Starlink: Battle for Atlas

Tähtiketun nousu

Starlink on avaruuspuuhapeli, jossa on painopiste toiminnalla. Pelissä pitää vapauttaa Atlas aurinkokunta ilkeän Legioonan ikeestä tuhoamalla pora-asemat, päävahdit ja panssarilaivat.

Pelissä ollaan koko ajan avaruusaluksen puikoissa, eikä koskaan ohjata aluksesta poistunutta hahmoa. Pelissä on monta hahmoa ja alusta mistä valita, mutta pelasin tämän läpi Switchillä, jossa on vetonaulana, että voi pelata Starfoxilla ja lentää tämän Arwing aluksella, joten noilla kahdella mentiin koko peli läpi.

Pelin kulku alkulämmittelyn jälkeen menee suunilleen näin. Mennään uudelle planeetalle, joka on Legioonan hallussa. Perustetaan tutkaasema, joka näyttää vastustajan pora-asemat ja muut kohteet, sitten perustetaan malmijalostamo ja asevarikko jotta saadaan jalansijaa planeetalle. Sitten tuhotaan kaikki pora-asemat yksi kerrallaan itseään toistavissa taisteluissa. Pelin alussa pora-aseman tuhoaminen on työlästä ja vaatii monta kierrosta jotta pora-aseman ytimen saa näkyviin, mutta myöhemmin kun Starfoxia ja tämän alusta on paranneltu, yksi pora-asema kukistuu parissa minuutissa. Lopuksi tuhotaan planeetan päävahti, joka luo uusia pora-asemia.

Peli on erittäin grindauspainotteinen. Päävahdin kimppuun voi käydä vaikka heti, mutta pora-asemien grindaamisella on sellainen vaikutus että päävahti heikkenee samaa tahtia, mitä niittää pora-asemia. Päävahtien niittaaminen taas heikentää panssarialuksia, jotka ovat Legioonan emäaluksia, jotka tuovat planeetoille uusia päävahteja. Tässä grindaamisessa ei ole hirveästi vaihtelua, mutta kun jutun juonesta saa kiinni niin se on mukavaa puuhastelua.

Pelin kehittänytttä Ubisoftia syytetään välillä pelien itseääntoistavuudesta. Planeetan pinnalla voi pyytää tehtäviä ja ne tuntuvat olevan jonkun algoritmin lennossa luomia. Tämän pelin pelattunani tiedän nyt itsekin asian Ubisofin pelien itseääntoistavuudesta.

Kokeilin pelata Starlinkkiä käsikonsolimoodissa, mutta tällöin peli nykii pahasti mihin ei tarvita Digital Foundryn testiä jotta sen huomaa. Lisäksi R ja ZR napit on niin lähellä toisiaan että painan niitä vahingossa samaan aikaan ja R napista alus menee lentomoodiin, mikä haittaa maan pinnalla taistelemista. Telakoituna peli pyörii hyvin ja Pro Ohjaimen kanssa ei ollut sitä ongelmaa että menee kaksi nappia samaan aikaan pohjaan.

Valitsin pelissä normal vaikeustason, missä pitäisi olla hyvä tasapaino. Pelihahmon kehittyessä peli meni lopussa helppoon moodiin. Sivutehtävissä olevat minipomot menee varmaan viidessä sekunnissa tuusan nuuskaksi kun kutsuu Peppy pupun hätiin joka doupattuna puhdistaa ruudun nopeasti vihuista.

Tämä on parempi kuin julkaisukunnossa ollut No Man’s Sky, mutta NMS on parantunut paljon julkaisusta. Ihan mukava puuhapeli kaiken kaikkiaan. Peliin saa suomenkielisen tekstin ja tässä arviossa ollut termionologia on peräisin suomenkielisestä käännöksestä. Tämä on paljon parempi kuin Wii U:lle ilmestynyt Star Fox Zero peli.

Kirjaudu kommentoidaksesi