Red Dead Redemption

Höyrylaiva lipuu Amerikan eräisiin viimeisimpien rajaseutukaupunkien satamaan. Hienosti pukeutuneiden ihmisten seasta erottuu arpinaamainen ja elämää kokenut henkilö, joka saatetaan sanaakaan vaihtamatta suoraan rantautumisesta lähimpään junaan. Metallihevonen jatkaa taivaltaan läpi preerian pieneen kyläpahaseen nimeltä Armadillo, jossa mysteerinen henkilö astuu nuhruisen juna-aseman laiturille. Vastassa ei ole kolmea syntymäikävää lainsuojatonta ja kahta ylimääräistä hevosta, mutta yhtälailla tunnelma on juuri oikea. John Marston on saapunut kotiin.

Huuliharputon kostaja

Rockstar San Diegon luoma uusi hiekkalaatikkopeli Red Dead Redemption vie tutut kuviot vuoteen 1911. Amerikan villi länsi vetelee viimeisiään sivistyksen kouran langettaessa varjon kaikkein kaukaisimpiinkin kohteisiin. Höyryjunat, autot ja lähetintoimistot ovat ajamassa lehmipojat ahtaalle, ja Sana on tullut pelastamaan villit tietämättömyydestään. Meksikon rajan molemmin puolin sijoittuva Red Dead Redemption on viimeinen pala sitä americanaa, jossa lopullinen laki on kuudesti laukeavaa mallia ja John Marston tuon oikeuden sanansaattaja.

Red Dead Redemption on perinteistä Rockstaria. Pelaajalle annetaan vapaus temmeltää rajoitetun hiekkalaatikon sisällä niin kuin mielii. Kartalle ilmaantuvat kirjaimet kertovat juonta edistävistä tehtävistä, joissa yhdistyvät hahmon kehitys, pelialueen asteittainen laajentuminen ja studiolle ominaiset hassunhauskat karaktäärit. Peli seuraa lainsuojattoman elämän taakseen jättäneen John Marstonin yritystä saada entisen jenginsä jäsenet tilille teoistaan. Juoni on perin suoraviivainen kostotarina, jossa ei montaakaan mutkaa tule vastaan. Mielenkiintoiset hahmot ja upea preeria pitävät kerronnan kuitenkin vireessä, vaikka varsinaiset tehtävät toistavat genrelle tyypillisen suppeaa valikoimaa. Mene tuonne, ammu sitä ja ratsasta takaisin kertaa reilu viitisenkymmentä saa osakseen vain muutaman aikakauteen sopivan variaation tehtävärakenteeseen. John Marston hahmona on onneksi tarpeeksi särmä, vaikka jaksaakin toistuvasti valittaa epäoikeudenmukaista tilannettansa jopa koomisuutta hipoen. Kirjoitustyö on kuitenkin enimmäkseen laadukasta jälkeä koko katraan osalta. Ennen kaikkea ääninäyttely on yhtä pelin loppupuolen hahmoa lukuun ottamatta vakuuttavan autenttista.

Juonikuvioiden ohella villistä lännestä löytyy muutakin aktiviteettia. Ympäri pelialuetta ripotelluilta vierailta saa pienimuotoisia sivutehtäviä, joiden paikoin makaaberi huumori vetää vertoja varsinaisen pääjuonen käänteille. Kaupungeissa ajan voi käyttää erinäisten uhkapelien kuten pokerin tai hevosenkengän heiton parissa, odottaen sheriffin toimiston luona seuraavaa etsintäkuulutusta, käydä tarkastamassa mykkäfilmien rantautumista elokuvateattereissa ja kostuttaa huulia saluunoissa. Sivistyksen pölyt karistaville erämaa jakaa omat antinsa flooran ja faunan ystäville. Red Dead Redemption luo myös automaattisesti sopivin väliajoin lyhyitä tapahtumia, joissa pelaaja voi niin valitessaan esimerkiksi auttaa karanneiden vankien kiinniotossa tai pelastaa yksinäinen neito hädästä. Näiden vaihtelevuus on vain äärimmäisen pieni, mutta kohtaamiset auttavat herättämään laajan pelialueen eloon. Kaikki tekeminen nostaa sekä mainetta että kunniaa, mitkä määrittelevät muun maailman käyttäytymisen John Marstonia kohtaan. Ryöstelevä bandiitto saa peräänsä palkkionmetsästäjiä, kun taas yhteistä hyvää puolustava sheriffi kerää alennukset lähikaupoista. Lainsuojattoman elämä helpottuu, mikäli käy päästään luvatun palkkion maksamassa tai antamassa armahduskirjeen lähimmällä lähetinasemalla.

Armoton maa

Red Dead Redemption luo pelaajan eteen vakuuttavan elävän preerian. Kolmeen alueeseen jaettu pelialue vaihtelee maisemien osalta hyvin rikkomatta kuitenkaan kokonaisvaikutelmaa. Jorpakon takainen Meksiko lumoaa punasävytteisellä hiekallaan ja pohjoisen lumen peittämät vuoret ruokkivat alueen harmaakarhuväestöä sinne eksyvillä metsästäjillä. Villiä länttä mukaillen New Austin on harvaanasuttu, mutta kaukana autiosta. Maa on täynnä erilaista eläimistöä, jotka reagoivat pelimaailmaan luonnollisesti. Aseen laukaus saa lähipuskissa piilotelleet linnut lentämään pakoon, ja hetken päästä juuri ammutun ruumiin tykö parveilevat haaskalinnut. Pelaajan ympärillä tapahtuu jatkuvasti jotain mielenkiintoista. Maailman interaktiivisuus erinäisten tapahtumien kanssa jaksaakin hämmästyttää kerta toisensa jälkeen.

Vaikka kaunis luonto saakin suurimman osan alueesta, ei ihmisen kättenjälkiä ole aivan unhoitettu. Aikakaudelle uskollisena sivistyksen kehdot ovat muutamien rakennusten muodostamia kyläpahasia, jotka mukailevat lännenfilmeistä tuttua profiilia. Asukkaita on niukasti, mutta silti tarpeellinen määrä saadakseen kaupungit eläviksi. Saluunoissa on kärhämää vähän joka ilta, kännikalat uhkaavat naisiaan veitsillä ja sheriffit nojailevat tyynenä toimistojensa seiniin. Normaalin meno rikkoontuu ajoittain laukausten vaihtoon tai hupaisimmillaan viiden ratsastajan vimmattuun laukkaan ja siihen yhteen poloiseen, jota vedetään lassottuna näiden perässä. Euphoria-moottori luokin monen monta kokemisen arvoista tapahtumaa, mikä näkyy etenkin Dead Eye -tilaa käyttäessä. Dead Eye hidastaa ajan, minkä jälkeen pelaaja saa tilan tasosta riippuen maalata haluamansa kohteet ja päättää urakka Marstonin silmännopeaan ammuntataiturointiin. Vastustajiltaan pystyy esimerkiksi ampumaan lakit päästä tai revolverit kädestä, mihin Euphoria reagoi asianmukaisin liikkein.

Teknisesti huolenaiheena oli Grand Theft Auto IV:täkin vaivannut luokaton ruudunpäivitys. Rockstar on petrannut moottoritietämystään, ja Red Dead Redemption rullaa lähes nikottelematta. Välidemojen aikana ja ajoittain varsinaisissa pelitilanteissa pieniä notkahduksia on havaittavissa, mutta peli-iloa ne eivät onnistu kertaakaan pilaamaan. Piirtoetäisyys pistää ihastelemaan etenkin vuorten huipulla, jossa preeria levittäytyy eläimineen silmäkantamattomiin. Objektit piirtyvätkin kauaksi, mutta tarkemmat tekstuurit ilmaantuvat vasta kohteita lähestyessä. Vaihtuvat sääolosuhteet sen sijaan noudattelevat pelottavan tarkasti aitoja luonnonilmiöitä. Tulevan myrskyn edessä tuuli voimistuu, kun taas aamuauringon siivilöimässä metsässä ratsastaessa tunnelmaa on vaikea ylittää. Immersiossa auttaa myös genreuskollinen musiikki. Ennio Morriconesta jäädään kauaksi, mutta akustisin kitaroin ja huuliharpuin sointuvat sävellykset saavat parhaimmillaan niskavillat nousemaan pystyyn.

Hurja joukko

Kun laidunmaat on taitettu yksin, on aika siirtyä vehreämmille nummille. Red Dead Redemptionin moninpelitila kulkee nimellä Free Roam, joka antaa koko pelialueen vapaasti käytettäväksi maksimissaan kuudelletoista pelaajalle. Omaan kokoonpanoonsa, posseen, saa kutsua enintään seitsemän tuttua. Valitettavasti pelimaailma on ainakin toistaiseksi vielä kovin autio. Juonitehtäviä ei luonnollisesti pysty suorittamaan, mutta verkkopeli ei tue myöskään mitään monista sivuaktiviteeteista mitä yksinpeli tarjosi. Täyden pöydän Valehtelijan noppapelit tai leikkimieliset hevosenkenkäkisat olisivat omiaan villin lännen tunnelmointia haluaville. Free Roam tarjoaakin ainoastaan omaa kokemusta nostattavia haasteita hieman yksinpelin tapaan sekä puhdistettavia jengipaikkoja. Kokemustaso näkyy alati lisääntyvässä ase-, hahmo- ja hevosvalikoimassa, joista pelaaja voi valita mieluisensa käyttöön Free Roamissa. Verkon villi länsi on kuitenkin kovin kuollut, eikä tarjoa mielenkiintoa kuin varta vasten kasatun porukan tarpeisiin. Satunnaispelaajien kanssa homma karkaa käsistä tympeäksi yhden alueen teurastamoksi, jossa kuollut syntyy viiveettä samalle tantereelle.

Verkkolaitumien parempi anti löytyykin perinteisemmistä pelitiloista. Yksin sekä tiimipohjaisesti suoritettaviin lipunvaltausvariaatioihin ja simppelimpiin tappojahteihin pystyy liittymään joko suoraan valikon kautta tai Free Roam -tilan luota. Kaikki matsipohjaiset pelityypit alkavat meksikolaisella pattitilanteella, jossa vastassa olevat tiimit ovat kasvotusten liipaisinsormi valmiina. Voittaneen joukkueen eloonjääneet jäävät alueelle, kun taas hävinnyt osapuoli aloittaa syntymällä eri puolille kenttää. Kokemustaso ei näy parempana varustuksena, vaan paremmat aseet ja Dead Eye -mittarin täytöt on ripoteltu pelialueelle. Verkkopelissä jälkimmäinen ei suinkaan pysäytä aikaa. Pelimuodot ovat hyvin tavanomaisia kelle tahansa nettipeleihin tutustuneille, eikä Red Dead Redemption tässä mielessä poikkea mitenkään erityisesti muusta tarjonnasta. Kesäkuun loppupuolella pelin pitäisi saada muutama ilmainen yhteistyökenttä, mutta aution Free Roamin suurempaan syntiin toivoisi pikaista parannusta.

Auringonlaskun ratsastaja

Red Dead Redemption on hiekkalaatikkopelien juuri huuhdottu kimpale kultaa. Teknisesti liki täydellisyyteen hiottu, tarinaltaan sopivan vetävä, mutta ennen kaikkea tunnelmallisesti villin lännen armottomuutta huokuva mestariteos. Mikäli Rockstar San Diego onnistuu vielä tulevilla päivityksillään lisäämään saman myös verkkopeliin, on käsissämme aikakautemme suurimpia western-pelejä.

Galleria: 

Kommentit

Kiitos arvostelusta!

Varsin antoisaa maastoa kokea jotain sieltä sadan vuoden takaisesta willistä lännestä. Kun antaa aivan korkeatempoisimmille odotuksilleen huutia ja ottaa pelin vastaan ihan sellaisenaan, on tässä mainio kokemus jonka jaksaa pelata loppuun saakka. Täällä siihen taisi mennä päälle 50 tuntia. Hiekkalaatikot eivät normaalisti ole ominta alaa, mutta tässä paketti kuitenkin pysyy pääjuonen osalta sen verta mielenkiintoisena, ettei ongelmia lopputekstien näkemisen suhteen ollut.

Pökkelömäinen päähahmokaan ei onnistunut tunnelmia pilaamaan. Yksinpelin ohella parasta antia oli sen lyhyen aikaa Free Roam. Suomi-possen mukana mentiin ja paikoin oltiin ihan loistavissa fiiliksissä, muuten sisältököyhää.

Muutamia videoita muistoksi:

Karhumetsällä: http://www.konsolifin.net/media/media/2300/Red_Dead_Redemption_PS3/

Yleistä härdelliä: http://www.konsolifin.net/media/media/2302/Red_Dead_Redemption_PS3/

Posseilua: http://www.konsolifin.net/media/media/2309/Red_Dead_Redemption_PS3/

No ei siinä kauan kestänytkään että arvostelu saatiin tänne. Mutta hyvä arvostelu kaikinkaikkiaan ja täysin oikea määrä tähtiä.

Jeps, ihan hyvä arvostelu. Selkeää tekstiä. Myös tähtimäärä meni nappiin. :)

Olenko muuten ainoa, joka toivoisi tänne laajempaa arvosteluskaalaa? Nuo tähdet voisi säilyttää, mutta ne voisi pilkkoa vielä kahtia, jotta olisi mahdollista antaa myös puolikkaita tähtiä. On tapauksia, joissa esimerkiksi 4 ja puoli tähteä olisi osuvampi arvio kuin 5.

Keskinkertaisella juonella varustettu hiekkalaatikko on turhan tyhjä, eikä tekemistä löydy niin paljoa että peliä jaksaisi vatvoa pääjuonta pidemmälle. Millään teoilla ei ole väliä ja raha on yhtä tyhjän kanssa, samoin eläinten metsästäminen. Jatkuva dead eyen parantuminen helpottaa peliä liiaksikin ja kokonaisuutena tunnelma kärsii sen seurauksesta. Tehtävät toistavat itseään eikä missään ole minkäänlaista vaihtelua, jossa pääsisi levähtämään tai kokeilemaan erilaisia metodeja kuin "ratsasta tuonne ja ammu kaikki". Graafisesti peli on upea, sitä ei käy kieltäminen, mutta pistää rankasti tympäisemään pelin totaalinen hukattu potentiaali.

Maksimissaan kolme tähteä viidestä ja Vuoden Suurin Pettymys leima kanteen.

Eikös resoluution ole vain 720p, josta 360 sitten vain skaalaa tuohon 1080p:hen?

Viisi tähteä itsekkin antaisin pelille. Noin 50h meni läpäisyyn ja jokainen minuutti oli pelaamisen arvoinen. Nettipeliä tuskin jaksan kokeilla, muuta kuin noita co-oppeja, jotka ovat tulossa.

Näinhän tuo Xbox hoitaa kaikkien pelien kohdalla. Itse on ollut tapana laittaa aina se resoluutio, mitä takakansi (valehdellen) sanoo.

Hyvin pitää arvostelu kutinsa ja on kyllä tähtensä ansainnut.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi