PSX:n
Dead or Alive tuli tunnetuksi lähinnä isorintaisista
naishahmoista. Kuitenkin siinä oli mukana muutamia hyviä
ideoita. Mutta onko jatko-osassa mitään muuta?
Yksinpelin pääpaino on Story Modessa. Siinä
pelataan jollakin pelin kahdestatoista perushahmosta läpi
seitsemästä taistelusta ja välidemoista koostuva
tarina. Juoni on aika heppoinen ja kaikki taistelut
johtavat saman mystisen Tengu hahmon luokse. Story Mode
on ihan kiva, mutta valitettavan lyhyt. Sen pääsee
läpi jokaisella hahmolla parissa tunnissa. Muita yksinpeli
modeja ovat Time Attack, jossa yritetään nimensä
mukaisesti voittaa kahdeksan hahmoa mahdollisimman nopeasti
sekä Survival, jossa vastustajia tulee kokoajan lisää
ja lisää. Lisäksi on se pakollinen harjoitus
mode(Sparring) joka toimii hyvin.
Pelin
ehdoton suola(niin kuin tappelupeleissä yleensä)
on sen moninpeli. Tavallisen yksi vastaa yksi taistelun
lisäksi on uudesta Tekkenistäkin tutut Tag Battlet.
Niissä yhdestä neljään pelaajaa taistelee,
joko ihmisvastustajia tai konetta vastaan. Koska neljän
ohjaimen ja multitapin puuttumisen vuoksi ei nelinpeliä
voitu testata oli tyytyminen kaksinpeliin. Sitä
voi pelata joko samalla puolella konetta vastaan tai eri
puolilla kahdella hahmolla. Samalla puolella pelaaminen
on todella hauskaa, joten nelinpeli voisi olla multitapin
oston arvoinen(ja jopa vanhat digitaaliset ohjaimet toimivat
pelissä). Tag Battlen pahin moka on kuitenkin areenat.
Niitä on vain viisi, eikä paljon hauskempia yksinpeliarenoita
pääse pelaamaan.
Hieman
erikoisempi pelimuoto on Battle Rec, jossa pääsee
kuvaamaan oman taistelun. Watch muodossa taas pääsee
katsomaan koneiden mätkintää. Team Battlessa
kahteen joukkueeseen(konetta tai kaveria vastaan) valitaan
yhdestä viiteen jäsentä ja mäiskitään
Tag Battlen areenoilla.
Yksinpeliin kyllästyy suhteellisen nopeasti. Story
Mode on, kuten sanottua, todella lyhyt. Survivalia ja Time
Attckia jaksaa pelata vähän kauemmin, mutta niihinkin
kyllästyy. Ihmetyttää myös vähän
miksi pelissä ei ole ihan tavallista yhden ottelun
matsia konetta vastaan. Battle Rec toimii kyllä melkein
sen korvaajana. Yksinpeliä piristäisi kovasti
jos siinä olisi mukana joku hieman erilainen mode,
Tekkenin Ball, Force tai Bowling tyyliin.
Pelattavuus
on samaan aikaan tarpeeksi yksinkertainen aloittelijalle,
mutta tarpeeksi haastavapitkään peliä pelanneelle.
Perusnäppäimet on sijoitettu hyvin: x on heitto,
ympyrä potku, kolmio lyönti ja neliö torjunta.
Pelin torjunta systeemi on haastava. Jos torjuntanäppäintä
pitää pohjassa pelaaja torjuu, mutta jos onnistuu
painamaan vastahyökkäys nappia sekunnin kymmenesosan
tarkkuudella pelaaja tekee vastaiskun. Tämä tuntuu
aluksi hieman hankalalta, mutta on todella mukava pienen
pelailun jälkeen. Kombot syntyvät ehkä jopa
liian helposti nappeja rämppäämällä.
Pieni tottumuskysymys Tekkeniä pelanneelle on pelin
kolmiulotteisuus. Toisin kuin Tekkenissä peli ei ole
teennäisen kolmiulotteinen vaan on kokonaan 3D:ssä.
Nuolinäppäimillä pelatessa peli toimii kuin
Tekken, mutta vasemmalla tatilla pystyy liikkumaan vapaasti
ympäristössä. Tämän takia yksinpeliareenat(joita
on viisitoista) ovat todella interaktiivisia. Seinät
ja aidat hajoavat ja vastustajan voi heittää alas
kallioilta.
Grafiikka
on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta hahmot ovat melkein
renderöityjen näköisiä ja taustat todella
hienoja, mutta peli kärsii siitä paljon puhutusta
Anti-Aliasing pulmasta. Joissakin kentissä ja
hahmoissa sitä ei edes huomaa, mutta jotkut kentät
saavat veren silmiin. Peli on ensimmäinen PAL-peli
jossa voi valita 50hz tai 60hz kuvan. Tässä Tecmo
on onnistunut hyvin. 60hz:llä kamalat surupalkit katoavat
ja framerate nousee viidestäkymmenestä kuuteenkymmeneen.
Huomaa, että 60hz vaatii NTSC-singnaalin ymmärtävän
TV:n ja RGB-kaapelin.
Niin kuin grafiikassa, myös äänissä
on huomauttamista. Englanninkieliset ääninäyttelijät
ovat huonoja. Onneksi pelissä voi valita myös
alkuperäiset Japanilaiset äänet ja Englanninkielisen
tekstityksen. Lyönnit ja potkut, sekä musiikit
ovat sitä keskivertoa.
Peli
tulee DVD-formaatissa, mikä vähän ihmetyttää.
Peliin ei ole ängetty valmiiksi renderöityjä
videoita, eikä mitään muutakaan ihmeellistä.
Parempi vaan, sillä DVD on osoittautunut paljon CD:tä
hiljaisemmaksi. Pelin mukana tulee Suomenkielinen ohjekirja,
joka on käännetty huonosti. Osa teksteistä
on kokonaan Ranskaa!
Loppujen lopuksi peli on ehdotonta tappelupelien kärkeä.
Jos moninpeliseuraa löytyy peli on pakkohankinta vähänkään
tämän lajin peleistä pitäville. Beat`em
Up-fanaatikot voivat varmasti lisätä arvosanaan
yhden pisteen lisää.
Designed (23.03.2001)
Omistan
myös itse kyseisen pelin ja koska olen eri taustalla
oleva henkilö, ajattelin jakaa omat kokemukseni. Elikkä.
Sain oman kappaleeni juuri ennen joulua ja se on ruotsinkielisellä
pakkauksella ja manuaalilla varustettu, mikä meni jopa
huonosti suomennetun paketin ohi. Toivottavasti kyseessä
oli vain paikallisen liikeen importtaama erä.
Itse pidän pelin kontrolleista. Ne vastaavat äkkiä ja
on jopa mahdollisuuksia väistellä. Itse en pitänyt TTT:n
kontrolleista enkä "kun kerran pääsee niskan päälle,
se on sitten KO" meiningistä. DOA2sesta tämä puuttuu, siinä
on jopa tällaisen non-beat 'em up hepun mahdollista pysäyttää
vastustajan sarjat ja kääntää matsi voitoksi aivan
viime tingassa.
Yhteenveto: mahtava tappelupeli joka vetoaa myös minuun, äärimmäiseen
non-beat 'em up-henkilöön jolla on rankka PC-tausta.
