Nyt sarja tekee paluun Switchille, ja mukana on jälleen sama omalaatuinen yhdistelmä elämäsimulaatiota, absurdia huumoria ja ainakin osittain pelaajan mielikuvituksen varaan rakentuvaa kaaosta.
Tarjolla on kahmalokaupalla höpöilyä, ja juuri siksi kyseessä on niin virkistävä tapaus.
Hyvät
Tomodachi Life: Living the Dream on erikoinen peli. Tai peli tuntuu välillä jopa väärältä sanalta kuvailemaan sitä, sillä happoisa elämäsimulaattori, sosiaalisten suhteiden simulointituotos, höpöily, meemigeneraattori tai jokin muu termi kuvailisi sitä enemmän.
Toisin kuin Nintendon toisessa elämäsimulaattorissa, Animal Crossingissa, pelaaja ei tällä kertaa ohjaa yhtä hahmoa muiden olentojen asuttamalla alueella. Tomodachi Lifessa homman nimenä on toimia kaikkivoipana "jumalhahmona", joka luo aaltojen pureskelemalle saarelle asukkaat, valitsee talojen paikat ja muokkaa maastoa haluamallaan tavalla. Mäkiä ei pysty luomaan, mutta muuten tarjolla on suhteellisen vapaat kädet.
Alussa on vain tyhjä saarenpahanen, jolla ei asu ketään. Ei kulu montaakaan hetkeä, kun pelaajaa jo opastetaan luomaan ensimmäinen Mii-hahmonsa. Nämä olennot ovat muokattavia ihmishahmoja, joiden ulkoasun voi valita erilaisista valmiista osasista aina hiuksista ja kulmakarvoista korvien muotoon ja parransänkiin asti.
Hahmoeditori on passelin laaja, etenkin koska luomusten naamatauluja voi täydentää piirtämällä niiden päälle tai käyttämällä tukkua muista lisäominaisuuksista. Ovatpa jotkut taiteilleet luomustensa naamataulujen päälle kokonaan uusia hahmoja tai asioita yritysten logoista Mona Lisaan ja anime-pärstävärkkeihin.
Ulkoasun jälkeen Miit saa nimetä, määritellä heidän sukupuolensa, deittailukiinnostukseensa, syntymäpäivät, pituuden, tukevuuden sekä luonteenpiirteet erilaisten mittarien avulla. Tuo viimeisenä mainittu kysymyspatteristo utelee muun muassa hahmon luonteen tasaisuutta, kävelynopeutta ja energisyyttä.
Luonnepiirre-editori ansaitsee kehut, sillä onnistuin itse luomaan sen avulla hyvinkin paljon esikuviansa muistuttavia saarelaisia. Esimerkiksi Conan O'Brien -hahmoa kuvaileva summaus on kuin suoraan miehen itsensä Wikipedia-sivulta. Sama kokemus toistui vaikkapa Like a Dragon -pelisarjan Kiryun ja muutaman The Office -sarjan hahmon kanssa. Ei lainkaan hullumpi generaattori siis.
Ja kyllä, on suurta hupia luoda saari täyteen julkisuudesta, televisiosta tai vaikkapa ystäväpiiristä tuttuja henkilöitä. Oma saareni olikin täynnä enemmän tai vähemmän tunnistettavaa väkeä: on Tähtiportti-sarjan Teal'C, Severancen Mark S sekä Helly R, Gordon Ramsey, McDonald's-maskotti Grimace, Voldemort, God of War -pelien Kratos, Super Mario ja Where is my Husband! -kappaleellaan viime vuonna ihastuttanut Raye-laulaja. Sekä myös minä itse, sillä konsolilla olikin jo valmiina oma hahmoni, niin kyseinen Mii oli helppo istuttaa saaren ensimmäiseksi asukkaaksi.
En tiputtele nimiä vain "kehuakseni" mitä kaikkea olen jaksanut saarelleni (netistä löytyvien ohjeiden perusteella) luoda, vaan vauhkotakseni käsiä heilutellen, että erilaisten tuttavuuksien lisääminen soppaan on todella viihdyttävää.
Homma ei toki lopu siihen, että saarella on väkeä, ei suinkaan. Hahmojen kanssa voi jutustella, seurata heidän puuhiaan, pelata heidän kanssaan pieniä pelejä sekä ostaa heille vaatetta, kodin sisustusta ja ruokaa. Vaatetus etenkin tekee paljon, jotta Miit näyttävät esikuviltaan.
"Alamaiset" purnaavat myös usein jonkin asian olevan pielessä. Heidän toiveidensa täyttäminen on vekkulia puuhaa, etenkin jos se koskee heidän mietteitään muihin saarelaisiin liittyen. Mii voi vaikka pohtia, josko pelaajan mielestä hänestä ja toisesta asukkaasta olisi ystäviksi. Ajatusta voi joko kannustaa tai kehottaa unohtamaan sen. Voivatpa kysymykset liittyä myös potentiaaliseen romanssiin tai yhdessä asumiseen.
Saarelaiset voivat rakastua, muuttaa asumaan samaan tönöön, mennä naimisiin ja jopa saada lapsia. Tai sitten suuttua toisilleen jopa niin pahasti, että välejä ei tunnu saavan korjattua millään muotoa. Näin kävi omalla maapläntilläni Kratos-pelihahmolle ja sarjakuvien sivuilta tutulle Jaska Jokuselle. Surullista.
Raukat tyypit eivät myöskään tunnu osaavan tutustua toisiinsa ilman apua, joten pelaajan yhtenä olennaisena puuhana on saada väki tutustumaan toisiinsa. Tekemistä piisaa. Peliä kannustetaan käynnistelemään päivittäin kaupoissa vaihtuvan valikoiman sekä joka päivä tarjottavan rahalahjoituksen muodossa. Ei sillä, että erillistä kannustusta välttämättä edes tarvitsisi, sillä tämä höpöily on hauskaa.
Pahat
Mutta niin, Mii-hahmot ovat kovin puheliaita. Saaren asukkaiden kaikki pulinat ääninäytellään koneäänellä, jonka nopeutta, sävelkorkeutta, syvyyttä ja muita aspekteja voi muuttaa. Lopputulos ei vastaa oikean elämän äänensävyjä, mutta se sopii nimikkeen tyyliin kuin nyrkki silmään.
Tomodachi Life: Living the Dreamin yksi parhaista puolista on se, että sitä ei ole sensuroitu puheenaiheiden, asioiden nimien tai muidenkaan pelaajan itse tuottamien sisältöjen kohdalla laisinkaan. Pelaaja voi siis pistää saariväen pulisemaan aivan kuinka tökeröistä asioista tahansa, varustaa heidät varsin erikoisilla vaatetuksilla sekä luoda vaikkapa kuppaiselta näyttäviä ruokaesineitä.
Etenkin puheessa käytettävien asioiden opettaminen on suorastaan upeaa. Kirosanoja voi vilistä, navan alle voidaan mennä ja mitään ei ole sensuroitu. Jos haluaa opettaa hahmoille tekemistä nimeltään "getting fucked up" tai "getting naked at McDonald's", niin sehän onnistuu. Ei sillä, että itse olisin näin tehnyt, enhän toki, pois se minusta.
Kyllä, omat Mii-hahmoni olivat todella pahoja suustaan. Erityisesti sain suurta huvitusta pistämällä luomalleni Jaska Jokuselle suuhun mitä tökerömpiä sananparsia. Useimmat lauseet tämä puhtoinen lapsukainen päätti sanoihin "ya, bitch". Lapsellista? Kenties. Hauskaa? Mitä suuremmissa määrin!
Homma toimii niin, pelaaja voi lisätä tietyissä kohdin haluamaansa puheenpartta saaren sanastoon. Hahmot alkavatkin viljelemään näitä sananparsia, asioita, tekemisiä ja muuta osana keskustelujaan.
On suorastaan hervotonta, kun saarelaiset valikoivat sattumanvaraisia sanoja pulistavaksi. Esimerkiksi Breaking Bad -sarjasta tutun Walter Whiten kanssa turistavaksi tarkoitettu "metamfetamiinin kokkaaminen" levisi kulovalkean tavoin läpi saaren. Ei montaakaan hetkeä, kun useampi asukas rehenteli olevansa saaren paras kokkaamaan huumeita. Sillä lailla.
Lisäksi joka hahmolle voi näiden tason kasvaessa opettaa erilaisia puheenparsia. On tunnuslauseita, tapoja aloittaa sekä lopettaa lauseet, tervehdyksiä, vihaisia huuteluja ja paljon muuta. Jos vaikka haluaa, että Kratos-pelihahmo lopettaa joka lauseensa boy-sanaan, niin sehän onnistuu. Melkein kuin niissä God of War -peleissä.
Hahmoja voi muokata myös haluttuun suuntaan antamalla heille lahjoja tai valitsemalla heille erilaisia erikoispiirteitä. Lahjoihin lukeutuvat muun muassa kitara, karaten alkeiskurssin DVD, kamera ja leikkimiekka. Miit käyttävät annettuja esineitä ympäri saarta pööpöillessään, mikä on varsin hauskaa seurattavaa. Erikoispiirteisiin sen sijaan kuuluvat vaikkapa ujo kävelytyyli, turhamainen tervehtiminen, ahmiminen ja suoranainen raivoaminen.
Hahmojen kehittäminen edellä mainituilla tavoilla on yllättävän hauskaa. Omalle saarelle mahtuu maksimissaan 70 Miitä, joten muokattavaa voi parhaimmillaan piisata paljon.
Rumat
Suurin harmi Tomodachi Life: Living the Dreamissa on yhteisöllisyyden puute. Pelaajien kesken siis.
Omia tuotoksia ei ole mahdollista jakaa verkon yli muille saman nimikkeen omistajille, muiden saarilla ei voi käydä visiitillä ja jopa kuvakaappauksien lähettäminen matkapuhelimen Nintendo Switch App -sovellukseen ei ole mahdollista. Kuvien siirtely USB-kaapelilla tietokoneen kautta onnistuu kyllä, joten tuo kännysovelluksen käyttöesto tuntuu asioiden turhalta vaikeuttamiselta.
Paikallisesti muutamat asiat kyllä onnistuvat, sentään. Jos kaksi Switch- ja Switch 2 -konsolia ovat toistensa lähietäisyydellä, niin omia Mii-hahmoja sekä itse tehtyjä muita tuotoksia ruoista esineisiin ja talojen koristuksiin voi jakaa toisille.
Mieluusti tätä olisi tehnyt myös verkon yli vaikka kaverilistan tuttavuuksien kanssa. Ja olisihan se suorastaan riemastuttavaa päästää muita tutustumaan itse muovaamaani saareen sekä sen erikoiseen asukaskavalkadiin.
Mutta toisaalta tuon ymmärtää, kun katselee minkälaisia törkyturpia asukkaani ovat. Kirosanoja, navan alittavaa huumoria ja muuta paheksuttavaa sisältöä piisaa vaikka muille jakaa. Paitsi että sitä siis ei pääse jakamaan.
Tuomio
Uusin Tomodachi Life on suorastaan riemastuttava kokemus. Se ei välttämättä tarjoa suurta toimintaa tai suuria pelillisiä toimintoja, mutta ai että se onkin hauska. Jos siitä sellaisen siis tekee ja ottaa kaiken irti olentojen höpöilyistä.
Kävi itse asiassa niin, että intouduin pelaamaan peliä sen verran innoissani, että melkein unohdin koko tämän arvostelun tekemisen. Kokemus nauratti itseäni useammat kerrat ääneen, kiitos suorastaan tökeröiden puheenparsien ja hahmojen erikoisten puuhien.
Käyttöliittymä on nimikkeessä selkeä, ulkoasu puolestaan veikeä ja teknisesti kaikki toimii ilman mitään nokan koputtamista. Musiikit eivät tosin jätä itsestään kovin erikoista sanottavaa. Sitä on, mutta vaikkapa Animal Crossing: New Horizons -tason mainiota kattausta ei ole tarjolla.
On pelaajasta kiinni, onko tämän sortin höpöilystä viihdyttämään. Kaikkein vakavimmille siitä tuskin on iloa, mutta mikäli jonkin sortin huumoria löytyy tai perheessä halutaan luoda jotain höpsöä yhdessä, voi Tomodachi Life yllättää varsin positiivisesti. Itse olin suorastaan ihastunut nimikkeen tarjoamaan veikeään menoon.
Onko nimikkeestä sitten pitkäksi iloksi? Sitä ei osaa sanoa, mutta itse olen viettänyt tuotoksen parissa lähemmäs 20 tuntia ja koko ajan on halu palata saarelle. Pitäisi luoda lisää hahmoja, vaikkapa Quentin Tarantino jo luodun Martin Scorsesen kaveriksi. Pitäisi nähdä, josko Kratos ja Jaska Jokunen ovat saaneet sovittua jättimäisen riitansa. Entä täysin fiktiivisen Puukko-Arskan ja Wicked-elokuvien Elphaban romanssi, miten se etenee?
Mikäli Nintendo lisäilee toimintoja matkan varrella, niin iloa voi riittää pitkäksikin aikaa. Nykyisellään Tomodachi Lifen uusin sinfonia on todella hauska, mutta ei välttämättä se pelimäisin peli. Se on elämäsimulaattori. Meemigeneraattori. Erikoinen kokemus.
Lisää aiheesta:
