Red Faction Guerrilla on yhden tempun ihme. Yhden loistavasti toteutetun tempun ihme, jos tarkkoja ollaan. Oikeastaan pelin läpipeluun voisi kiteyttää yhteen ainoaan asiaan; tuhoa kaikki. Ja ai että kuinka hauskaa se tuhoaminen voikaan olla. Talot hajoavat juuri niin hienosti kuin olettaa saattaa. Seinään lyönti moukarilla ei hajota ja kaada koko taloa tai edes koko seinää vaan tekee reiän siihen kohtaan johon moukari osui. Rakennus kaatuu vasta sitten kun tukipilarit, rakennuksen kantavat rakenteet on tuhottu, tai ainakin osa niistä.

Olen aina pitänyt Prince of Persia -sarjan peleistä, eikä sarjan uusin tulokas saa mieltäni muuttumaan. Pelin toteutus on ensiluokkaista. Pelattavuus on tuttua ja turvallista ja ennen kaikkea tarkkaa, niin kuin hyvässä tasohyppelyssä kuuluukin. Taistelu, joka vanhemmissa osissa on ollut huomattavasti suuremassa osassa, on nyt supistettu lähinnä pomotaisteluihin ja muutamiin rivivihollisiin. Pelin suola onkin ehdottomasti genrensä mukaisesti tasohyppely. Prinssin loikkiminen pilarilta toiselle on juuri niin vaivatonta ja upean näköistä kuin olettaa saattaa.

ts Hazard Time

1980 -luvun 2d toimintasankari tuodaan kolmiulotteiseen maailmaan uuden räiskintäpelin muodossa. Kuulostaako tutulta? Toimintasankari on matkan varrella esiintynyt hyvissä ja huonoissa peleissä aina perinteisestä räiskinnästä mikroautoilla rälläilyyn. Joku pelisankari tästä kyllä tulee mieleen ja se on nimenomaan ollut pelin kehittäneen Vicious Cycle Softwaren tarkoitus. Peli lainaa surutta niin vanhoilta kuin uusiltakin peleiltä ja onnistuu silti olemaan omaperäinen pitkälti loistavan juonensa ansiosta.

Battlefield sarjan uusin tulokas Bad Company sisältää moninpelin ohella täysimittaisen huumorilla höystetyn yksinpelin, joka valitettavasti jää hieman torsoksi.