Ei sitä ihan joka päivä tule vastaan seikkailuita, joissa ohjataan majakkaa läpi maalauksellisten maisemien.
Keeper ei välttämättä loista pelimekaniikkojensa saralla, mutta se tarjoaa kuitenkin jotain varsin uniikkia.
Mobiilimpi kuin Bengtskär tai Utö
Keeper on parhaimmillaan omalaatuisista peleistä tunnetun Double Fine -studion uutukainen. Nykyään osana Xbox Game Studiosia toimivan putiikin edellinen julkaisu onkin muun muassa vinksahtaneeksi kuvailtu Psychonauts 2.
Aivan perinteiseksi ei voi uutukaistakaan kutsua, sillä Keeperin pääosassa heiluu perinteisten ihmishahmojen sun muiden sijasta majakka.
Tarina alkaa Tikku-nimisen linnun paetessa epämääräistä, jonkinlaisten olentojen muodostamaa mustaa pilveä. Parvestaan eroon ajautunut tirppa laskeutuu majakan katolle, mutta ihme ja kumma, kyseinen pömpeli sytyttää yhtäkkiä valonsa ja ajaa pilven tiehensä. Tämän jälkeen pelaajan tehtävänä on nytkytellä majakka irti sijoiltaan ja lähteä ohjaamaan sitä ympäri maita ja mantuja.
Ei siis ihan ne perinteisimmät lähtökuopat. Tarinaa ei edistetä dialogin turvin, sillä sitä ei ole lainkaan. Kaikki juonikuviot esitetään majakan, tämän lintukaverin sekä muiden olentojen eleiden ja epämääräisen pulinan muodossa.
Enemmän töitä silmille kuin sormille
Keeperin pelaaminen on yksinkertaista. Homman nimenä on enimmäkseen ohjata valotaloa eteenpäin ja osoitella loistetta eri suuntiin. Hommaa maustetaan puzzleilla, aivopähkinöillä, jotka etenkin alkupuoliskolla ovat niin helppoja, että niiden selvittämiseen ei tarvita minkään sortin ajatustyötä. Poikkeuksena yksi pyörylänpyörittely, joka ei itselleni auennut sitten millään. Oikean ratkaisun suuntaan olisi varmasti vihjattu jossain ympäristössä, mutta en tätä bongannut, vaan sain pulman ratkottua kokeilemalla lopulta kaikkea mahdollista kombinaatiota.
Oli miten oli, niin pulmien parhaimmistoon kuuluu yksinkertainen ajan kanssa temppuilu, josta pääsee nauttimaan muutamat tovit. Näiden vippaskonstien ohella suuri osa pulmista on kuitenkin lähinnä valon osoittamista tavalla tai toisella eri suuntiin. Meno muuttuu jonkin verran matkan varrella, mutta tästä ei halua paljastella sen suuremmin, sillä nuo asiat kannattaa mieluummin kokea itse.
Lue myös: Tämä ei ole vain peli, tämä on myös taideteos - arviossa The Lion's Song
Kaiken kaikkiaan tekeminen ei ole kovinkaan jännittävää tai haastavaa. Asioita tapahtuu ja niitä tulee tehtyä, mutta vasta viimeisellä kolmanneksella kiinnostus nousee astetta korkeammalle. Tässä kohti on hitusen liian myöhäistä siitäkin huolimatta, että kyseessä on lyhyt kokemus. Lopputekstejä pääsee, näet, silmäilemään noin neljän-viiden tunnin jälkeen.
Varsinainen valon kantaja
Epämielenkiintoisen puuhailun vastapainona on onneksi ulkoasu. Keeper on nimittäin kiehtovaa katsottavaa kaikkine mielikuvituksellisine maailmoineen ja hahmoineen. Kaikki on värikästä, kummallista, kuin maalauksista konsanaan.
Maisemat ovat ehdottomasti Keeperin paras puoli. Kyseessä on enemmänkin taidetta kuin varsinainen haastava seikkailu. Ainakin omasta mielestäni, sillä olisin kaivannut jotain varsinaista tekemistä lisää. Tästä seikkailusta tulee kovasti mieleen se paljon kehuttu Gris, joka niin ikään oli hienoa katsottavaa, mutta hieman tylsää koettavaa.
Pelaajan ei anneta itse ohjata kameraa seikkailun tuoksinassa, mikä hankaloittaa haluttuun suuntaan liikkumista useammassa kohdin. Toki näin näkösälle saadaan aina ne hienoimmat maisemat, mikä lienee noiden valmiiksi valikoitujen katselukulmien tarkoituskin.
Vaikka pelissä ei dialogia ole, niin valikot ja ruudulla (immersiota rikkovat) komennot on käännetty suomeksi. Musiikkipuoli sopii osaksi maagiselta näyttävää kokemusta, mutta sen suuremmin siitä ei jäänyt ainakaan tämän pelaajan mieleen mitään.
Tarina jätti myös itseni lopulta hieman kylmäksi. Siitäkään ei haluaisi paljastaa etukäteen paljoa, mutta sen voisi tiivistää vaikka niin, että pimeys on valtaamassa maailmaa, jossa majakka lintuystävineen asustaa, ja jotain pitäisi tehdä.
On tämä eri Keeper
Suurin osa Keeperistä tarjoaa lähinnä hienoa katseltavaa, mutta itse pelaaminen on kuin sivuosassa. Nimikettä voisi verrata kuin taideteokseen helpoilla pelielementeillä, kunnes loppupuolella saadaan hieman lisäkierrettä mukaan.
Jos haussa on taidetta pelimuodossa, niin kyseessä voi olla nappivalinta. Muille en lähtisi seikkailua suosittelemaan aivan ensimmäisenä. Nimikkeen hinta voi myös tuntua kovalta, kun miettii mitä sillä saa. Toisaalta majakkamatka on myös Game Pass -palvelussa, joten palvelun käyttäjät pääsevät tutustumaan tähän väripläjäykseen helposti.
Keeper on kelpo taideteos, jossa mielenkiintoinen pelaaminen ei tunnu olevan valokeilassa kuin vasta liian myöhään.
Lisää aiheesta:
