht kokeneena kirjoittajana, mutta silti lipsahti. Ja pahasti.

Alta löytyy alkuperäinen Battlefield 1943 -arvostelu (XBLA), jota jouduttiin "hieman" tiivistämään, jotta se pystyttiin virallisessa muodossaan julkaisemaan sivuilla. Tässäpä siis taistelukenttien lukunälkäisimmille edustajille - kirjaimellisesti - ohjaajan alkuperäinen leikkausversio:

"Herään lentotukialuksella jenkkisolttuna ja horisontissa siintää täydessä sotatilassa oleva Wake Island. Liityn taistelutoverini kipparoimaan maihinnousuveneeseen. Pudottautuessamme veteen huomaan yhden taivaalla pörräävistä Zero-hävittäjistä kaartavan uhkaavasti meitä kohti. Tykitän puolustavan sarjatulisäkeistön paattiimme pultatulla konekiväärillä, johon lähestyvä japsikone reagoi vastavuoroisella tulituskuorolla. Yhteenotto ratkeaa ilmatorjuntatuen avustuksella savuttavan Zeron nopeaan vetäytymiseen.

Rantautumisen jälkeen juoksemme itäisen rantaviivan kautta vihollisen lippupaikalle, jonka otamme helposti itsellemme. Ilo on lyhytaikainen. Kukkulan takaa ilmestyy japsitankki, joka jysäyttää verkko- ja tärykalvot sumentavan shokkiterveisen suoraan jalkoihimme. Vaihdan garandin kranaattikivääriin, ammun vihupurtiloa päin ja vetäydyn läheisen bunkkerin taakse toipumaan. Nipponin kiertäessä bunkkeria toverini singottaa kaksi täysosumaa tankin kylkeen, ja saarrettu japsihirmu joutuu yllättäen itse saaliiksi.

Juhliessamme käryävää metallikasaa kuulemme pelottavan äänen. Katsahdamme ylös taivaalle vain tehdäksemme elämämme viimeisen havainnon: japanilainen pommikonesaattue on suoltamassa tonneittain kuolonkarkkeja niskaamme. Kuuluu massiivinen räjähdysten aalto ja kaikki pimenee. Herään toistamiseen lentotukialuksella. Huokaisen tapahtunutta ja lähden taistelutoverini kanssa uuteen yritykseen. Tällä kertaa varaudun paremmin ilmapommituksiin ja väijyssä oleviin tankkeihin. Lähestyessämme saarta veneellä napsahtaa kiikarikiväärimiehen luoti otsaani. Ehm, siihen en osannut varautua. Tervetuloa 1943:n taistelukentälle."

Jos joku latauspeli on nostattanut itselleen odottamattoman ennakkohypen vyöryen niin pelaajien kuin julkaisijatahon hiusrajan yli, niin sotakukkoilu Battlefield 1943. Live Arcadeen ja PSN Storeen ilmestynyt hottisrymistely teki niinkin vakuuttavan verkkodebyytin, että tukkoon menivät yhtä lailla pelipalvelimet kuin pillastuneen pelaaja-armeijan taisteluoikeutta huutaneet kurkkuputket.

Nopean toiminnan joukot Electronic Artsilla loivat pikaisen suunnitelman ongelman kartoittamiseksi, ja rankasti alimitoitettu serverikapasiteetti saatiin ensimmäisten huoltopäivien aikana nippanappa siedettävälle tasolle. Kirjoitushetkellä 1943:n virtuaalinen sotavalmius on jotakuinkin kohdallaan.

Sotatointa kolmella tasolla

Battlefield 1943 on raameiltaan puhdas 24 pelaajan verkkoräiskintä, joka keskittyy vuosimittarinsa mukaisesti toisen maailmansodan puhkiporattuihin kuolontansseihin yhtäaikaisesti maalla, merellä ja ilmassa. Tukkanuottasten etunäyttämöiksi on valittu pääosin Tyynelle valtamerelle sijoittuvat kolme konfliktin täyttämää saarta, joiden historialliseen uusvaltausoperaatioon osallistutaan tasatusinajoukkuein joko jenkkimariinien tai japsiarmeijan silmin.

Konsepti on täsmälleen sama kuin PC:lle vuonna 2002 ilmestyneessä, lajityyppiklassikon synnyttäneessä Battlefield 1942:ssa. Muutoksia nähdään pienimuotoisena lähinnä pelaajamäärissä, joukkuepohjaisessa toiminnassa, hahmoluokissa, saarten ulkonäössä sekä audiovisuaalisessa toteutuksessa.

Pääpelimuotona toimii BF-pelisarjan pitkäikäinen kivijalka, valloitusoperaatio Conquest. Trooppisen hehkeällä Wake Islandilla, aamuruskon kellertämällä Iwo Jimalla ja jyrkän kumpareisella Guadalcanalilla käytävät kärhämät punnitaan kukkulankuningastyyliin viiden strategisen lippuasemapaikan kautta, joiden hallintaa molemmat osapuolet tavoittelevat. Valtauksen myötä lippu muuttuu joko siniseksi (oma joukkue) tai punaiseksi (vihollisen joukkue).

Saaren kokonaishallinta näyttäytyy ruudun yläosassa lippumerkkeinä ja joukkueiden varsinainen status voimasuhdepalkkina. Kun palkki tyhjenee heikommin lippupaikkoja ounanneelta osapuolelta, selviää voittaja. Koska lippumäärä ei ole jaollinen, toinen joukkueista on jatkuvasti haastavana osapuolena, ja näin lippupaikoista käydään tasaisen armotonta taistelua. Lisäksi lippupaikkoja on sen verran runsaasti pelaajamäärään nähden, ettei kumpikaan joukkue pysty ihannetilanteessakaan pitämään kaikkia asemia pysyvästi hallussaan.

Hahmoluokkia on molemmilla osapuolilla toistensa peilikuvina kolme: tehokkaalla puoliautomaattikiväärillä ja heitinkranaateilla entrattu keskimatkan soturi (rifle), sarjatulta syöksevällä konepistoolilla, singolla ja ajoneuvot korjaavalla jakoavaimella varustettu lähitaistelija (infantry) sekä kiikarikiväärillä ja ajoneuvot pipareiksi pirstovilla räjähteillä pakattu pitkän kantaman väijyjäspesialisti (scout). Hahmoluokat on voideltu lisäksi kahdella kranaatilla (poislukien sniper) ja kriittiset naamakontaktit kuitataan ratkaisevalla meleehyökkäyksellä.

Militaristisen leivontalinjan lopullisesta pullaosastosta vastaa liikkuva kalusto. Konekiväärillä varustetut vauhdikkaat ja yllätysvalmiit jeepit, jämerää tulivoimaa tarjoavat tankit sekä tuhoisaan täsmäpommitukseen kykenevät lentokoneet ovat osaavan joukkueen käytössä pelottavan tehokas voimakolmikko.

Sotilaallinen diktatuuritoimitus aloitetaan aina joko liplatteluetäisyyden päästä lentotukialukselta tai saaren päätyosan tukikohdasta (Guadalcanal). Valloittelun alkuvaihe on samaan aikaan jännittyneen odottava että tulipalokiireinen molempien osapuolten vallatessa itselleen mahdollisimman monta neutraalia asemapaikkaa ennen ensimmäistä rähinää. Nopeasti liputetut asemapaikat toimivat samalla tärkeinä etätukikohtina, joista omat joukot pääsevät sikiämään sukkelammin rintamalle. Kaikki asemapaikat on usein tuettu joko jeepillä, tankilla tai ilmatorjunta-asemalla, jotta jatkotoimitus puolustuksen tai hyökkäyksen osalta saisi jäntevämmän jatkovarren.

Mikäli valloitusarbeetin aikana tulee maallinen pattitilanne lippuasemien kanssa, voi aina matalalentää ilmatorjuntatulen alla tai käyttää maihinnousuveneitä, ja kiertää molemmilla härveleillä vastustajan selkäpuolelle uudella yrityksellä. Tällä tavoin nokkelan pelaajan/pelaajien yllätysvalmius puhkaisee usein painostavan vastustajan näennäisen dominointikuplan.

Battlefield 1943 nojaa lähes täysin arcadepyssyttelyn aakkosiin. Pelaajat varustetaan ujostelematta loppumattomilla panoksille, palautuvalla terveydellä, minimirekyylillä ja viholliset ruudulla paljastavilla väri-ikoneilla. Jalallinen toiminta tapahtuu realistisesti FPS-vinkkelistä, mutta ajoneuvojen kyydissä optiona on myös kolmannen persoonan kuvakulma. Ottaen huomioon massapelaajia kosiskelevat lähtökohdat, hardcore-sissien ryynäilyinnon pitäisi tukehtua alkuunsa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Palautuva terveys mahdollistaa "ammu ja suojaudu" -kikkailun, mutta kovan tulen alla moinen puljaus onnistuu vain rajatussa määrin. Pakollisissa lipaslatauksissakin voi tulla kinder-vihulainen näköpiiriin ja sitä kautta hätäkakka ylimielisen sohvaluutnantin maastohousuun. Tolkkua ja keskittymiskykyä siis vaaditaan yhteenotoissa automaagisesta paapomisesta huolimatta.

Valloittavaa valloitusta ja moitittavaa mokailua

Pelillisiä vahvuuksia ovat yltäkylläisen mekastelun ohella monipuolisuus, avoimuus ja arvaamattomuus. 1943:sta irtoaa toiminnallista kolmiulotteisuutta, johon aniharva näin kompakti sotajulkaisu pystyy. Roolinsa voi valita rynnivästä rambosta linjojen takana hiipivään taktikoijaan tai haukansilmäisestä ässäpommittajasta aktiivisesti vipeltävään lipunryöstäjään. Isokokoiset saaret ovat myös erittäin monipuolisesti lähestyttävissä ja täynnä juoksuhautoja, selustapolkuja, bunkkereita, konekivääripesäkkeitä, ilmatorjunta-asemia, taloja sekä metsäalueita, joita voi vapaasti hyödyntää tai joutua niiden vuoksi yllätetyksi. Tämäkös riemastuttaa putkijuoksuissa kypsyneitä rännimaistereita.

Saarella ei ole myöskään ainuttakaan ylivoimaista yksikköä tai asetta, jota ei voisi kiertää tai sen tehoa lamauttaa. Jopa isoimman ja pelottavimman tuhonkylväjän, yhdestä valloitusasemasta aktivoitavan "Air Raid" -pommikonetrion, voi kaukaa taivaankannen reunalta paukutella yhteisellä ilmatorjuntatulella täysin riekaleiksi.

Yhteistyön edut ovat saaren kepityksessä erityisen vahvasti pinnalla. Yksinäinen soolosoturi voi hakeutua valikon kautta vapaaseen tulijoukkueeseen (Squad) ja toimia maksimissaan nelihenkisen tulijoukkueen iskuryhmässä mukana. Tuttu peliporukka hakeutuukin usein squadiksi, sillä liikkuminen on huomattavasti organisoidumpaa, ja kuoleman korjatessa paluun kentälle voi tehdä joukkuetoverinsa rinnalle. Sotimisen keskellä tämä on suuri etu, sillä esimerkiksi tankkikaverin kk-mieheksi syntyvä solttu voi hyvinkin olla ko. taistelussa juuri se ratkaisevin tulitukimies. Osaavaa ruotuväkeläistä palkitaan voitollisen tilanteen lisäksi erilaisilla tukipisteillä. Esimerkiksi joukkuetoverin jelppaamisesta, viholliskohteiden tuhoamisesta, lippuvalloituksista ja puolustustoimista saa kaikista pisteitä, mikä kannustaa poteroissaan kyykkiviä aktiivisempaan rintamatoimintaan.

Ottaen huomioon pelisarjan ansiokkaan historian ja 1943:n oivallisen rymistelymeiningin, on vaikea ymmärtää miten samat Bad Companyn aikaiset lapsukset kutkaavat edelleen ruotsalaiskuution sileissä persposkissa. Osumatunnistuksessa on paikoin hävyttämän suuria puutteita, kun jysäytetyn tankkiammuksen, lentokonepommin tai kranaatin tuottama aluevahinko ei lähetäkään likeistä soltturepaletta selaamaan taivaskanavia. Suorasta osumastakin selviää välillä kuin ihmeen kaupalla. Sama vaivaa satunnaisesti tavallisten tuliluikkujen ja konekivääritulen kanssa etenkin liikkeestä pyssyttäessä.

Varsinaisia osumareaktioita, animaatioita tai verta ei myöskään nähdä, vaan pati uppoaa eleettömästi lihaan kunnes kuolo korjaa vaakatasoon. Tahatonta komiikkaa puolestaan tarjoaa jeeppien ja tankkien alitehoisuus mäkiosuuksilla. Jo puolijyrkässä nousussa joudutaan sutimaan ja junnuttamaan eteenpäin, eikä juoksuhautaan puoliksi uponnut ajokki vakuuta sekään menohaluillaan. Edellä mainitut ovat muiden pienempien kuprujen ohella harmillisia, mutteivät onneksi peli-iloa vievissä määrin.

Verkollinen heittopussi

Valikkojen peruskilkkeet kuvan, äänen ja ohjaustavan säätämiseksi ovat kaikki kohdallaan. Verkolliseen pelihakuun sen sijaan soisi reilusti lisää leveyttä ja toimintavarmuutta. Nykyisellään löytyy vain pikahaku, joka vie vapaaseen matsiin satunnaiselle saarelle. Haun vapauttaminen kaikkien EA-servereiden selaamiselle suosikkisaaren ja tietyntasoisten pelaajien mukaan auttaisi paljon. 16 pelaajan yksityisserverin pystyttäminen kavereiden voimin on mahdollista itse valitun saaren kera, mutta harmillisesti pelaajia täytyy olla aina täydet kuusitoista ennen peleihin pääsyä. Jemmaservereiden korkea paikkaraja on sikälikin erikoista, ettei serveri pysy loppuun saakka yksityisenä, vaan pelin alkaessa mukaan pääsee liittymään vapaasti ulkopuolisia.

Ikävänä lisukkeena luodut squad-joukkueetkaan eivät aina pysy kiinteänä peleistä toiseen vaan saattavat hajota tai korvautua toisilla pelaajilla. Ystävälistaa selaava "pelaa kaverin kanssa" -tärppi on kiva tukiominaisuus, vaikkei osaakaan rajata 1943-pelin omistajia erikseen joukosta. Huolimatta hakuoptioiden rajallisuudesta ja osin jopa epäonnistumisesta, pääsee pelkkää sinkkusotaa kaipaava rivimies sotimaan erittäin nopeasti ja vaivatta. Lohtu on laiha vakavammin moninpelinsä ottaville, mutta toivon mukaan tulevat lisäviilaukset nostavat verkollisen joukkonautiskelun tasoa ylöspäin.

Lentokoneiden koiratappeluun keskittyvä, merellisen vuorirykelmän kylvettämä Coral Sea -kartta ja siihen kytkeytynyt erillinen Air Superiority -pelimuoto ovat avattavien lisäherkkujen osalta hyvin lähellä pelihistorian suurimman odotusarvon kerännyttä superfloppia. Ei sen vuoksi, että 43 miljoonan peliyhteisötapon hämmästyttävästi vajaassa viikossa kerännyt pelimuoto olisi karttansa kera huono tai kehnosti toteutettu, vaan koska se ei vain onnistu tuomaan lisäulottuvuutta jo ennestään kaikenkattavaan Conquest-valloitteluun. Aktiivisille piloteille tarjotaan kuitenkin massiivista ilmahyvää, kunhan pääsevät lentotukialuksilta taivaille. Nykyisellään koneita on lentäjiin nähden aivan liian vähän valmiustilassa ja osa niistä panttautuu toimettomana viereisellä aluksella. Päivitykset korjannevat tämän vaivan.

Visuaalisesti Battlefield 1943 kestää hyvin tarkastelua modernien kollegoidensa rinnalla. Bad Companysta jalostettu Frostbite-moottori tuottaa roppakaupalla rytinää, räjähdyksiä ja teräväpiirtonautinnollista näkymää. Etenkin lähelle ennättävien jeeppien ja lentokoneiden yhtäkkinen tuusannuuskauttaminen palkitaan näyttävällä tulimassan ja metallikappaleiden sekoituksella. Graafista ilolientä tiristellään lisää, jos ilmiliekeissä oleva romumateriaali sattuu vyörymään kohti tai humahtamaan hiuskarvan päästä ohi. Verrattain pienikokoiset hahmomallit ovat tavanomaisia sotilaskuvaston peruspettereitä, joiden animointi kyykkäyksineen ja kirmailuineen täyttää kelvollisesti riviarmeijan pokkurointikriteerit. Piirtoetäisyys on erinomainen samoin kuin ruudunpäivitys.

Eteerinen moninkanavapauke tukee vankkaa tetsaustunnelmaa jyrisevän bassoraidan ja garandin iloisesti kilahtavan latausäänen välillä. Elokuvamainen ja mahtipontisen patrioottinen teemamelodia jää lisäksi pyörimään synapseihin kahden ikuisuuden ajaksi, kun sen kerran erehtyy alkuvalikoissa kuulemaan. Latauspeliksi hurlumhei-meininki teknisellä puolella on siis varsin riittävällä hekumatasolla.

Uusvanha suunnannäyttäjä

Battlefield 1943 yhdistää edeltäjiensä onnistuneimpia namipaloja yhteen ja lisää muutaman uuden mausteen. Lopputuloksena saadaan energinen sotametelisoppa, joka onnistuu viihdyttämään, haastamaan ja kaappaamaan mukaansa. Mitään uutta ei 1943genreensä tuo, mutta onnistuu virtaviivaisena verkkovalloitushurmailuna täyttämään selkeän kolon tämän hetken pikasotapelien kirjastossa. Saaria, yksiköitä, aseluokkia ja kaikkea muuta sisältöherkkua voisi toki olla paljon enemmänkin, mutta puhtaaksi latauspeliksi 1200 MS-pisteen (n. 13 euron) hintaluokassa antia ei voi juuri moittia. Verkolliset puutteet ja vaivainen karttamäärä poislukien Battlefield 1943 asettaa korkean mittatikun kaikille tuleville Liven sotapelijulkaisuille, ja tekee sen vieläpä antiikkisen PC-pyssyttelyn rungosta. Hoorah.

ladataan kommentteja...