Paluu pilarien kaupunkiin
Klassikon päivittäminen on aina vaarallinen tehtävä, sillä sellaisesta harvoin selviää voittajana. Alkuperäinen on ehtinyt jo vuosikymmeniä jättää jälkensä kokonaiseen sukupolveen pelaajia, eikä uudella ryhmällä ole samanlaista kiintymystä materiaalia kohtaan. Näin ollen viittaukset vanhaan hämmentävät uusia katsojia, ja pännivät vanhoja faneja. Yleensä lopputuloksena on vain kyhäelmä, joka muistuttaa miksi vanhaan ei kannata kajota. Näin kävi viime vuonna, kun KonsoliFIN arvosteli pelin ensimmäistä kertaa.
Onneksi Final Fantasy VII Remake on eri puusta veistetty. Se on valtavan älykäs päivitys, joka ymmärtää ettei menneitä voi muuttaa, mutta niistä voi oppia. Näin ollen Remake ei ole pelkkä uusintaversio, vaan myös jatko-osa, joka jatkaa siitä mihin vanha tarina päättyi. Kaikki muutokset eivät ole täysiä napakymppejä, mutta kauaksi ei jäädä. Tärkeintä on, että klassikon uusintakierros tuntuu sydämessä juuri oikealta.
Midgarin kaupunkiin sijoittuva avausjakso sysää pelaajat dieselpunkin henkeäsalpaavaan maailmaan. Valtavan Shinra-yhtiön pyörittämä teolliisuuskaupunki elää mako-energiasta, jota imetään syvältä maapallon uumenista. Mutta mako on myös planeetan elinvoimaa, josta kaikki elävä syntyy ja lopulta palaa. Yltäkylläisyydessä elävä kansa ei vähät välitä hitaasti kuolevasta maailmasta, mutta suuren pilarin varjossa slummien sydämessä elää kapina, joka valmistautuu hyökkäykseen.
Tarina alkaa, kun Avalanche-nimisen ekoterroriryhmän jäsenet pommittavat yhtä Shinran reaktoreista. Heidän mukanaan on palkkasoturi Cloud Strife, vaikeasti lähestyttävä mököttäjä, joka ennen työskenteli Shinran leivissä. Pian ryhmä kuitenkin huomaa olevansa vain pieni osa suurempaa koneistoa, jota Shinra pyörittää entistä suurempien voittojen toivossa. Sota kaukaista Wutai-kansaa kohtaan on ollut jäissä lyhyen hetken, ja tulitauko voi raueta minä hetkenä hyvänsä.
Massiivinen juoni käynnistyy hitaasti, mutta kerää vauhtia huikealla pieteetillä loppua kohden. Koska kyseessä on vasta ensimmäinen osa, lopussa ollaan vasta ihan alkutekijöissä tarinan parissa, ainakin jos Square meinaa seurata alkuperäisen pelin tapahtumia.
Hyvällä maulla uusittu
Viime vuonna julkaistu ensimmäinen Remake -versio oli jo valmiiksi näyttävä tapaus, vaikkakin tietyt tekniset rajoitteet osuivat ankarasti silmään. Vanha PlayStation 4 ei enää yksinkertaisesti jaksanut pysyä tekniikan tahdissa mukana, jonka vuoksi tekstuurien lataus ontui paikoitellen pahemman kerran. Myös taustalla nähtävät maisemat tuntuivat usein päälleliimatuilta. Pahin näistä hetkistä oli pilarin kiipeäminen, joka tarinassa on riipaisevan traaginen hetki, jolloin kaikki tuntuu olevan menetetty. Visuaalisesti kuitenkin tilanteessa huomio keskittyi enemmän kaksiulotteiseen taustamalliin, joka venyi ja paukkui kuin viimeistä päivää.
Nyt uuden sukupolven raudalle päivitetty Integrade korjaa nämä viat, ja Final Fantasy VII Remake pääsee esiintymään täydessä loistossa. Hahmojen mallit näyttävät tarkemmilta, tekstuurit latautuvat ongelmitta ja taustat ovat kirkkaita ja kauniita. Kokonaisuudesta voi nauttia joko 4K ja 30FPS moodissa, tai sitten nopeammalla ruudunpäivityksellä ja vaihtelevalla 1440p-resoluutiolla. Kyseessä on kuitenkin häikäisevän kaunis kokonaisuus riippumatta siitä kumman version valitsee.
Samalla se mikä toimi viime vuonna toimii edelleen. Musiikki ja ääninäyttely on täyttä rautaa, eikä peliä voi kertaakaan syyttää laiskuudesta tällä saralla. Mestariteos herää henkiin tavalla, joka vaikuttaa juuri oikealta heti ensi metreiltä. Tältähän tämän piti näyttää ja kuulostaa alunperin! Säveltäjä Nobuo Uematsu on lyöttäytynyt yhteen Masashi Hamauzun ja Mitsuto Suzukin kanssa puhaltamaan uutta henkeä maailmankuuluihin biiseihin. Lopputulos kuulostaa raikkaalta päivitykseltä, joka kunnioittaa menneitä kauniisti. Erityisesti slummien tutkiminen jumalaisen kauniin päätunnarin soidessa taustalla on yhtä juhlaa.
Näin ollen ei myöskään mitään oleellista ole muutettu. Toiminta on edelleen sarjan parasta antia, kiitos ikivanhan ATB-systeemin heivaamisen romukoppaan. Nopeatempoinen taistelu on railakasta menoa alusta loppuun, ja varsinkin päivitetyllä raudalla hämmästyttävän kaunista katsottavaa. Eri vaikeustasot takaavat myös sen, että jopa sarjan uudet fanit pääsevät sisään menoon ilman sen suurempaa kynnystä.
PlayStation 5 takaa myös äärimmäisen nopeat latausajat, eikä enää tarvitse odotella pitkiä hetkiä alueiden välillä. Jopa tallennuksesta toiseen hyppiminen tapahtuu silmänräpäyksessä. Nämä ovat niitä päivityksiä, joita uudelta sukupolvelta haluaakin nähdä. Visuaaliset päivitykset ovat toki mukavia, mutta sulavasti toimiva käyttöliittymä ja nopeat latausajat ovat aina tärkeämpiä lisiä.
Intergrade lisää vain vähäsen
Intergrade-päivityksen lisäosa ei pituudella pullistele. Päivitys lisää tarinaan fanien rakastaman ja inhoaman Yuffie-ninjan, joka saapuu Midgariin metsästämään maailman voimakkainta materiaa. Pirtsakka teini on hauska vastakohta pääpelin sankari Cloudille, erityisesti niinä hetkinä jolloin molempien osien tarinat kohtaavat toisensa. Tällä saralla Square yllättää jälleen. Olisi ollut helppoa tehdä Yuffiesta vain irrallinen lisäosa fanien palkitsemiseksi, mutta sen sijaan pienehkö tarina palvelee kokonaiskuvaa. Yuffie on Cloudin tapaan traumatisoitunut sotalapsi, joka kantaa harteillaan tuskaa kotinsa menettämisestä Shinran tekojen vuoksi. Mutta toisin kuin Cloud, maailman parhaaksi materian metsästäjäksi itseään kutsuva neito kieltäytyy angstista. En malta odottaa nähdä, miten kaksikko tulee toimeen kun he viimein kohtaavat toisensa tulevaisuudessa.
Lisäosa kattaa vain tuttuja paikkoja itse pääpelistä, eikä Midgarin kaupunkia harmillisesti päästä tutkimaan laajemmin. Kahteen osioon jaettu meno keskittyy ilahduttavaan reippailuun slummeissa, jossa Yuffie jättää jälkensä omalla tyylillään. Jälkimmäiset pari tuntia vierähtävät Shinran pääkonttorin uumenissa, jossa juoni uhkaa ensimmäistä kertaa karata käsistä. Vanhoja hahmoja Squaren harmillisen heikosta Compilation of Final Fantasy 7 -peleistä raahataan mukaan, mikä on aina typerä idea. Dirge of Cerberus ja Crisis Core -fanit ovat varmasti mielissään, muut saattavat pudistella päätään pahemman kerran.
Kohti tulevaa
Final Fantasy VII Remake Intergrade jää harmillisesti kesken. Tämä toki oli selvää jo ennen julkaisua, että kyseessä on vasta pitkän matkan alku, mutta odotus silti pännii. Episodimainen pelijulkaisu ei ole koskaan tuottanut jatko-osia sillä tahdilla, mitä tekijät niitä lupaavat. Eikä FF-sarja ole poikkeus. Alkuperäisessä muodossaan PlayStation 1 -konsolilla Midgarin osuus tarinasta vei muutaman tunnin pelailua. Nyt se on paisunut massiiviseksi parinkymmenen tunnin järkäleeksi. Jos muut osat jatkavat samalla mallilla, saamme odottaa seuraavia episodeja vielä vuosikymmenen verran. Siis jos Square päättää edes viedä projektin loppuun asti.
Tästä huolimatta pelisarjan päivitettyä versiota on helppo suositella. Se on nerokas kasvojenkohotus yhdelle pelihistorian tärkeimmistä taideteoksista, joka parantaa ja syventää kokemusta sukupolvien halki. Vanha peli ei ole mennyt mihinkään, ja Remake jopa antaa sille uutta elämää tuomalla hahmoille entistä koskettavampia hetkiä yhdessä. Mikäli Square saa jatko-osan jokin kaunis päivä valmiiksi, voi vaan toivoa sen jatkavan yhtä korkealla tasolla. Sillä nyt Final Fantasy VII Remake Intergrade on nimihirviöstä huolimatta se uusi kultainen standardi, jolla kaikkia päivityksiä pitäisi mitata.
