Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Supersankarihommia ja työpaikkakomediaa yhdistelevä Dispatch on vanhojen Telltale-konkareiden uusin interaktiivinen sarja. Kahden jakson jälkeen tunteeni ovat hyvin ristiriitaiset.

Hätäkeskus, kuinka voin auttaa?

Vanhat Telltale Games -konkarit ovat muodostaneet uuden kehitystiimin, AdHoc Studion. Studio jatkaa samalla radalla mihin Telltale-hommat jäivät, eli kehityksen alla on mm. Wolf Among Us 2. Ensin päästään kuitenkin makustelemaan täysin uutta nimikettä interaktiivisten sarjojen osalta: tässä tulee komediaan nojaava Dispatch.

Robert Robertsonille supersankaruus oli perinnöllinen juttu. Hänen isoisänsä oli Mecha Man, hänen isänsä tämän jälkeen, ja kun muut olivat kuolleet kerta toisensa jälkeen virantoimituksessa, tuli Robertin vuoro. Supervoimia suvulla ei ole, vaan sankarihommien avaimena toimii isältä pojalle periytyvä taistelurobottipuku. Tämä perhekalleus kuitenkin tuhoutuu sarjan alussa tuusan nuuskaksi, ja kun perintörahat ja muukin talous on jo aiemmin tuhlattu robotin kunnostamiseen ja modernisointiin, ei Robertilla ole resursseja rakentaa uutta. Supersankarihommat saavat siis jäädä, ainakin toistaiseksi.

Povekas supersankaritar Blonde Brazer lennähtää tapaamaan Robertia, tarjoaa tälle baarissa kaljan ja antaa uuden työtarjouksen. Robert päätyy työskentelemään firmaan, joka toimii 112-hätäkeskuksen tavoin. Robert vastaa hätäpuheluihin ja lähettää sitten firman palkkalistoilla olevia supersankareita hoitamaan erilaisia kinkkisiä tilanteita ympäri kaupunkia.

Apua apua, keitossani on kärpänen!

Jokaisella käytössä olevalla superihmisellä on erilaisia heikkouksia ja vahvuuksia, ja pelaajan täytyy valita jokaiseen tehtävään oikea sankari tämän kykyjen mukaan. Joissakin tehtävissä tarvitaan voimaa, toisissa taas nopeutta ja osassa esimerkiksi diplomatiaa, ja niin edelleen. Ja ettei homma kävisi tarinan osalta tylsäksi, suurin osa näistä supertyypeistä on oikeasti kuntoutuvia superpahiksia, eivätkä oikeita sankareita. Pelaajan täytyy myös luovia työpaikkasuhteitaan näiden ex-rikollisten kanssa: mikäli he eivät luota Robertiin, eivät he välttämättä tottele tämän ohjeita kentällä.

Perinteiset Telltale-kikat tekevät paluun. Eli valinnoillasi on merkitystä, saat valita mitä Robert sanoo kenellekin ja homma soljuu sitä myöten eteenpäin niin hyvässä kuin pahassakin. Kun supertyypit suoriutuvat tehtävistään kunniakkaasti, he saavat kokemuspisteitä ja pelaaja voi sitten kehittää sankareita haluamallaan tavalla eteenpäin, kuten roolipeleissä. Näiltä osin kaksi ensimmäistä jaksoa ovat ihan mielenkiintoisia. Sarjassa on myös oikein hyvä kattaus ääninäyttelijöitä, kun Critical Rolen porukkakin on mukana kuvioissa. Olen suhteellisen kiinnostunut näkemään mihin suuntaan tämä työpaikkakomedia lähtee soljumaan tulevissa jaksoissa.. Tai olisin, jos se komediapuoli ei kärsisi tällaista mahalaskua.

Ei suinkaan, hyvä herra. Ei tuo ole kärpänen, kyllä se on ihan selvä kyr...

Sarja tuotti huumorin osalta itselleni pettymyksen. Kaksi ensimmäistä jaksoa kun ovat täynnä todella velttoja kikkelivitsejä. Enkä nyt tuomitse huumoria sen roisiuden vuoksi. Yleensä tykkään mustasta huumorista, enkä voi sanoa että olisin alapääjuttujen yläpuolella. Mutta Dispatch ei omistaudu tälle asialle kuten vaikkapa South Park, vaan sattumanvaraiset pippeliläpät tuntuvat irrallisilta ja suoraan 13-vuotiaan päästä revityiltä. Ikään kuin kirjoittajat eivät olisi tottuneet työstämään komediaa, ja yrittäisivät kovasti (tai oikeastaan ei-niin-kovasti) miettiä, millainen sananparsi kohdeyleisöön iskisi. Ja miten K18-ikärajaa päästäisiin käyttämään mahdollisimman hyvin eduksi. Ja ainoa mikä mieleen juolahti oli ”penis, penis, penis, penis, herkkuja ruokapöytään!” Tällainen huumori uppoaisi paremmin nuorempaan yleisöön, joten teoksen kohderyhmä tuntuu olevan vähän hukassa.

Olin todella hämmentynyt tästä. Kun teosta kuvattiin Telltalen Wolf Among Usin ja Walking Dead -pelien tekijöiden uudeksi projektiksi, alapäävitsit eivät olleet odotuslistallani. Edellä mainituissa teoksissa käsikirjoitus toimii kaikilla osa-alueilla, joten Dispatchin kohdalla en voinut kuin hämmästellä, että ettekö tosiaan parempaan pysty.

Dispatchin ensimmäiset kaksi jaksoa ilmestyvät PlayStation 5- ja PC-katsojille keskiviikkona 22.10. Tämän jälkeen sarjaa olisi tarkoitus julkaista kaksi jaksoa viikoittain, joka keskiviikko. Tulossa on yhteensä kahdeksan jaksoa, joista viimeiset ilmestyvät 12.11. Palaan marraskuussa asiaan täyden arvostelun muodossa, katsotaan sitten saavatko muut sarjan mekaniikat kannettua kokonaisuuden maaliin huumorista huolimatta.

Kirjaudu kommentoidaksesi