Syyskuussa tehdyssä ennakossani kävin hiukan läpi Digimon-pelien historiaa ja kertailin kokemuksiani noin kolmetuntisen demon kanssa. Nyt Digimon Story Time Stranger on kokonaisuudessaan keskuudessamme. Ilokseni voin todeta, että demon tuottama positiivinen vaikutelma säilyy läpi seikkailun – aavistuksen hitaiden ensituntien jälkeen teos pääsee kunnolla vauhtiin ja tuo pelaajien silmille mitä värikkäimpiä maisemia, sopivan haastavia taisteluita sekä tietysti aimo annoksen digitaalisia hirviöitä.
"Kuulemme heidän äänensä, se merkitsee että voimme välittää heille tarvittavaa tietoa"
Kuten ennakossani aiemmin totesin, on Digimon Story Time Stranger vuoropohjainen roolipeli, jossa keskiössä on monisyisen, mutta aavistuksen minua nuoremmille suunnatun tarinan ohella kaupunkien ja värikylläisten digimaailmojen tutkiminen sekä digitaalisten hirviöiden kerääminen ja kouluttaminen. Yksi kantavimmista teemoista on myös ystävyys, mikä toimii aina näin vähän kypsempänäkin pelaajana. Sarjan parista ei tosiaan ollut juuri aiempaa kokemusta, joten tarinan ja ennen kaikkea taisteluiden syvyys pääsi yllättämään positiivisella tavalla.
Suurin osa pelin alkuhetkistä kuluu kävellessä eri puolilla Tokiota ja ratkoessa ihmisten ongelmia samalla, kun digitaalinen maailma alkaa vuotaa osaksi todellisuutta ja päinvastoin. Time Stranger kuitenkin nostaa jatkuvasti panoksia ja kärjistää tilanteita entisestään. Kun pelaaja pääsee viimein ensimmäistä kertaa digihirviöiden asuttamaan digitaaliseen rinnakkaistodellisuuteen eli Iliadiin, seikkailu paljastaa hyvällä tavalla todelliset karvansa.
Mielenkiintoisena detaljina Time Stranger ei kaihda aikuisiakaan aiheita, sillä tarinan aikana tavataan muun muassa paineen alla pulloon tarttuva päällikkö sekä nuori tyttö Inori, joka kipuilee yksinhuoltajaisänsä asettamien kovien sääntöjen kanssa. Teemoihin nähden olisin kaivannut hahmojen välisiin keskusteluihin enemmän syvyyttä ja merkitystä – nyt ne jäivät hieman turhan usein pinnallisiksi. Onneksi tarinallisia huippukohtia on kuitenkin riittämiin, kunhan vain sietää vastapainoksi paikoin hieman imeliä ja selittelypainotteisia keskusteluja.
Vaikka Time Strangerin alueet ovat joskus ihmeellisen pieniä edustaakseen nykyaikaista roolipeliä, on maailma itsessään silti yksi teoksen vahvimmista osa-alueista. Useimmat kaupungit ja kylät ovat täynnä Digimoneja, jotka ovat luontaisesti vuorovaikutuksessa keskenään. Esimerkiksi Central Town on sympaattinen ja vilkas metropoli Digimoneille, missä paikan kirkkaat värit ja eläväinen tunnelma saavat sen tuntumaan sekä kodikkaalta että aidosti asutulta kaupungilta. Alueilla liikkuminen tosin voisi olla paremminkin toteutettua, mutta sentään valikoista löytyy kätevä pikamatkustusvaihtoehto.
Kaduilla voi esimerkiksi kohdata monstereita, jotka hoitavat arkisia asioitaan tai kinastelevat syrjäisellä kujalla keskenään. Paikallinen juottola on puolestaan täynnä kehittyneitä Digimoneja, jotka tulevat baariin rentoutumaan tai lätkimään korttia, joten kaupunkielämä osaa näyttää välillä myös rosoisempaa puoltaan. Rakenteestaan huolimatta Time Strangerin maailma tuntuu mukavan yhtenäiseltä, olipa kyse sitten The Abyssin rannikkokaupungista tai laavalla täytetystä Factorial Townista.
"Olet epäonnistunut monta kertaa, mutta et saa antaa periksi!"
Vaikka maailman rakenne on miellyttävän yhtenäinen ja audiovisuaalinen puolikin kunnossa, ovat Digimonien kanssa käydyt taistelut heittämällä Time Strangerin paras puoli. Kivi-paperi-sakset-tyylinen logiikka yhdistettynä heikkous- ja elementtityyppijärjestelmään toimii monisyisestä rakenteestaan huolimatta läpi seikkailun hienosti. Taisteluja riittää ihan kaikkialla, joten jossain vaiheessa niiden määrä voi olla vähän liiankin kuormittavaa. Toisaalta taisteluiden intensiteetti nousee sopivin väliajoin, mikä pitää ne tuoreina ja kiinnostavina alusta loppuun.
Taisteluväsymystä helpottaakseen kehittäjätiimi on lisännyt mittelöihin viisinkertaisen nopeutuksen ja jopa auto battler -ominaisuuden. Digimoneja voi lisäksi kehittää ja kasvattaa DigiFarmilla, mikä tuo mukavaa syvyyttä tekemiseen. Homma ei kuitenkaan äidy pakkopullaksi, sillä Time Stranger ei varsinaisesti pakota seikkailijaa turvautumaan tähän. Digimonien haarautuvat evoluutiopolut pysyvät nekin yllättävän hyvin kasassa, vaikka seurattavana on noin 450 erilaista hirviötä. Ja jos jotain menee ohi (ja todennäköisesti menee, jos asiat menevät samalla tavalla kuin allekirjoittaneella), voi pelaaja kerrata juttuja laadukkaiden tutoriaalien kera.
Aina kun keskustelen ihmisten kanssa pomotaisteluista, tuntuu porukka jakautuvan usein aika lailla kahtia. Uskoisin useimpien Digimon-fanien kuitenkin tykästyvän Time Strangerin bosseihin, sillä nämä taistelut rakennetaan järjestään erilaisten erikoismekaniikkojen varaan, ja ne ovat usein melko haastavia. Yksikään pomo ei tuntunut varsinaisesti helpolta vastukselta, mutta toisaalta tosissaan vääntäminen tuntuu hyvältä, erityisesti aina voitetun ottelun jälkeen. Harvakseltaan "pomomekaniikat" saattavat toistaa toisiaan, mutta onneksi jokainen pomo erottuu mukavasti sekä visuaaliselta ilmeeltään että persoonaltaan.
Vaikka tässä on tullut heitettyä paljon kehuja, nousee muutama arvosanaa laskeva aspekti pintaan. Paikka paikoin epätasaisen tarinan, imelän dialogin ja lievän ruudunpäivityspätkimisen ohella kritiikkimiekka sivaltaa hieman myös seikkailun rytmitystä. Tarinan edetessä päästään useamman kerran pisteeseen, jossa sivutehtävät lukittuvat niin sanotusti tarinan taakse, kunnes käsikirjoitus taas sallii niihin kajoamisen uudestaan. Varoittamatta tämä ei sentään tapahdu, mutta sen verran pitkiä tauot ovat, että estyminen olisi ollut mukava tietää ennakkoon, sivutehtäviin kun on sidottu arvokasta valuuttaa. Täten ne kaikista voimakkaimmat Digimonit saattavat tästä syystä jäädä avaamatta pitkäksi aikaa.
"Tämä on kuin sientä, niin pehmeää!"
Digimon Story Time Stranger ei ole täydellinen, mutta se piti silti allekirjoittaneen kiitettävästi otteessaan. Tämä todistaa, ettei teoksesta pitäminen vaadi Digimon-koulutusta tai -anteeksiantoa ennestään, sillä lähes ummikkona oli varsin virkistävää hypätä Digimonien ihmeelliseen maailmaan. Time Strangerin virkistävän monipuolinen ekosysteemi yhdistettynä muutamiin mieleenpainuviin hetkiin sekä miellyttävään audiovisuaaliseen tyyliin lämmittää mieltä, sillä kyseessä on eittämättä yksi vuoden positiivisimmista yllätyksistä.
Pokémon Legends: Z-A:lla on edessään todella iso näytön paikka, mikäli se mielii rökittää uusimman Digimonin. Nyt odotellaan seuraavaksi sitten PC-modia, jossa joku ATK-velho taikoo tähän pätevään seikkailuun Agapio Racing Teamin dubbaukset!
