Japanilainen peliyhtiö Capcom on keskittynyt viime vuosina Resident Evil -sarjan ohella vanhojen tuttujen pelien uusintapainoksiin. Etenkin Street Fightereita on ehditty julkaista niin monta kappaletta erilaisissa paketeissa, että asiaan perehtymätön on tippunut kärryiltä jo aikapäiviä sitten. Siksi onkin piristävää nähdä nipponilaisilta täysin uusi peli, etenkin kun Dragon's Dogma vaikuttaa ominaisuuksiensa perusteella varsin virkistävältä roolipeliltä.

Parinvaihtoa

Muutoin varsin perinteisiin ja varmoihin musiikkeihin vannova Dragon's Dogma onnistuu yllättämään jo kättelyssä. Alkuvalikoissa soiva keskinkertainen sankarimetalli on jotain, mitä ei odottaisi fantasiroolipelissä kuulevansa. Ennen varsinaiseen seikkailuun sukeltamista esitellään pelaajalle pikaisen tutoriaalin avulla pelimekaniikkaa. Lyhyeksi jäävän pätkän aikana oppii kivuttomasti yksinkertaisen taistelun niksit. Oman sankarin monipuolinen luominen onnistuu hahmoeditorilla helposti. Valmiista luomuksista on valittavissa moneen makuun kelpaavia hahmoja, mutta päähenkilöä voi viritellä lähes rajoituksetta. Sankareilla ei tunnu olevan nykyaikana edes ikärajaa, sillä editorilla saa henkilöt näyttämään lähes rippikouluikäiseltä.

Päähenkilö Arisenin lisäksi oma pysyvä apuri on luotavissa samalla editorilla. Tekoälyn ohjastamia pawneja voi olla kerrallaan mukana kolme, joista siis vain yksi on jatkuvasti mukana ja täten kehitettävissä. Muut vailla omaa tahtoa olevat apurit ovat poimittavissa paitsi ympäri maailmaa, myös muiden pelaajien joukoista. Poluilta löytyvät ilmaiset toverit ovat pelaajan tasoisia urhoja. Verkosta noukittavat yksilöt voivat periaatteessa olla tappiin asti kehitettyjä puolijumalia, mutta pelaajan sankaria kokeneemmat pawnit kustantavat vihollisilta aika ajoin saatavaa valuuttaa. Mikäli apuri lähtee vierailemaan toisessa maailmassa, tuo se palatessaan mukaansa saamiansa esineitä. Systeemi on oivaltava ja toimiva, sillä tiimi vaihtuu jatkuvasti ja täten on mahdollista kokeilla erilaisia hahmoluokkayhdistelmiä.

Hahmonkehitys Dragon's Dogmassa on varsin suoraviivaista. Taisteluista ja tehtävistä saatujen kokemuspisteiden avulla oma sankari sekä henkilökohtainen pawn-toveri nousevat tasoja. Kykypisteitä ei pysty itse kohdentamaan yksittäisiin ominaisuuksiin, joten tasonnoususta ei seuraa juuri muuta kuin elämä- ja kestävyysmittarin hienoinen piteneminen. Majoituspaikoissa on lisäksi ostettavissa uusia iskuja sekä ominaisuuksia, mutta kokonaisuutena hahmonkehitys on varsin pintapuolista. Hahmoluokkaa pystyy vaihtamaan missä vaiheessa peliä tahansa, jolloin on mahdollista kokeilla tunnetuimmat eri variaatiot. Tarjolla on velhoa, miekkamiestä kuin kaukotaistelijaa sekä näiden erilaisia risteytyksiä. Perinteisempiä roolipelielementtejä tarjoavat kehitettävät varusteet. Sepän luona voi kehittää jokaista asustetta kolmiportaisella systeemillä. Hivenen hämmentävästi aseet ja panssarit on mahdollista nostaa suoraan maksimitasolle, vaikka toisen tähden saamiseen vaadittavia esineitä ei olisikaan. Uusia tuotteita on löydettävissä matkan varrelta sekä ostettavissa kauppiailta. Rahasta ei alun jälkeen ole pulaa, joten parhaat mahdolliset varusteet ovat alati saatavilla.

Apostolin kyydillä

Vaikka Dragon’s Dogma tarjoaa useiksi kymmeniksi tunneiksi pelattavaa, ei se häikäise juonensa omaperäisyydellä. Alkajaisiksi nähtävässä välivideossa komeileva lohikäärme hyökkää pieneen kylään ja ryövää sydämen ruudun molemmin puolin. Verta pumppaavan elimen menetys on kuitenkin varsin siedettävä hinta ikuisesta nuoruudesta ja valikoitumisesta ennustusten sankariksi. Mystisen taruolennon ilmestyminen muutoin rauhalliseen maailmaan ei ole kuitenkaan kansalaisten mieleen, vaan yhtäkkiä onkin härdelli irti. Sankarille riittää siis töitä ympäri valtakuntaa, joten muutaman lyhyen tehtävän jälkeen onkin aika poistua kotikylästä kokeilemaan onneaan julmaan luontoon. Niin viholliset kuin osa tehtävistäkin on sidottu vuorokaudenaikoihin, eli tien päälle haikailevan on syytä tehdä lähtöä vasta aamunkoitteessa.

Laajasta maailmasta riittää tutkittavaa lääniä pidemmäksi aikaa. Iloisena yllätyksenä nelikko osaa hyppiä ja kiivetä inhimillisen korkuisten esteiden päälle, joten sen suurempia rajoituksia ei kartta seikkailulle aseta. Ainoastaan vesi on pahasta, sillä liian syvälle tallustava uimataidoton Arisen huuhtoutuu takaisin rantaan. Miljöötä tutkivan ryhmittymän vastaan asettuvat viholliset muodostuvatkin ympäristöä suuremmaksi esteeksi, sillä skaalautumattomat rosvojoukot tuottavat keltanokalle pelin alkupuoliskolla jatkuvaa päänsärkyä. Eihän Dragon's Dogma ole yhtä vaikea kuin Dark Souls, mutta liian aikaisin väärään paikkaan nenänsä tunkeva sankarikvartetti saa etenkin alkupuolella peliä melkoisia selkäsaunoja. Taistelumekanismi itsessään on varsin yksitoikkoista ja tylsää kohtuullisen monipuolisista kyvyistä huolimatta, sillä halutessaan lähes jokaisesta taistoista selviytyy voittajana vain yhtä nappia rämpyttämällä. Isommissa koitoksissa viihdyttävää vaihtelua puurtamiseen tuo mahdollisuus hypätä vihollisen selkään. Sankarin jaksaminen on koetuksella, mutta toisaalta khimairan kyljessä roikkuminen on lievistä kameraongelmista huolimatta näyttävää. Vihollisilla on myös kaikilla omat heikkoutensa, joiden hyödyntäminen tekee pelaamisesta varsin automatisoitua.

Entäs tehtävät sitten? Tekemistä riittää ympäri maailmaa varsin riittävästi, mutta niiden toteutus jättää toivomisen varaa. On hämmentävää kuinka lähes jokainen annettu toimi on tarvetta tehdä maailman toisella laidalla. Ongelmahan ei olisi tämännäköinen, jos tarjolla olisi pikamatkustusta hevosrattailla tai muulla vastaavalla keinolla. Valitettavasti lähes jokainen reissu on kuitenkin pakko kulkea jalan. Puolen välin tietämillä tehtävän päätteeksi saatavat kertakäyttöiset kivet mahdollistavat teleporttaamisen takaisin pääkaupunkiin, mutta apu on liian vähän liian myöhään. Pahimmillaan tunnin mittaisen tehtävän tekemisestä kolme varttia kuluu pelkästään edestakaisin juoksemiseen jonkun mitättömän asian perässä, joten järin viihdyttäväksi pelaamista ei yleensä voi sanoa. Lisäksi taivallettavat matkat ovat yleensä jo kymmeniä tai satoja kertoja kuljetun tien varrella. Tehtävät itsessään ovat ihan mielenkiintoisia ja monipuolisia, hetkittäin jopa eeppisiä. Muutamia tyylikkäitä ja värikkäitä tehtäviä tosin seuraa melkoisia jatkuvuusongelmia. Herkästi voisi kuvitella, että herttuan toimesta vankilaan passitetun hahmon ei kannattaisi karkulaisena mennä seuraavana päivänä samaan palatsiin takaisin. Kovin on hallitsijan muisti lyhyt.

Kaunis katsoa, ihan kiva koskea

Gransysin valtakunta on pääasiallisesti kaunista katsottavaa. Maailma on luonnollisen näköinen, mutta samalla näyttävä. Piirtoetäisyys taikoo vuoristoa ja kaupunkia horisonttiin asti, jolloin ainoaksi isommaksi illuusion säröksi muodostuu asukkaiden vähäisyys. Lisäksi kauppiaiden ja muiden ihmisten piirtyminen ruudulle kestää hetkittäin turhan pitkään, jolloin ne saattavat ilmestyä näköpiirin vasta juuri ennen kohtaamista. Upeista välivideoista jäi päällimmäisenä mieleen alussa säväyttänyt lohikäärme, joka komeudessaan oli mykistävää katsottavaa. Hahmojen graafinen toteutus on vaihtelevan näköistä, sillä etenkin kauniin pääsankarin rinnalla muutamat tehtävähahmot ovat melkoisen karskeja ilmestyksiä. Musiikit ja dialogi ovat perushuttua vailla valittamisen aihetta, joten ikimuistoisiksi niitä on vaikea sanoa. Muutoin varsin hyvin tehtävästään selviytyvä kameramies on vaikeuksissa vain suuremmissa taisteluissa. Jättiläisen läpi kun on kovin vaikea nähdä.

Dragon's Dogma on hyvä peli mutta muutamista puutteistaan johtuen kovin raskasta pelattavaa pidemmän päälle. Toteutus on päällisin puolin sen verran onnistunutta, että lyhyissä erissä seikkailusta riittää tehtävää ja tutkittavaa pitkäksi aikaa. Jos Tamrielin valtakunta ja muut uuden sukupolven ropellukset maistuivat ja ovat koluttu puhki, on Capcomin tuoreimmasta tekeleestä hankala olla pitämättä. Tarjolla on kohtuullisen aikuismainen roolipeliseikkailu jossain Skyrimin ja Witcherin välillä, joten peli on ehdottomasti perehtymisen arvoinen. Muutamat ongelmat rokottavat tähtien määrää tekemättä julkaisusta kuitenkaan millään tavoin epäkelpoa.