Olin haltioissani, kun näin ensi kerran Bye Sweet Carolen trailerin. Peli näytti mielestäni aivan ihanalta ja toi mieleeni Disneyn vanhat animaatioleffat kuten Kaunottaren ja Hirviön sekä Hiidenpadan. Mutta kuten elokuvat meille lapsuudessa opettivat, ei saa antaa ulkonäön pettää. Vaikka kaikki on pintapuolisesti kohdallaan, sisältäpäin aika moni asia on rumasti pielessä.
Peli sijoittuu 1900-luvun alkupuolen Englantiin. Bunny Hall -orpokodissa asuvan Lana Bentonin paras ystävä Carole Simmons on kadonnut mystisesti jälkiä jättämättä. Pian orpokodissa alkaa tapahtumaan muitakin kammottavia asioita: Corolla-fantasiamaailmaa hallitseva, paha Mr. Kyn muuttaa laitoksen henkilökunnan pelottaviksi, pupumaisiksi hirviöiksi! Lanan täytyykin nyt yrittää pysyä hengissä ja selvittää mitä ihmettä hänen ystävälleen oikein tapahtui.
Tarinan aikana pompitaan normaalin maailman ja Corolla-fantasiamaailman välillä. Juonellisesti kaikki on hyvin disneymäistä: mukana on uljas prinssi, puhuvia eläimiä sekä viattoman puhtoinen sankaritar. Kauhunomaista tunnelmaa luovat satunnainen säikyttely sekä kammottavan ulkomuodon omaavat möröt.
Ulkoisesti näyttävä
Grafiikaltaan Bye Sweet Carole hipoo täydellisyyttä. Maailma on uskomattoman kaunista katseltavaa, ja myös hahmot on piirretty taidokkaasti. Jos Bye Sweet Carole olisi elokuva, saisi se arvosanaksi viisi tähteä. Mutta valitettavasti se ei ole elokuva, vaan ärsyttävän turhauttava videopeli.
Tarkoituksena on ratkoa ympäristöä hyödyntäviä pulmia. Tässä ei ole mitään ongelmaa, mutta kun soppaan sotketaan hirviöiltä karkuun pinkominen sekä piilottelu, on kaikki ainekset kamalaan katastrofiin kasassa. Ja kaiken kukkuraksi mukaan on tietysti ripoteltu reaktiotestejä eli quick time eventsejä.
Vastaan tulevat pulmat ovat ihan kekseliäitä ja vaikeustasoltaan keskivertoja. Ärsytystä aiheuttaa kuitenkin se, että puzzleja ratkottaessa joutuu sinkoilemaan pitkin poikin orpokotia periaatteessa aivan koko ajan. Eräässäkin alkupään pulmassa täytyy saada sähköt päälle laitokseen vääntämällä vipuja, joita sijaitsee eri puolilla rakennusta. Ei riitä, että vipua kääntää kerran, vaan niitä on väänneltävä monia kertoja, että sähköt saadaan päälle oikeaan huoneeseen. Samalla kun kävellään edestakaisin ympäri orpokotia kääntelemässä vipuja ja ratkomassa pulmia, juoksee verenhimoisesti kuolaava puputäti pelaajan kintereillä.
Tästä syntyy vain lisää ongelmia.
Lanan kävelyvauhti on uskomattoman hidas. Tyttö osaa kyllä juosta, minkä lisäksi hän pystyy muuntautumaan nopeaksi pupuksi. Aina juoksuvauhtia ei pysty hyödyntämään, sillä viholliset kuulevat juoksuaskeleet ja ilmestyvät kuin tyhjästä Lanan kintereille. Siinäpä sitten löntystetään paikasta toiseen etanan lailla.
Perässä juoksevilta hirviöiltä voi yrittää piiloutua, mutta niitä vastaan ei pysty taistelemaan. Karkuun juokseminen on yksi vaihtoehto, mutta usein hirviöt onnistuvat saamaan Lanan kynsiinsä. Onneksi ne eivät tee hänelle paljoakaan vahinkoa, ja karkumatka pääsee yleensä jatkumaan nopeasti pienen yhteenoton jälkeen.
Pitkin orpokotia on ripoteltu erilaisia kaappeja, joihin livahtaa turvaan hirviön uhatessa. Ainoa tapa saada mörrimöykky lopettamaan hippaleikki hetkeksi onkin piiloutuminen ja hengityksen pidättäminen. Tämä ei kuitenkaan aina toimi halutusti. Useammin kuin kerran luulin ehtineeni piiloon ajoissa, mutta inhottava hirviö repikin minut ulos kaapista ja jouduin uudelleen karkumatkalle.
Jos tässä ei olisi jo tarpeeksi ärsytyksen aiheita, niin kömpelö ohjaus tekee kaikesta raivostuttavan hankalaa. Jos esimerkiksi haluaa kiivetä rappusia ylös, täytyy ohjaimen tattia liikuttaa yläviistoon juuri oikeassa kohdassa. Jos tämä ei onnistu, liikkuu Lana suoraan eteen päin, luultavasti kohti umpikujaa. Vapaasti maailmaa tutkiessa tämä ei niin haittaa, mutta juostessa pahiksia karkuun tämä alkaa parin kerran jälkeen ärsyttämään aika pahasti.
Hitaasti, muttei ollenkaan varmasti
Lana ei myöskään osaa hypätä esteiden yli, vaan esteen luo saapuessaan hänen täytyy kiivetä hitaasti sen yli. Jotenkin tuntuu, että pelin ohjausta ei ole suunniteltu mörrimöykyiltä karkuun juokseminen mielessä.
Pelin aikana kuollaan monesti, sillä useimmissa pulmissa ja yllättävissä reaktiotesteissä hommat hoituvat yrityksen ja erehdyksen kautta. Onneksi tallennuspisteitä on runsaasti, joten peli jatkuu epäonnistumisen jälkeen melkein samasta pisteestä.
Bye Sweet Carole erittäin turhauttava pelikokemus. Seikkailu on todella kaunis, mutta valitettavasti korea ulkonäkö yksin ei pysty pelastamaan peliä. Kömpelö ohjaus, edestakaisin ravaaminen sekä hirviöiltä karkuun juokseminen aiheuttavat ultimaattista ärtymystä, joten on oikeasti aivan sama miten kauniilta seikkailu näyttää. Homma toimisikin paremmin elokuvana: Bye Sweet Carolea on kiva katsella, muttei pelata.
