Tervetuloa ihmisyyden museoon
Braidin ja The Witnessin tekijä Jonathan Blow kehui äskettäin julkaistua A Monster’s Expeditionia yhdeksi parhaista pulmapeleistä, joita on koskaan tehty. Blow’n molempien pelien suurena ihailijana kehu herätti välittömästi mielenkiintoni. Miten värikäs, pienistä saarista koostuva pulmailu rakentuu monipuoliseksi ja haastavaksi kokonaisuudeksi, josta on viihdettä useiksi tunneiksi? Ihastuttavan hyvin, käy ilmi.
A Monster’s Expeditionin perusidea on ihailtavan yksinkertainen. Sopivasti muhku, eikä silkkaakaan pelottava hirviö lähtee tutustumaan ihmisyyden rippeisiin sokkelomaisessa saarirykelmässä, johon on laitettu esille erinäköisiä esineitä uimaleluista sohviin. Eräänlainen museokierros esittelee tavaroita omalaatuisten selitysten kera. Siinä missä kuntopyörä on tulkittu Englandlandin – luit oikein – asukkaiden kuivaustelineeksi, tavallinen pyörä esitellään liikkuvana pyykkikuivaamona. Selkeä asiayhteys, sitä on vaikea kieltää.
Ongelmaksi muodostuu vain pienten maaplänttien väliset vesistöt. Varpaita ei uskalla kastella, koska vilu voi iskeä, joten on keksittävä luovia ratkaisuja. Rotevana kaverina tarinamme päähenkilö työntää puun kuin puun nurin tehden siltoja. Pulmat keskittyvätkin pääasiassa runkojen oikeaoppiseen kaatamiseen ja pyörittelyyn, jotta reitti seuraavaan kohteeseen avautuu. Useat kivet, kaadetuista puista jäävät kannot ja tietenkin ympäröivä vesi ovat vaikeuttamassa muuten simppeliä tehtävää. Pitkät puut käyttäytyvät eri lailla kuin pienemmät, ja voipa niitä kaataa toistensa päällekin.
Pitäkää kädet kaiteiden sisäpuolella
Yksinkertaisesta konseptista muodostuu saari toisensa jälkeen kovin monimutkainen yhtälö. Puiden kaatosuunnat ja -järjestys pitää miettiä tarkkaan, mutta onneksi aina voi peruuttaa tekemänsä. Nappia painamalla koko saari nollataan lähtöasetelmiin, tai sitten Z-näppäintä naputtelemalla pystyy kelaamaan aikaa taaksepäin yksi liike kerrallaan. A Monster’s Expeditionin hienous onkin puzzlejen määrässä ja laadussa. Pelaajalla on koko ajan tunne, että retki etenee. Jos yhteen pulmaan jää jumiin, toisaalla on aina toinen odottamassa.
Pieneltä vaikuttava maailma avautuu askel askeleelta, kunnes käsissä on valtava rypäs mahdollisuuksia. Alun samoilun jälkeen avuksi tulevat lautat ja sieltä täältä löytyvät punaiset postilaatikot, jotka toimivat pikamatkustuspisteinä: luukusta hyppäämällä lentää toisesta ulos muutaman kirjeen kanssa.
Draknek & Friends -studion luomus huokuu lämpöä ja sympaattisuutta. Museokierroksen vekkulit esittelytekstit nostavat hymyn huulille, ja yllättääpä sankarikin muutaman kerran tekemisillään. Kepeä taustamusiikki rytmittää pulmien ratkaisuhetkiä. Harvemmin törmää yhtä positiivissävytteiseen yleisilmeeseen ja sopivasti älynystyröitä kutittelevaan kokonaisuuteen. Osa pulmista tuntuu todella vaikeilta, mutta yleensä pieni tauko kalibroi aivot ajattelemaan oikealla tavalla.
Monsterit Oy
Jonathan Blow on oikeassa. The Monster’s Expedition on mainio, sympaattinen ja kokemisen arvoinen seikkailu. Se ei todennäköisesti nouse genren klassikoiden rinnalle, mutta tarjoaa silti hauskan retken monsterien värikkääseen maailmaan. Jollakin tavalla teosta vaivaa pulmien samankaltaisuus ja toisto, sillä saariin kaipaa useiden tuntien jälkeen hieman lisää vivahteita ja variaatiota, mutta pienistä valituksista huolimatta Apple Arcaden ja PC:n omistajien kannattaa suunnata katseensa Draknekin ja kavereiden järkkäämälle matkalle. Timber!
