Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Mario Kart -sarjan nimestä on muodostunut Nintendo-fanien keskuudessa synonyymi hauskanpidolle. Näillä sanoilla alkaa vuonna 2003 julkaistu Mario Kart: Double Dash!! -arvostelumme. Pari vuosikymmentä myöhemmin tilanne ei ole muuttunut.

Teknisesti mestariteos

Nintendo Switch 2 -konsolin julkaisupelinä toimivaa Mario Kart Worldia on mainostettu eräänlaisena avoimen maailman Mario-kaahailuna. Loppujen lopuksi World-sana viittaa enemmänkin kisoja yhdistävään karttapohjaan kuin Forza Horizon -tyyliseen tehtävärakenteeseen, sillä kisoihin hypätään edelleen suoraan (tylsästi) alkuvalikosta. Jotain kertoo jo se, että muille pelimuodoille on selkeät valikot, mutta Free roam piilottelee ruudun alalaidassa. Pelimuoto tuntuu harmittavan puolivillaiselta ajatukselta ja jättää paljon toivomisen varaa. Varsinkin kun potentiaalia olisi huomattavasti parempaan. Muuten homma on melko tuttua täydellisyyttä hipovasta Mario Kart 8 Deluxesta.

Aurinkoisia ja värikkäitä maisemia pääsee tuttuun tapaa kaahaamaan kymmenillä eri hahmo- ja autovariaatioilla, puvuista puhumattakaan. Lehmä tai delfiini rattiin, onnistuu! Ja mikä parasta, kaikki näyttää 4K-grafiikoiden ja HDR-tuen ansiosta kerta kaikkiaan upealta. Mario Kartien mielikuvituksellinen taidetyyli yhdistettynä big band -henkiseen ääniraitaan tarjoaa audiovisuaalisesti parasta Nintendoa, jota on tällä hetkellä tarjolla. Teknisesti Mario Kart World ansaitsee pelkkää hehkutusta: ruudunpäivitys ei takkua, vaikka ruudulla tapahtuisi kuinka ja paljon.

Tutut pelimuodot niin yksin- kuin moninpelin puolelta tekevät paluun. On Grand Prix -turnauksia, aikahaasteita ja voipa Battle-pelimuodossa puhkoa kaverin suojelemia ilmapallojakin. Saavuttamalla tarpeeksi palkintopallisijoja Grand Prix -kisoissa, pääsee nauttimaan uudesta, hulppeasta Rainbow Road -radasta ja lopputeksteistä. Radat muodostuvat tällä kertaa yhtenäisen maailman ympärille, joten aina ei ajeta pelkkää ympyrää. Kisasta toiseen siirrytään ikään kuin ajamalla alueelta toiselle. Moni asia ei ole silti muuttunut edellisistä peleistä.

Miksipä muuttaa jotain, jos se ei ole rikki? On paketissa onneksi myös jotain uutta, jotta 80 euron hintalappu pystytään perustelemaan.

Jotain uutta ja lainattua

Hauskin lisä on Knockout Tour -pelimuoto, jossa 24 pelaajaa starttaa radalle ja tietyn väliajoin neljä hännänhuippua putoaa aina pois kisasta, kunnes maaliviivan ylittää vain neljä parasta. Mario Kart World onnistuu pitämään kisailun aina tasaisena ilman, että meno tuntuu liikaa kumilanka-huijaukselta (toki viimeisenä olevat saavat edelleen parhaat avut). Meno on kaikin puolin toimivaa, hauskaa ja hektistä. Ja erittäin koukuttavaa. Ilmeisesti pelaajamäärästä johtuen baanat ovat ajoittain todella leveitä, joten ajolinjojen optimoinnille ei ole samanlaista tarvetta kuin aiemmin.

Knockoutia pääsee pelaamaan yksin tai jaetulla ruudulla kaksin joko tekoälyhahmoja taikka oikeita ihmisiä vastaan. Omituista kyllä, jos pistää GameChatin pystyyn ystävien kanssa, niin julkisiin verkkopeleihin ei ole asiaa, vaan tyhjät lähtöruudut täytetään npc-hahmoilla. Jaetulla ruudulla tätä ongelmaa ei kuitenkaan ole.

Kuten usein, verkkopeli tarjoaa huomattavasti paremman kokemuksen ja jännitystä aina maaliviivalle asti – jos sinne asti selviää. Kärkipaikalta on lyhyt matka perän pitäjäksi! Pelaajia löytyy lähes aina kellonajasta huolimatta, ja ainakin tähän mennessä yhteydet ovat pelanneet moitteettomasti.

Toinen uudistus on alussakin mainittu Free roam. Nimensä mukaisesti vapaata ajelua valtavassa maailmassa, jossa ei harmittavasti ole kovinkaan paljoa tekemistä. Eikä ajelemaan pääse edes kavereiden kanssa – ei edes jaetulta ruudulta. Sinne tänne on piilotettu Princess Peach -kolikoita, kysymysmerkkejä tai P-kytkimiä, jotka käynnistävät lyhyen haastekisan. Muuten homman juju on vain pällistellä maisemia ja ajella läpi tuttujen kisamaisemien. Tylsää, eikä kovin motivoivaa (palkinto on usein vain tarra). Tekijät olisivat edes voineet merkata kartalle löydetyt ja suoritetut tehtävät, jotta piilotettujen kerättävien metsästäminen jaksaisi viihdyttää edes muutaman illan.

Ei täytä nimensä lupausta

Nintendo Switch 2:n julkaisuvalikoima on rehellisesti sanottuna ollut melko ohut. Moni on napannut (ylihinnoitellun) Mario Kart Worldin pelaukseen, koska muuta täysin uutta ei ole ollut tarjolla. World on erinomainen lisä sarjaan – kaunis, hauska ja mielikuvituksellinen – mutta se olisi voinut olla vielä parempi, monipuolisempi ja nimensä veroinen. Avointa maailmaa ei juurikaan hyödynnetä, vaan Nintendo jatkaa tutulla ja turvallisella linjalla, jossa kisat startataan valikosta ja päätetään valikkoon.

Mario Kart World on puutteistaan huolimatta puhdasta hauskanpitoa.

Ei meidän Mario Kart: Double Dash!! -arvio kuitenkaan väärässä ole. Mario Kart World on puutteistaan huolimatta puhdasta hauskanpitoa niin yksin kuin ystävien ja perheen kanssa. Ja uuden konsoliraudan ansiosta se näyttää myös paremmalta kuin koskaan!

Kirjaudu kommentoidaksesi