Mikki Hiiren jalanjäljissä
Yllättävän harva videopeli luottaa vanhaan Höyrylaiva Villestä (Steamboat Willie) tuttuun kumiletkuanimaatiotyyliin. Nopeasti ei tule mieleen kuin jättihitti Cuphead lähes kymmenen vuoden takaa. Puolalaisen Fumi Gamesin Mouse: P.I. for Hire nautiskelee kuitenkin koko rahalla tyylikkäästä 1930-lukulaisesta piirrostyylistä ja tunnelmasta. Mustavalkoinen, sarjakuvamainen toiminta herätti kiinnostuksen jo ensimmäisestä trailerista lähtien, eikä lopputuloskaan ole missään nimessä huono. Jack Pepper (Troy Baker) -nimisen antropomorfisen dekkarihiiren tarina kärsii tosin oudoista valinnoista, liiallisista juusto-vitseistä ja ajoittaisesta toistosta.
Mouseburgin kaupungissa on kadonnut jyrsijä. Sotaveteraani ja liikaa juustoa velaksi ostanut yksityisetsivä Jack Pepper (vähän niin kuin Pepper Jack -juusto, heh heh) ottaa keikan tutkiakseen, mutta huomaa pian olevansa korviaan myöten cheddarissa. Noir-tyyliin käsikirjoitusta värittävät niin korruptoituneet poliisit, salaliitot, kuolettavan kaunis nainen kuin myös oikeistolainen sorto. Sekä kymmenet (väsyneet) juustovitsit, koska hiirethän rakastavat kyseisen maitotuotteen monia eri lajikkeita.
PUM!, sanoi pyssy
Pepper luottaa etsiväkykyjensä lisäksi vain tuliaseidensa voimaan, sillä tarinan aikana räiskitään surutta sadoittain vihollisia looneytunesmaisten kuolema-animaatioiden saattelemana. Harkitsevaksi yksityisetsiväksi hiirulainen ei hienovaraisuudesta tai lainpykälistä välitä. Pelattavuus muistuttaa Doomin hektistä räimettä aina kentistä kerättävien lisäpanosten, -suojien ja -energioiden muodossa. Aina silloin tällöin – mutta aivan liian harvoin – Jack saa hauskoja erikoiskykyjä vanhojen piirrettyjen inspiroimana. Kippari-Kallen pinaattia naamariin, ja nyrkkit heilumaan!
Asevalikoima koostuu perinteisen pistoolin ja haulikon lisäksi muun muassa dynamiittipötköstä sekä happopyssystä, joka muuttaa vastukset luurangoiksi hulvattoman animaation saattelemana. Harmittavasti tussareiden voimasuhteet tuntuvat ajoittain vääristyneiltä: haulikko paukkuu tehottomasti, kun taas Tommy gun -klooni raivaa väkeä tieltään väsymykseen asti. Olisin kaivannut aseisiin lisää vaihtelua ja vielä enemmän sarjakuvamaista päättömyyttä.
Hukattua potentiaalia
Käsikirjoitus kuljettaa päähahmon läpi Mouseburgin eri alueiden: jengiä pistetään pakettiin niin elokuvastudiolla, suolla, sirkuksessa kuin myös oopperatalolla. Mielikuvitukselliset ja piirroselokuvamaiset miljööt ja tapahtumat toimivat hienosti, vaikka pelaaminen on käytännössä puhdasta ammuskelua. Harmittavasti kenttiin ei voi palata ne läpäistyään, ja niissä on myös kohtia, joissa palaaminen on mahdotonta. Pari kertaa kerättäviä esineitä jäi saamatta, koska siirryin tietämättäni näkymättömän tallennuspisteen ohi. Kenttiin on piilotettu niin sanomalehtiä, sarjakuvastrippejä kuin pelin sisäisessä minipelissä käytettäviä baseball-korttejakin.
Nopeatempoista toimintaa rytmitetään hiirenhännällä suoritettavilla, simppeleillä tiirikoinneilla ja tasoloikinnalla. Häntää hyödynnetään myös ropellina, jolloin Jack liitelee ilmojen halki. Mouse: P.I. for Hire hukkaa tietyssä mielessä potentiaaliansa nojatessa niin vahvasti ensimmäisen persoonan räiskintään, kun tarjolla olisi ollut myös dekkarinäkökulma. Kerättävät todistusaineistot kiinnitetään nuppineuloilla toimiston korkkitaululle, mutta pelaajalle ei edes anneta mahdollisuutta pureskella vihjeitä itse läpi, vaan peli kertoo ratkaisut automaattisesti.
That’s all folks
On hassua valittaa asevalikoimasta, kenttäsuunnittelusta ja itseään ajoittain toistavasta taistelusta, kun audiovisuaalinen anti on täyttä rautaa. Savuinen jazz-ääniraita pitää rytmin korkealla, ääninäyttelijät tekevät pätevää työtä ja animaatiotyylikin miellyttää silmää. New Yorkia etäisesti muistuttava maailma pursuaa elämää ja asennetta.
Fumi Games hyödyntää kaikkia noir-genren kliseitä onnistuneesti, vaikka käsikirjoitus sisältääkin hämmentävän paljon omituisia viittauksia muihin viihdetuotteisiin ja eri juustoihin. Pelattavuuskin on pääasiassa viihdyttävää alusta loppuun saakka. Tuntuu kuitenkin, että Mouse: P.I. for Hire olisi kaivannut hieman lisää hiomisaikaa sekä terävämpää fokusta dekkarisisältöönsä. Nyt Jack Pepper on kuin mikä tahansa muu elokuvamaailman Jack: ylivoimainen tappaja, joka pyssyttelee esimerkiksi poliisilaitoksen tyhjäksi ilman seuraamuksia.
Lopputulos on hauska ja visuaalisesti komea räiskintä, joka ei kuitenkaan tarjoa juonellisesti tai pelillisesti mitään mullistavaa tai mieleenpainuvaa. Pienillä lisäyksillä ja rytmityksen muutoksilla lopputulos olisi voinut olla Cupheadin kaltainen napakymppi.
