Erilaisia ammattilaisia
Muistatteko vielä aikaintakaisen systeemin, jossa pelaajille sai laittaa tukun erisuuruisia plussatehosteita? Tämä ominaisuus palaa nyt takaisin erilaisessa muodossa. Omalle kiekkoilijalle saa valita eritasoisista supertähtikyvyistä kolme tehostetta käytettävissä olevan pisterajoituksen puitteissa haluamansa pelityylin mukaisesti. On kuitenkin erikoista, että valittujen tehosteiden nimet rullaavat kaukalossa aktivoituessaan ruudulla useamman sekunnin ajan – aivan kuin tarkoituksellisesti pelaamista häiriten.
Mukana on myös viimevuotiseen tapaan ominaisuusryhmät, joissa eri taidoista voi ottaa pisteitä pois kasvattaakseen toisen kyvyn arvoa. Pientä uudistusta on laitettu mukaan, sillä lähes kaikkia kykyjä voi nyt laittaa "pakkasen puolelle" peräti 10 pisteen verran viimevuotisen 5 pojon sijaan, joka mahdollistaa monipuolisemmat säädöt. Laajempi skaala on tervetullut muokkaus.
Fyysisen pelin ylivoimaa
Eniten on tullut kiinnitettyä huomiota fyysisen pelin suurempaan preesensiin, sillä tämänvuotisessa versiossa se vaikuttaa olevan selvästi suuremmassa roolissa. Taklausanimaatioiden määrän lisääntymisen ohella ryminäkiekko luo vahvan vastapainon taitokiekolle etenkin silloin, kun pari Änäriä sitten mukaan tullut painesysteemi saa pelaajien kestävyysmittarit suorastaan jämähtämään minimitasolle. Tällöin Pohjois-Amerikassa käytettävä termi "ice is tilted" tulee erittäin tutuksi, kun kaukalo on kuvaannollisesti kallellaan toiseen päätyyn.
Se tosin paineen kohdalla häiritsee, että toisinaan mittari täyttyy suorastaan naurettavan helposti. Asiat toki voivat tapahtua nopeasti, kuten tällaisessa ketjureaktiossa: taklaus hyökkäyspäässä, kiekonriisto, syöttö, laukaus ja torjunta. Helposti kahden sekunnin aikana tapahtuva tyypillinen tilanne jääkiekossa, joka saa paineen aktivoitumaan. Eniten kuitenkin toivoisin, että pelin koodi "ymmärtäisi", mitä eroa on vaikkapa paremman sektorin laukauksella verrattuna vaarattomaan pienen kulman suupaisuun, sillä pieninkin sohaisu maalia kohti kasvattaa painetta yhtä lailla kuin suoraan syötöstä ammuttu laukaus vaaralliselta sektorilta.
Sekin on tullut huomattua, että World of Chelin puolella osa vastustajista käyttää myös paineen muodostumisen tehosteita apunaan, jolloin pienetkin asiat korostuvat. Sopeutumiskysymys tämä toki on, vaan silti tuntuu, että fyysisen pelin tehosteet, valtavat luistelunopeudet ja hyvät laukaukset ovat se tuttu runko, joihin panostetaan eniten – siitä huolimatta, että valinnanvaraa on paljon enemmän.
Pelleilyä protestina?
Mikä ihmeen väliotsikko se tämä mahtaa olla, voisi joku kysyä. Kuten tunnettua, ei EA:lla ole kilpailijaa jääkiekkoskenessä, ja sen teokset ovat ainoa vaihtoehto kokea virtuaalilätkää joka vuosi. Liian vakavasti mietteitäni ei kannata ottaa, mutta voi tässä silti olla hieman totuudenpohjaa: etenkin ensimmäisten viikkojen aikana ikävä lieveilmiö on nostanut päätään, nimittäin tarkoituksenmukainen sekoilu kaukalossa. Tämän voisi kuvitella olevan kuin protesti sille, että ihmisillä on vain yksi, hitaasti uudistuva virtuaalikiekkopeli, jota tyrkytetään joka vuosi täysihintaisena.
Yksityiskohtaisemmin kerrottuna jääkaappipakastimen kokoiset vastustajat lyövät joskus kaukalopuuhastelun aivan läskiksi, joka näkyy etenkin jäähyjen ottamisessa. Kiekottomia ajetaan surutta, pelikatkoja piisaa, tehdään tahallaan pitkiä kiekkoja, katsotaan uusinnat tappiin asti, eikä nähdyllä sekoilulla ole oikean jääkiekon kanssa mitään tekemistä. Mainittakoon myös, että hidastusten kestoa on lisätty NHL 26:een, joten katkot ovat tavallistakin pitempiä.
Yhtenä uudistuksena hyvissä maalipaikoissa on myös mahdollista katsoa laukauksen todennäköisyys mennä maaliin torjunnan hetkellä, mutta harvemmin näitä näkee, sillä prosenttiluvun ilmestyminen ruutuun kestää liian kauan. Tyypillisimmin uusinnat ohitetaan mahdollisimman nopeasti ja kyyristytään uuteen aloitukseen. EA:n superkankeiden valikkojen navigointinopeutta on kuitenkin parannettu (vihdoinkin!!), joten miksei myös todennäköisyysprosentti voisi ilmestyä nopeammin ruutuun, että tilastohullut – kuten allekirjoittanut – saisivat siitä useammin iloa.
Arvatkaapa, mikä ei ole muuttunut
Maalivahdit ovat mielestäni aina olleet suurennuslasin alla, sillä niiden odottaisi olevan riittävän hyviä omalle joukkueelle ja epäonnisempia vastustajalle. Pluspuolelle lasketaan ainakin nopeampi reagointikyky irtokiekkoihin, ja pystyypä veräjänvartija huitaisemaan jaloissaan pyörivän kuminpalan väljemmille vesille uudenkarhean animaation avulla. Tämä on vähentänyt molarien sohlaamista omien maalien osalta, mutta tutut heikkoudet ovat edelleen olemassa.
Saatoitpa arvatakin vastauksen otsikon kutisutteluun, eli tietyt veivit ovat maalivahdeille kuin kryptoniittia Teräsmiehelle. On vähintäänkin naurettavaa katsella, miten helposti tekoälymaalivahdit antavat nopeakätiselle hyökkääjälle täysin vapaat kädet viimeistellä toteutettaessa tuttuja "juustotuksia". Prosentit ovat pahasti vinksallaan, kun esimerkkinä läpiajot uppoavat maaliin reilusti yli 90 prosentin todennäköisyydellä samoilla kikoilla.
NHL 26:n kohdalla on toki kyse arcade-lätkästä, eikä liian suurta realismia voi odottaa, mutta tekoäly voisi edes jollakin tasolla oppia lukemattomia kertoja tapahtuvia juustotus-toistoja, eikä grillata itseään punavalon tuikkeella. Tähän sitten jo valmiiksi ne vääräleukojen kommentit: "puolustakaa paremmin", "hankkikaa osaava ihmismaalivahti" tai verkkoslangilausahdus "git gud", eli vapaasti suomennettuna "ole parempi". Kaikki ei kuitenkaan aina mene kuin Strömsössä, olemme inhimillisiä – odotan silti, että joskus AI-molari torjuisi läpiajoja ehdan NHL-moken tapaan. Tai edes pienenä toiveena: älä avaa sitä etukulmaa ilmaiseksi samojen veivien jälkeen, jooko?
Pakin paikkaa vakituisesti pelaavana painotan tietysti eniten sitä, että voisin luottaa enemmän omaan kassariin virheen jälkeen, mutta tuumaan silti toistakin puolta: maalit ovat jääkiekon suola, ei molareista voi liian hyviä tehdä.
Ne tutut pelimuodot pähkinänkuoressa
Eli HUT ja Be A Pro. Allekirjoittaneelle World of Chel tai sitä edeltänyt EASHL ovat aina olleet se tärkein alue, mutta pakko näitäkin on pitänyt kokeilla kokonaiskuvan saamiseksi. HUT on saanut kausitilan, jossa jokaisen ottelun tuloksella on merkitystä. Tuttuun tapaan omaa joukkuetta rakennetaan paremmaksi, mutta nyt sarjakautta pystyy pelaamaan myös tekoälyvastustajien liigassa.
Mikromaksut ovat tällä(kin) kertaa oikotie onneen, joten aie rakentaa puhtaalta pöydältä hyvä joukkue tuo eteen muhkuraisen ja kivikkoisen tien – sitä haastavampaa, mitä pitempään on kulunut pelin julkaisusta, sillä tällöin törmää todennäköisemmin supertähtiä viliseviin joukkueisiin. Luonnollisesti mainoksia joutuu sietämään HUTin puolella enemmän, sillä korttipakkakaupan mahdollisuutta tyrkytetään jokaisessa mahdollisessa välissä lompakon sisältämien perhosten vapauttamiseksi.
Be A Pro on puolestaan uudistunut sen verran, että kausi alkaa nyt U20-kiekkoilijoiden maailmanmestaruuskisoista, josta tie vie Kanadan kiekkosarjoihin ennen tarunhohtoisimpaan kipuamista. Kaukalon ulkopuolisia tapahtumia on tämänvuotisessa versiossa enemmän, sillä lehdistö on luonnollisesti kiinnostunut uusista tulokkaista, ja medialla on tärkeä rooli otteluiden välissä. Kiva lisä, vaikka ottelut ovat luonnollisesti tärkein asia.
Tuleehan sitä pelattua tänäkin vuonna
Voisi sanoa, että kiekkofanit siirtyvät tyypillisesti uuden version pariin, vaikka se olisikin uudistunut vain minimaalisesti etenkin niiden silmissä, jotka ovat pelanneet NHL 25:ttä. Erona vaikkapa viiden vuoden takaiseen painokseen grafiikat ovat ulkoisesti paremman näköisiä, ja esimerkiksi pelaajissa voi huomata pieniä ja uusia yksityiskohtia tuoreinta versiota katseltaessa. Yhtenä pienenä uudistuksena myös maaliverkko heilahtaa nyt kiekon osuessa siihen – no jippii sentään.
Enemmistö pelaajakunnasta on silti aina tuoreimman version servereillä, eikä pelkästään joukkueiden ajantasaisten rostereiden vuoksi – vaan koska sieltä löytää myös helpommin peliseuraa enemmistön vuoksi. Uudistuksia, pieniä tai isoja – määrällä ei ole väliä, sillä halukkaat ostavat uutukaisen joka tapauksessa. Näin siis oletan, sillä peliseuraa on löytynyt pelattujen viikkojen aikana varsin hyvin. Odotusajan kasvaessa pinna kiristyy, mutta kaukaloon pääsyä jaksaa silti kärsivällisesti odottaa. Uutuudenviehätyksen vetovoima kantaa edelleen ja peliseuraa löytyy, joten miksipä ei.
Kenties tämä on sitä parempi, mitä pitempi aika on kulunut edellisestä EA:n NHL-ostoksesta, mutta jokainen voi itse punnita sen arvon. Allekirjoittanutta uutuudenviehätys kantaa ainakin vielä, mutta en osaa sanoa kuinka vahvalla koukulla ollaan kiinni. Loppuun totean, että on tässä muutakin hyvää pelattavaa, yhden julkaisun parissa ei tarvitse mennä jatkuvalla syötöllä.
