Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

FIFA 13

Syksyn hyvänä puolena eurooppalaiset huippufutissarjat on taas potkaistu liikkeelle. Penkkiurheilijan kelpaa istua töllön ääressä viikonlopusta toiseen, kun tarjolla on La Ligan, Valioliigan ja Mestarien liigan kaltaisia herkkupaloja. Valitettavasti Huuhkajien kannattajilla on huomattavasti vähemmän syytä juhlaan, sillä Georgia-tasurilla itseään kotiyleisön edessä nöyryyttänyt maajoukkue voinee jo kahden ottelun jälkeen kuopata haaveensa MM-kisoista. Lohtua katastrofaaliseen karsintaan saa onneksi EA:n uusimmasta futissimulaattorista, FIFA 13:sta.

Ne kuuluisat kahden metrin syötöt

Hidastempoisuus on päivän sana. FIFA 13:n pelaaminen on rauhallista pallon siirtelyä, jossa kaksinkamppailut päätyvät lähes poikkeuksetta pelivälineen menettämiseen. Fysiikkamoottori toimii osittain hienosti, sillä mies miestä vastaan -taistoissa on todellista voiman tuntua pelaajien kaatuessa yhteentörmäyksissä. Kieltämättä palloilijat kaatuvat dominopalikoiden tapaan turhan usein, mutta pääasiassa fysiikan lait tuntuvat pätevän futaajiin aidon oloisesti. Ainoastaan puskutilanteet jättävät toivomisen varaa muutoin mallikkaaseen toteutukseen, sillä kunnollista repimistä ja kolhimista ei pääpelitilanteissa nähdä. Toisaalta ottelut etenevät nykyisellään mukavan sujuvasti, joten ylimääräisiä rikkomisia ei välttämättä tarvittaisikaan mukaan. Pelin rullaavuutta korostaa tyylikkäästi toteutetut nopeat rajaheitot ja vapaapotkut, joita hyödyntämällä on mahdollista jatkaa vastahyökkäystään, ennen kuin puolustus ehtii sumputtaa maalialueensa.

Harmillisesti vastustajalle siunattu peliäly ei ole yltänyt omille joukkuekavereille asti. Ärräpäät ovat kovassa käytössä, kun tietokoneen ohjaamat hyökkääjät tekevät pystysyötön lähtiessä täysin käsittämättömiä suunnanmuutoksia tai puolustajat päättävät olla hakematta nahkakuulaa. Toki jokaista futaajaa voi kontrolloida itsekin kaikissa tilanteessa, mutta pelaamisen ei soisi olevan sitä, että jännäkakka housussa odotellaan tekoälytoverin seuraavaa kriittistä virhettä. Etenkin läpisyöttötilanteissa pelaajan vaihtaminen on auttamatta liian myöhäistä siinä vaiheessa, kun piikkipaikalla odotteleva hyökkääjä on päättänyt joko pysähtyä tai vaihtaa juoksusuuntansa täysin väärään linjaan palloon nähden. Irtopalloihin hakeutuminen on toinen harmaita hiuksia aiheuttava murheenkryyni. Ilmeisesti syötönkatkoihin tai jalasta karanneisiin palloihin ehtiminen ei kuulu pelaajien toimenkuvaan. Tämä syö turhan suuren osan pallon haltuunottoon keskittyneestä First Touch Control -uudistuksesta. Muutaman ottelun ajan toilailua jaksaa katsella, mutta pidemmän päälle se käy auttamatta liian raivostuttavaksi.

Tuomareista mariseminen on ehdottomasti jalkapallon suola. Puusilmiä ei pääse karkuun edes virtuaalikentillä, sillä oikeudenjakajan toiminta on hetkittäin kuin firmojen puulaakisarjoissa. Etenkin tekoälyä vastaan pelatessa rangaistuspotkut jäävät vain etäiseksi haaveeksi. Kertaakaan ei dumari osoittanut kädellään vastustajan pilkun kohdalle, kun taas vastustaja pääsi kuittaamaan välillä jopa naurettavankin pienistä rikkeistä. Vapaapotkujakaan ei liiemmälti herunut, joten juninhomaisella tarkkuudella upotetut yläpörsät jäivät kokematta tekoälyä vastaan pelatessa. Uudistunut vaparisysteemi tuntui kuitenkin harjoitustilassa toimivalta ja monipuoliselta. Onneksi verkon puolella säännöt ovatkin samat kaikille, jolloin FIFA 13 tuntuu huomattavasti enemmän oikealta futiskokemukselta.

Ryysyistä rikkauksiin

Erilaisia pelimuotoja tarjotaan enemmän kuin Mario Balotelli on saanut aikaan skandaaleja. Yksinäisellä sudella aika kuluu parhaiten Football Ultimate Teamin eli tuttavallisemmin FUT:n parissa. Pelaajakortteihin perustuvassa pelitilassa rakennetaan Dream Teamia joko rehellisellä raatamisella tai pienillä mikromaksuilla. Toisaalta mahdollisuus ostaa Paris Saint-Germainin tavoin riihikuivalla käteisellä huippupelaajat rikkoo verkkopelin tasapainoa alemmilla sarjatasoilla, mutta homma tuntuu silti mielekkäältä. Muutaman huippupelaajan saaminen omaan jengiin ei kustanna kuin muutaman hassun euron, joten liiallisesta rahastamisesta ei voi EA Sportsia syyttää. Kuten erillisessä Seasons-pelitilassakin, myös FUT viihdyttää parhaiten nettipelin sarjoja pelatessa. Kausi koostuu kymmenestä ottelusta, joista muutaman voittamalla pääsee kokeilemaan taitojaan kovempaan liigaan. Ensimmäisellä sarjatasolla olevat rahajoukkueet ärsyttävät ylivertaisuudellaan, mutta sopivan tasoisia vastustajia vastaan pelatessa FUT viihdyttää toden teolla.

Seasons-pelimuoto tarjoaa periaatteessa saman kuin FUT:kin, mutta ainoastaan karsittuna mallina. Oikeilla joukkueilla pelatessa managerin saappaat jäävät hyllyyn pölyyntymään, mutta toisaalta kaikki pelaajat ovat samalla lähtöviivalla. Suurin osa verkkopelaajista tuntuu tietävän eurooppalaisista jengeistä ainoastaan muutamat suurseurat, joten etenkin Real Madridia vastaan saa koetella kykyjään melkoisen usein. Be a Pro -pelitilassa yritetään nostaa oma pelaaja maailman huipulle. Ura käynnistyy hitaasti alemmilta sarjatasoilta, mutta taitojen karttuessa tie vie huippujengien pelaavaan kokoonpanoon. Be a Prossa voi onneksi pelata yksittäisen pelaajan sijasta myös koko joukkueella, joten onneton tekoäly ei onnistu pilaamaan kokemusta. Turhaa hikoilemista vastustaville on tarjolla managerin pesti. Varsin simppeli pelitila toimii periaatteessa hyvin, mutta naurettavan pitkät latausajat kismittävät etenkin kauden alkua odotellessa. Kuinka nykyisillä konsoleilla voi tapahtumaköyhän viikon simuloiminen kestää niin pitkään, että odotellessa ehtisi lähestulkoon ottaa lyhyet tirsat?

Uutena pelimuotona on lisätty Live Fixtures, jossa pelataan oikeita pelejä sen hetkisillä joukkueilla. Kun esimerkiksi Arsenalin ykkösveskari Wojciech Szczesny on parhaillaan loukkaantunut, joutuu viikonlopun Norwich-ottelun tunaroimaan myös virtuaalisesti kakkosmolari veräjänvartijana. Aktiivisille futiksen seuraajille pelimuoto on hieno lisä, mutta hommasta puuttuu todellinen pihvi. Nyt matsit ovat vain irrallisia otteluita, joiden voittaminen ei palkitse mitenkään. Aikaansa voi varsinaisten pelimuotojen lisäksi kuluttaa suorittamalla pelin haasteita. Neljään eri vaikeustasoon perustuvat haasteet opettavat salakavalan tehokkaasti kaikki tarpeelliset niksit pelistä. Treenaaminen ei tunnu lainkaan pakkopullalta, vaan hetkittäin jopa mielekkäältä. Tästä saisivat muutkin urheilupelit ottaa mallia.

Verkkopeli on integroitu kaikkiin pelitiloihin niin hienosti, ettei varsinaisia moninpelitiloja erotella juuri lainkaan. Ainoana poikkeuksena Pro Club Seasons tarjoaa mahdollisuuden pelata peräti 22 hengen otteluita kunkin itse luomilla pelaajilla. Tekemällä tunnetusti oppii, joten virtuaaliminä kehittyy, kunhan tilille kertyy riittävästi matseja ja onnistuneita suorituksia. Samoin kuin muissakin verkko-otteluissa, myös Pro Club Seasonsissa tappioasemassa olevilla on jatkuvasti ongelmia nettiyhteyksiensä kanssa. Siispä täysillä joukkueilla aloitettu matsi ei ainakaan tuntemattomien kanssa pelatessa pääty ikinä kaikkien aloittaneiden kanssa. FIFA:n muutoin vahva tekninen toteutus ontuu netissä ikävästi, sillä verkkopeli nykii ja pätkii aivan liian usein. Yritä siinä sitten neppailla vastustajan puolustuksen kanssa kun ruutu päivittyy noin kolmesti sekunnissa. Toivottavasti nettikoodi päätyy vielä julkaisun jälkeen hiottavaksi, sillä FIFA 13 on ihmispelaajia vastaan kamppaillessa erinomaista viihdettä.

Joulukuusi

Tyylillisesti FIFA 13 on erinomaista työtä. Ulkoasu on kaunista katsottavaa ja matsit näyttävät hetkittäin jopa tv-lähetykseltä. Selostajien kommentointi muiden otteluiden tapahtumista viihdyttää hetken, mutta loppujen lopuksi Alan McInallyn tulospäivitykset jäävät Geoff Shreevesin loukkaantumisraporttien tavoin turhan usein toistuviksi kuriositeeteiksi. Musiikkivalikoima ei ihastuta eikä vihastuta, joten jonkinlaista räväkkyyttä olisi toivonut biisivalintoihin. Päävalikko on turhan kankea ja pelien simulointi hidasta, mutta yleisesti tekniikka toimii lähes moitteetta.

Kaikesta tekemisestä kertyvillä pisteillä erilaisten tuuletusten ja esineiden avaaminen kiinnostaa pelaamisen ohessa aikansa. Lisenssien osalta FIFA 13 vie Pro Evolution Soccer -sarjaa täysin ylivertaisesti, eikä tänäkään vuonna tarvitse joukkuelistauksiin pettyä. Pienenä harmistuksena maajoukkueiden managerit eivät ole nimettyjä, joten Huuhkaja-kutsun on allekirjoittanut Mixu Paatelaisen sijasta anonyymi valmentaja.

Uusi FIFA on jälleen kerran hiottu paketti, joka muistuttaa aiempia osia ensikosketuksesta lähtien. Tekoälyn hengettömyys kismittää PES-sarjalle sielunsa myynyttä arvostelijaa edelleen, mutta eihän EA Sportsin sarjan laadukkuudesta silti pääse mihinkään. Kunhan verkkokoodia vielä hienosäädetään sujuvammaksi, tarjoaa virtuaalifutis taatusti viihdykettä ensi vuoden painosta odotellessa. Interaktiivisuuteen panostaminen on hieno askel eteenpäin, mutta Live Fixtures kaipaisi silti vielä lisää lihaa ympärilleen. Erilaiset pelimuodot ovat pääasiassa toimivia, joten etenkin netissä seuraa riittää runsain mitoin. FIFA 13 ei yllätä, mutta ei sen laatuun voi millään tavoin pettyä. Taisto futispelisarjojen välillä on tänä vuonna tiukempi kuin aikoihin, joten kumman tahansa hankkiminen on takuuvarma valinta. Mikäli FIFA on ollut lähellä sydäntä aiempinakin vuosina, ei ole syytä miksei uusinkin inkarnaatio toimisi erinomaisena virtuaalijalkapallona.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi