Pelatkaa mielummin jatko-osa
Tšekkiläisen Warhorse Studiosin ensimmäinen tuotanto oli aikanaan suuri menestys Kickstarterissa, jossa se keräsi huiman miljoonan euron verran tuohta innokkailta faneilta, jotka himoitsivat vaikeaa ja realistista keskiaikaista rooliseikkailua. Lupaus oli yksinkertainen: Kingdom Come: Deliverance edustaisi kaikkea sitä, mitä Skyrim ei ole. Maailmasta ei löydy lohikäärmeitä tai magiaa, ja jopa yksinkertainen murtunut jalka voi viedä hengen maailmassa, jossa lääketiede on parhaimmillaan askeettista.
Kun peli lopulta julkaistiin, sen vastaanotto oli ehkä vähemmän lämmin kuin oli toivottu. Pääsuunnittelija Daniel Vávran sekoilut Gamergaten kanssa varjostivat tuotantoa, ja lukemattomat bugit sekä surkea suorituskyky konsoleilla eivät myöskään auttaneet asiaa. Vaikka peli myi mukavasti ja sai tukevat lisäosat, se ei koskaan tavoittanut sitä statusta modernina mestariteoksena, jota tekijät ehkä toivoivat tai maalailivat rahoitusta hakiessaan. Sivustomme alkuperäisen arvostelun mietelmät pätevät yhä monilta osin.
Kahdeksan vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa Kingdom Come: Deliverance 2 räjäytti sitten pankin ihan täysin. Se puolestaan on juuri sellainen peli, mitä alkujaan toivottiin. Tekninen puoli toimii upeasti, maailma on entistä elävämpi, käsikirjoitus huomattavasti parempi ja tekijöiden lapselliset möläytyksetkin saatiin kuriin. Se päätyi omalle top 10 -listalleni yhtenä vuoden parhaista peleistä ja jää tämän vuosikymmenen hienoimpien taiteellisten kokemusten joukkoon.
Kaiken lisäksi Kingdom Come: Deliverance 2 tarjoaa loistavan kertauksen kaikesta, mitä ensimmäisessä pelissä tapahtui. Se toimii täysin itsenäisenä seikkailuna jopa niille, jotka eivät aiemmin olleet sarjaan tutustuneet.
Mikä ihmeessä saisi palaamaan takaisin ensimmäisen osan pariin?
Pieniä suuria voittoja
Ei Kingdom Come: Deliverance kuitenkaan huono peli ole. Se on vain selkeästi ensimmäinen askel, joka vielä etsii muotoaan. Monet jatko-osan parhaista puolista ovat jo olemassa ensimmäisessäkin, kuten maailman uskomaton tunnelma ja Warhorse Studiosin häikäisevä kyky tavoittaa eurooppalainen miljöö ja kesän kauneus niin eheästi, että luonto tuntuu suorastaan puskevan olohuoneeseen.
Myös hahmot ovat heti alusta pitäen erinomaisia. Henry on ehkä hitusen enemmän ressukka kuin myöhemmin, mutta se annettakoon hänelle anteeksi. Tarina lähtee käyntiin hyvin, hyvin hitaasti ja kestää yllättävän kauan kunnes jotain oikeasti mielenkiintoista alkaa tapahtua. Toki alussa nähdään miekkailua ja paljon historiallista kahinointia, mutta Henryn rooli jää pitkälti statistiksi. Toki tämä on "realistista", mutta eihän sellaista kukaan oikeasti halua.
Jahka maailma aukeaa hitusen verran, ja nuorimies lähtee samoilemaan, Kingdom Come: Deliverance muistuttaa kaikista hyvistä puolistaan hienosti. Piskuisten kylien ja päättymättömien metsien sekaan voi eksyä viikoiksi. Tekemistä löytyy, jos siihen osaa asennoitua. Suuria seikkailuja on turha haikailla, mutta eräänlaisena keskiaika-larppina meno on omalla tavallaan täysin uniikkia. Harvoin tulee nähtyä näin yksityiskohtaisesti tai niin suurella rakkaudella toteutettua visiota entisistä ajoista.
Ehkä siinä piilee myös ensimmäisen pelin viehätys. Vaikka se vaatii huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä kuin helpommin lähestyttävä jatko-osa, sarjan fanit voivat silti nauttia mahdollisuudesta kokea edes siemaus lisää tästä huumaavasta visiosta.
Teknisesti sama peli pienellä meikkauksella varustettuna
On kuitenkin turha odottaa ihmeitä tältä päivitykseltä. Kyseessä on pikemminkin hyvin pieni ehostus, jonka on tarkoitus muistuttaa kokonaisuuden olemassaolosta. Se, että paketti kerää kasaan kaikki lisäosat ja toimii konsoleilla rahtusen alkuperäistä paremmin on toki kiitettävää.
Eikä siinä mitään. Se on vain kiva, että vanhempikin peli saa vähän rakkautta osakseen. Onhan kyseessä kuitenkin kahdeksan vuotta vanha tuotanto, joka tehtiin pienellä rahalla verrattuna siihen, mitä sen komeampi ja teknisesti edistyneempi jälkikasvu sai osakseen. Joillekin pelkästään alun näkeminen on itsessään voitto, eikä siitä kannata turhaan marista.
Lopputulos ei kuitenkaan ole ihan niin selkeä voitto kuin olisi voinut toivoa. Next Gen -päivitys julkaistaan typerästi kahdessa eri paketissa, joista vain toinen sisältää kaikki lisäosat ja onkin kympin perusversiota kalliimpi. Näin vanhasta pelistä moinen nysvääminen tuntuu auttamatta hassulta. Ne, joilta peli löytyy jo entuudestaan, saavat päivityksen ilmaiseksi, mistä toki annamme kohteliaat aplodit.
Päivitys ei myöskään tee ihmeitä. Vaikka Kingdom Come: Deliverance selkeästi pyörii paremmin kuin aikalaisraudalla, se ei jaksanut edes PS5 Pro -konsolilla ylläpitää täyttä 60 kuvan päivitysnopeutta. Ongelmat ovat niin sisäänrakennettuja, että se vaatisi jo isompaa remasterointia.
Tämä pätee myös itse pelin mekaniikkoihin. Jokainen osa-alue tuntuu kömpelöltä ja turhauttavalta verrattuna siihen, mitä myöhemmin saatiin. On hienoa nähdä, mistä kaikki sai alkunsa, mutta kokonaisuus jää silti enemmänkin kuriositeetiksi. Vähän kuin historiallista reliikkiä katsoisi voidakseen arvostaa edistyksiä, jotka sikisivät ekoista vedoksista.
Vannoutuneimmille faneille
Kingdom Come: Deliverance ei ole huono peli, eikä se koskaan ole sitä ollutkaan. Se on kuitenkin hyvin spesifiin makuun tehty tuotos, jonka täytyi päivittyä jatko-osaa varten. Nykyinen päivitys on faneille kiva jäähyväislahja, mutta se ei todennäköisesti tule haalimaan uusia faneja, ellei Henryn suurempi seikkailu sitä jo tehnyt.
Mikäli Warhorse Studiosin suurteokset kiinnostavat, suosittelen yhä aloittamaan seikkailut jatko-osasta. Jos sen jälkeen on vielä palava halu nähdä, mitä kaikkea Henry sai aikaan entuudestaan, niin Kingdom Come: Deliverance on pätevä toinen kattaus.
Se jättää miettimään, että jos Warhorse Studios petrasi näin hurjasti tokaa osaa varten, mitä kaikkea heillä onkaan vielä edessä. Toivottavasti jokin päivä saamme vielä yhden seikkailun Henryn ja kumppanien matkassa.
