Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Architect Lifen nostokuvassa naispuolinen arkkitehti ja puolivalmis taloa esittävä havainnekuva

Vasara ja nauloja ja timanttiset suunnitelmat

Meistä jokainen on varmaan jossain vaiheessa haaveillut ihka oman talon suunnittelemisesta ja rakentamisesta. Nyt omia visioita voi päästä kokeilemaan uudessa pelissä, jossa aloittelevan arkkitehtitoimiston asiakkaat tilailevat unelmiensa koteja enemmän tai vähemmän haastaville tonteille. Vaan minkälainen työkalu uusiksi alvaraalloiksi tai franklloydwrighteiksi pyrkiville on luvassa?

Asiakas voi olla oikeassa mutta silti tyhmä

Jokainen suunnitelma alkaa tyhjästä työpöydästä

Tunnetusti moni työ olisi helpompaa ilman asiakkaita. Asiakkailla on paskoja mielipiteitä ja kohtuuttomia vaatimuksia. Architect Lifessa voi alkuun tuntua, että kyllähän noiden kuraa toimiston lattialle tuovien olmien kanssa tulee toimeen, kun ensimmäiset tilaukset ovat neliön muotoiselle tontille rakennettavia 3h+k -paketteja, joissa pahin tekninen kynnyskysymys on, että olisi kiva kun talossa tarkenisi talvellakin.

Kahdenkymmenen tilauksen mittaisen uran aikana vaatimustaso alkaa kuitenkin nousta: Pitää olla parvekkeita ja ruokakomeroita. Vanhemmat tahtovat lapset lähelle omaa huonettaan. Kylpyhuoneen tulee olla kytköksissä päämakuuhuoneeseen, ja ruokailutilaankin halutaan parketti. Huokaus.

Asiakas haluaa paljon neliöitä ja kaksi kerrosta, ja kuitenkin kaikki pitäisi rakentaa tontille, jonka keskellä virtaa joki

Vaatimusten pohjalta piirretään pohjakuva. Ensimmäinen vaikea valinta on, käytetäänkö ulkoseinissä tiiltä, puuta vai betonielementtejä (ja tietysti joillain asiakkailla on tästäkin vahva mielipide). Vähitellen huoneet alkavat löytää paikkansa, minkä jälkeen on aika sijoitella ovet, ikkunat, tapetit ja huonekalut. Taiteellista vapautta rajoittaa asiakkaan (tyhmien) vaatimusten lisäksi budjetti. Jotkin materiaalit ovat kalliimpia kuin toiset, joten vaikka parketti tai marmorilattia jokaisessa siivouskomerossa olisikin tosi fiiniä, markkatarkka suunnittelija ymmärtää valita huokeamman väylän aina kun mahdollista.

Suunnitelma alkaa valmistua, ja kaikki vaadittavat tilat on saatu kustannustehokkaasti sijoitettua

Arkkitehtiuran tähtihetki koittaa, kun talo on siirtynyt piirustuspöydältä todelliseen maailmaan. Tässä vaiheessa peli päästää arvon taiteilijan tutustumaan valmiiseen rakennukseen, jolloin saa omin silmin todeta, miten pohjaratkaisu ja sisustus käytännössä toimivat. Ikkunoiden sijainnin ja valaistuksen arviointia helpottaa mahdollisuus vaihtaa vuorokaudenaikaa, jos moisesta välittää.

Uskomatonta mutta totta, tämä lopputulos sai asiakkaalta täydet pisteet

Ylilaadun välttäminen on hyve

Suunnittelu vie valtaosan peliajasta, mutta lisäksi pelaajalla on pieni vastuu myös suunnitelman toteuttamisesta. Hyvin pinnallisessa toteutusosiossa valitaan alihankkijat pystyttämään itse talo, viimeistelemään pinnat ja kalustus sekä istuttamaan puut ja kasaamaan vajat pihalle. Jokaiseen vaiheeseen on tarjolla kolme vaihtoehtoa, mutta ainakaan itse en ole keksinyt yhtään syytä valita mitään muuta kuin halvimman. Yleensä tämä on myös nopein, mikä hyödyttää, sillä asiakkaalla on omat toiveensa myös siitä, milloin pytingin pitäisi olla muuttokunnossa.

Väitetään, että halvalla ei saa hyvää, mutta toisaalta hyvästä ei ollut mainintaa budjetissa

Rakentajien valinnan jälkeen rakennusprojekti animoidaan, ja aikajanalla havainnollistetaan, missä vaiheessa edetään. Luonnollisesti kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, joten välillä täytyy ratkoa erilaisia ongelmatilanteita. Joskus hurja sää aiheuttaa hankaluuksia, joskus taas avainhenkilö voi saada vatsataudin ja olla poissa pelistä muutaman päivän. Onnettomuudet ja tihutyöt ovat aina riskinä. Jokainen ongelma aiheuttaa joko rahan tai ajan menetyksiä, mahdollisesti molempia. Tosiasiallisesti näillä ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, sillä varsinkin aikataulussa on niin paljon löysää, että vaikka aina hyväksyisi ylimääräisen viivästyksen, asiakas on lopussa tyytyväinen.

Työn orja hankki ilman lupaa ripulin ja nyt hommat seisovat

Ei korvaa korkeakoulua

Vaikka olen täysi maallikko, en usko Architect Lifen simuloivan aivan täydellisesti oikean arkkitehdin kohtaamia haasteita. Pelissä ei tarvitse lainkaan miettiä pikkujuttuja kuten sähkön, ilman ja veden liikuttelua pitkin kämppää. Vessanpönttöihin ei tarvita viemäröintejä eikä liesituulettimelle poistohormia. Toisaalta lopputuloksesta ei anneta tyylipisteitä, joten kunhan asiakastoiveet saa täytettyä pahimmalla piruraamattua-tulkinnalla, ei haittaa, vaikka vessa olisi keskellä olohuonetta eikä autotalliin mahtuisi edes kolmipyörää. Esimerkkejä jännittävistä suunnitteluratkaisuista seuraavalla videolla:

Tietenkään kukaan ei odota tällaisen pelin opettavan arkkitehtuuria sen enempää kuin kukaan kuvittelisi valmistuvansa kaupunkisuunnittelijaksi pelaamalla Cities: Skylinesia. Mutta siinä missä liikenneruuhkien muodostumista voi laskea olemassaolevilla malleilla, esteettisten arvojen tai asumisen toimivuuden arviointiin ei tietokone niin vain pystykään. Siksi Architect Lifessa pelaaja saa pitkälti itse päättää, kuinka hienoon lopputulokseen päästiin. Vaikeaksi peliä on vaikea väittää, joten haasteita hakevalle tätä en suosittelisi.

Mutta jos pystyy nauttimaan viivojen vetelystä ja yksityiskohtien hinkkaamisesta itsetarkoituksena, voi kampanjan jälkeen avoimiksi jääneistä neljästäkymmenestä asiakastilauksesta ja vapaasta suunnittelumoodista saada iloa vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Loppuun pieni nillitys teknisestä toimivuudesta: peli tuppaa aina välillä jäämään jumiin ja kaatumaan, ja pieniä graafisia käpyjäkin tulee paikoin vastaan. Nämä ovat kuitenkin siedettäviä harmeja, varsinkin jos aihe kiinnostaa. Mitenkään ylikansoitetusta lajityypistähän ei kuitenkaan puhuta.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi