Tuttua huttua asiantuntevasti keitettynä. Seitsemäskään Mario Kart ei yllätä, mutta ei taatusti myöskään petä edellisosien ystäviä. Hahmokaarti on omaan makuun aika huono ja kaipaan yhä Double Dashissa nähtyjä hahmokohtaisia erikoisaseita ja kuskinvaihtoja, mutta muuten nipotuksenaiheet ovat vähissä.

Visuaalisesti ollaan hyvällä tasolla ja autopeleissä kriittinen ruudunpäivitys on virheetöntä. 3D pelaa ja ratasuunnittelu on valtaosin erinomaista. Nettipeliin löytää hyvin seuraa ja tekniikka toimii ihan jees.

Ihan ei Arkham CIty yllä Asylumin tasolle, mutta bättiksen viimeisin on silti kokemisen arvoinen. Edeltäjän mainio metroidvania-rakenne on melko lailla poissa, vaikka muutamat salapaikat ovatkin alussa tavoittamattomissa. Myös tarinallisesti jäädään jälkeen Arkham Asylumista, kun peliin on väkisin tungettu kaikki Gothamin kummajaiset fanipalveluksena ja lopussa juoni vain töksäytetään tökerösti loppuun.

Rocksteadyn kehittämä parin vuoden takainen Batman: Arkham Asylum yllätti kaikki täysin. Lisenssiin perustuva peli, joka ei ollut vain hyvä vaan kuului lähes joka pelaajalla vuoden 2009 parhaimpien pelien listalle. En ole poikkeus tässä katraassa vaan ylistin Arkham Asylumin maasta taivaaseen ja rankkasin sen omilla kirjoillani yhdeksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni.

Portal 2 alkaa rytinällä, kun pelaajan ohjastama herätetään muutaman kymmenen vuoden unesta. Ovelta kuuluu ääntä ja kohta sisään syöksyy pallomainen robotti-tekoäly, Wheatley. Wheatley antaa pelaajalle pieniä harjoituksia mitkä nyt menevät miten menevät. Mutta sitten lähtee meno käyntiin, kun koko huone lähtee rymistelemään läpi Aperture Science-rakennuskompleksin läpi. Heti alun jälkeen törmätään vanhaan tuttuun GLaD0Siin ja seikkailu läpi testihuoneiden alkaa.