Ruotsalainen Hazelight Studios osui aika lähelle napakymppiä jo muutaman vuoden takaisella A Way Out -seikkailullaan. Omaperäinen peli oli rakennettu täysin yhteistyöpelaamisen ehdoilla, eikä vankilasta ollut edes mahdollista luikahtaa ulos ilman hyvää pakokaveria. It Takes Two on rakennettu tismalleen samalla konseptilla, joskin koettelemukset on viety realistisesta miljööstä huomattavasti fantastisempiin maisemiin.

Kulti, kutistin aikuiset

Tarina käynnistyy turhia aikailematta, ja pelaajalle tuodaan heti ilmi, miten näivettyneeseen tilaan pääpariskunta Mayn ja Codyn parisuhde on ajautunut. Tilanne on sen verran ankea, että kaksikko on päättänyt pistää parisuhteen pakettiin ja edetä omiin suuntiinsa. Tytär Rose kuitenkin kuulee ankeat puheet paeten omiin leikkeihinsä vanhempiaan esittävien nukkehahmojen kanssa. Samaan aikaan May ja Cody huomaavat päätyneensä näiksi nimenomaisiksi savi- ja puuhahmoiksi, tarkoituksenaan löytää suhteen kadonnut kipinä uudelleen. Apuna toimii karismaattisella espanja-aksentilla rakkauden ilosanomaansa julistava Dr. Hakim, joka heittää pääkaksikon mitä mielikuvituksellisempien ja ennen kaikkea yhteistyötä vaativien haasteiden äärelle. Motivaattorina toimiva tarina on simppeli, mutta antaa hyvinkin kyllin pätevät kehykset edessä siintäville edesottamuksille.

Seikkailu lähtee liikkeelle ehkä aavistuksen valjusti perheen työkaluvajasta, vaikka perusmekaniikkoja esitelläänkin heti kättelyssä kohtalaisen kekseliäillä tavoilla. It Takes Twon koukku on kuitenkin ehdottomasti teemoiltaan täysin toisistaan poikkeavat alueet, joista jokainen on kyhätty aina oman kikkansa ympärille. May ja Cody eivät myöskään ole missään vaiheessa toistensa kopioita, vaan kykyjen käyttäminen ja kentissä eteneminen vaatii kumpaisenkin hahmon aktiivista osallistumista. Yhdeksi esimerkiksi käynee jo mainittu työkaluvaja, jossa Cody heittelee nauloja Mayn heivaillessa niitä pitkin selkäänsä kiinnitetyn vasaran avulla. Yhteistyötä ja kommunikointia vaaditaan jatkuvasti, muuten homma ei vain etene sitten millään.

Ideoiden ilotulittelua

Hazelightin kehittäjät tuntuvat mahduttaneen matkan varrelle kaikki aivoriihissä ylös rustaamansa ideat, sen verran tasaiseen tahtiin uusia ja ilahduttavia ahaa-elämyksiä heitellään pelaajien koettavaksi. Mikä parasta, näitä ei kuitenkaan kuluteta missään vaiheessa puhki rytmityksen ollessa mestarillista alusta aina kymmenen tunnin päässä häämöttävään loppuun saakka. Ilahduttavasti meininki myös vain paranee loppua kohti niin ympäristöjen kuin kykyjenkin muuttuessa jatkuvasti vain kekseliäämmiksi ja kekseliäämmiksi. Näin arvostelumuotoon kirjoitettuna kokonaisuus voi kuulostaa sekametelisopalta, mutta todellisuudessa tämä vain pitää pelaajat valppaana ja koukuttuneina kokemaan aina sen seuraavan nurkan takana häämöttävän kikan. Eri teeman ympärille rakennetusta kentästä toiseen edetessä mieleen tulee myös vanhan koulukunnan tasohyppelyt tyyliin Castle of Illusion – ja tämähän on pelkästään hieno asia. Jos vuoristoradan kyydissä on lystiä, ei sitä tarvitse aina selittää järjellä saati turhalla realismilla!

Itse päätarinan kylkiäisiksi on piilotettu suorastaan hulvaton määrä erilaisia minipelejä. Näissä yhteistyöaspekti heitetään suosiolla romukoppaan pääkaksikon asettuessa napit vastakkain erilaisissa simppeleissä kisailuissa. Kunhan minipelin äärelle on kertaalleen tarinan ohessa päätynyt, voi sitä treenata jatkossa vapaasti suoraan valikoista käsin. Ihan Mario Partyn tai WarioWaren kaltaisia karkeloita ei luvassa ole, mutta minipelit ovat tästä huolimatta mukava lisä peruspelin oheen. Myös peli- ja elokuvaviittauksia tipautellaan silmille tasaiseen tahtiin, vieläpä enimmäkseen äärimmäisen onnistuneesti.

Peruskontrollit liikkumisesta hyppelyyn ja kaiteita pitkin grindailuun ovat jämäkät, ja homma pysyy enimmäkseen kiitettävästi lapasessa. Hetkittäin etäisyyksien hahmottaminen ja tavoitteen sisäistäminen saattaa mietityttää, mutta ei missään nimessä ärsytykseksi asti – varsinkaan siihen nähden miten mekaniikat muuttuvat jatkuvasti kentästä toiseen siirryttäessä. Aivan junioreille kokemus voi osoittautua aavistuksen haastavaksi, mutta ala-asteen loppupuolen luokkia käyvät lienevät jo innoissaan eteen heitettävien haasteiden kanssa.

Kaverille kans!

Kuten nimikin kertoo, It Takes Twon pelaaminen vaatii kaksi osallistujaa, yksinäiset sudet siis älkööt vaivautuko. Hazelight ja EA ovat kuitenkin heittäytyneet A Way Outin tavoin höveliksi tarjoten toiselle osallistujalle mahdollisuuden loikata seikkailuun Friend’s Pass -ominaisuuden kautta. Käytännössä siis kuka tahansa voi ladata pelin kaveriversion koneelle ja hypätä mukaan, kunhan toisella omistajalla on peli ostettuna. Kaikista parhaiten pelistä saa kuitenkin irti samalta sohvalta ja täten myös samalta ruudulta tahkotessa. Jaettua ruutua kavahtavienkaan ei pidä pelästyä, sillä toisen koettelemusten sivusilmällä näkeminen on olennainen osa pelikokemusta – onpa toisen osapuolen ruutu näkyvissä jopa verkon kautta pelatessa.

It Takes Two on todella nätti peli ruohonjuuritason toiminnan tuodessa parhaimmillaan mieleen Pixarin kärkipään tuotokset. Värikästä ja mielikuvituksekasta kenttä- ja hahmosuunnittelua kompataan äärimmäisen pätevällä ääninäyttelyllä. Erityisesti pääkaksikon välinen naljailu on hauskaa kuunneltavaa, Dr. Hakimin viisauksia unohtamatta. Myös sivuhahmot sotahulluista oravista Rosen Queen Cutie -elefanttipehmoon ja moneen muuhun ovat kautta linjan hulvatonta seurattavaa. Audiovisuaalisena elämyksenä It Takes Two on ehdotonta priimatavaraa, eikä minkäänlaisia bugeja tullut vastaan Series X:llä pelatessa – ei pahemmin muuten myöskään pelikumppanikseni heittäytyneen Samin Xbox Onella.

Merkkiteos monessakin mielessä

Hazelightin uusin tuotos on mestarillinen peli, minkä yhteisöllisiä meriittejä ei käy kiistäminen. Alusta saakka kahdelle osallistujalle rakennettu kokonaisuus kiehtoo heti alkumetreiltä lähtien, meiningin vain parantuessa loppua kohden. Jokainen uusi idea esitellään pontevasti ja seuraavaan vaihdetaan ajoissa, mikä taas pitää pelaajat jatkuvasti mukavasti varpaillaan – koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan nurkan takana odottaa. It Takes Two on elämys, joka jokaisen tulisi kokea jonkin tärkeän ihmisen kanssa – oli se sitten ystävä, lapsi tai elinkumppani.