Pitkään ennakkojulkaisussa huomiota kerännyt ja viime vuonna viimein julkaistu Against the Storm on saapunut vihdoin myös KonsoliFINin työpöydälle. Kaikenlaisia rakentelupelejä ja roguelikejä on tullut pelailtua, mutta tällä kertaa nämä genret yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla.
Sarjarakentelupeli
Ensivilkaisulla tarjolla on simppeli rakentelupeli, jossa Settlersin hengessä rakennellaan tuotantoketjuja kansalaisten pitämiseksi tyytyväisenä ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Niin myös toisella vilkaisulla, sillä laaja valikoima erilaisia resursseja ja mekanismeja tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia.
Kierrepalloa tulee kuitenkin nopeasti vastaan, sillä käytössä olevat rakennukset ovat enemmän tai vähemmän satunnaisia! Tämä muodostaa ainutlaatuisen dynamiikan, jossa Yhdysvaltojen merijalkaväen tunnuslauseelle tulee käyttöä: improvisoi, sopeudu, voita.
Pelaajan on nopeasti ymmärrettävä, että kyseessä ei ole valtakunnanrakennuspeli, jossa tarkoituksena olisi rakentaa Rooma tai yksi suuri valtakunta. Sen sijaan peli koostuu sarjasta enintään parin tunnin mittaisia siirtokunnanrakenteluita, jotka hylätään pian pelaajan siirtyessä rakentamaan seuraavaa siirtokuntaa alusta. Seuraavassa siirtokunnassa niin resurssit, kartta kuin rakennuspaletti muuttuvat.
Unable to comply, building not found
Suurempana kehyskertomuksena toimii suuri myrsky, joka pyyhkii tasaisin väliajoin maan puhtaaksi. Jäljelle jää vain suuri keskuskaupunki, josta pelaaja ryhtyy rakentamaan siirtokuntiaan kerätäkseen kasaan syklin pysäyttävät sinetit.
Onnistuneista siirtokunnista pelaajaa palkitaan kokemuksella ja strategisilla resursseilla, joilla seuraavalle kierrokselle voi kerätä bonuksia. Erityisen tärkeitä ovat ydinrakennusten avaamiset, sillä nämä ovat aina käytössä jokaisen siirtokuntaprojektin alusta asti.
Muulloin pelaaja on Herran huomassa. Mikäli siirtokunta tarjoaa ainoastaan peltoaluetta, muttei lainkaan lampia, on turhauttavaa mikäli käyttöön ei avaudu maatiloja. Viime kädessä pelaajan on sopeuduttava tilanteeseen. Jos kansaa ei saa pidettyä kylläisenä omilla antimilla, on parasta pistää porukka keräämään vaikka malmia ja vaihtaa luonnonvara ruokaan kauppiaan kanssa.
Vapausasteita tarjotaan kuitenkin sillä, että useimpia resursseja on mahdollista tuottaa useammassa eri tuotantolaitoksessa. Jos leipomoa ei avaudu rakennettavaksi, voi piirakoita pyöräyttää myös sulaton jälkilämmöllä. Usein tämä on vähemmän tehokasta, mutta tarjoaa varaventtiileitä resurssipullonkauloille.
Purista sitä resurssia
Erityisesti korkeammilla vaikeustasoilla viime kädessä tärkeintä on onnistua puskemaan siirtokunta läpäisyrajan yli seurauksista välittämättä. Tavoitteiden kannalta pelaajan on tasapainoiltava kolmen mittarin välillä. Laajeneminen kasvattaa metsän vihamielisyyttä, joka vaikeuttaa kasvua; kuningattaren kärsimättömyys johtaa tappioon ja mainepisteiden kerryttämisellä voitetaan tehtävä. Nämä vuorovaikuttavat keskenään, sillä maine vähentää kärsimättömyyttä, mutta kärsimättömyys lieventää jostain syystä luonnon raivoa.
Vaikka periaatteessa tehtävä läpäistään puskemalla mainetaso riittävän korkealle ja nopeasti, voi holtiton kasvu johtaa tyytymättömyyteen, nälänhätään ja sitä kautta tappiokierteeseen. Tasapainoilu kasvuvauhdin kanssa riippuu täysin kentän ominaisuuksista: joskus haluttuja resursseja on yllin kyllin, mutta voi sitä tuskaa, kun saven kaltaisia perusraaka-aineita ei saa sitten mistään!
Resurssiselviytymispeleille tyypillisesti jokin reuna repsottaa jatkuvasti, joten pelaajan on vain puristettava kaikki irti saatavilla olevista resursseista. Onneksi hätä keksii yleensä keinot, sillä lähes kaikkeen on kiertotie. Jos hiiltä ei löydy poltettavaksi, poltetaan sitten luita. Jos kasvikuituja ei löydy, tehdään vaatteet ruo'osta.
Tällainen luova hulluus yllyttää innostamaan uusiin kierroksiin kerta toisensa jälkeen. Kun kaikki kruunataan vielä erinomaisen toimivalla käyttöliittymällä, on Against the Storm todella ainutlaatuinen rakentelu- ja resurssienhallintapeli. Tämä kannattaa kurkata ja kokea!
