PS2

Konamilta realismiin pyrkivää lumilautailua, joka varmasti tavoittaa kohdeyleisönsä.

Kaikkien tulisi kiertää kaukaa tämä ontuva toimintapeli. Jos satutte näkemään Go Dain kaupan hyllyllä, suhtautukaa varauksella jopa kaikkiin viereisiin peleihin, ihan vain siltä varalta, että ne ovat saastuneet koskettaessaan tätä hirvitystä.

Eidos tarjoilee japanilaiskoodarien wrestling-kokemuksen turvin vääntämää toimintamättöä. Esikuvilta lainaillaan elementtejä surutta, mutta miten on kokonaisuuden laita?

Ubisoftin julkaisun odotettiin virkistävän PlayStation 2:n roolipelitarjontaa, mutta näyttää siltä, että toukokuuta ja Final Fantasy kymppiä sopii odottaa entistä kuumeisemmin. Joko arvosana on kääntynyt ylösalaisin tai sitten pelissä on oikeasti jotain vialla.

Tämän merirosvoseikkailun hauskuus jää helposti huomaamatta karun ulkokuoren alta. Vaikka tässä tekeleessä on monia pikkuvikoja, siitä huokuu käsinkosketeltavaa seikkailuhenkeä, jota on vaikea määritellä, mutta joka kannustaa jatkamaan pelaamista.

Kun uusi Disneyn piirretty tulee elokuviin, voi melkein odottaa kauppoihin tulevan elokuvaan perustuvia pelejä. Peter Pan – paluu Mikä-Mikä-Maahan ei tee tässäkään tapauksessa poikkeusta. Kysymys kuuluukin, onko Disney saanut vihdoinkin parannettua tasoaan, vai jatkuuko ala-arvoisten lisenssirahastusten tekeminen.

Tämä taistelupeli tarjoaa sopivassa suhteessa vauhtia, räjähdyksiä, huumoria ja kliseitä, kuorrutettuna oudoilla mutta tyylikkäillä sankareilla. Vain kaksiulotteisen mätkinnän ystäville.

Capcomin julkaisu on ikimuistettavaa pelattavaa ja tasoloikkien aatelistoa. Maximon haarniska on taottu samasta raudasta kuin vanhan Arthur-ritarin sotisopa aikoinaan.

Vihdoinkin edes suhteellisen mielenkiintoinen Simpsons-peli, joka tosin kopioi surutta taannoista Segan taksihurjasteluhittiä, Crazy Taxia. Tyytyminen on kuitenkin kakkossijaan, kiitos muutamien virheiden, jotka antanevat anteeksi vain sarjan hartaimmat fanit.

EA:n NHL-sarja on päässyt jo kypsään ikään, sarjan osille on aina löytynyt ystävänsä ja vihaajansa. Mihin riittävät eväät tällä kertaa?

Ico on selkeästi yksi vuoden positiivisista yllättäjistä, sillä tämän tasoiseen laatuun ja tunnelmaan ei ole yksikään seikkailupeli aiemmin yltänyt. Ico todistaa, että kaikkien pelien ei tarvitse olla pelkkää viihdettä. Ne voivat olla myös taidetta.

Namcon viimevuotinen moottoripyöräkaahailu ei ollut ehkä se täydellisin ja viimeistellyin. Varsin pikaisesti seuraava jatko-osa kuitenkin hioo alkuperäistä julkaisua tehden uutuudesta varteenotettavan kilpa-ajopelin.

Mellakan keskellä on vaikea säilyttää maltti ja rauhallisemmastakin pelaajasta paljastuu verenhimoinen puoli. Moraalista ei ole tietoakaan, vaan raajat repeilevät ja irtaimisto saa kyytiä.

Sega tuo menneiden vuosien kehutun Dreamcast-herkun PS2:lle, mutta maalipinta halkeilee jo ja Ulalakin on raihnainen eukko nykypelien pintakiiltoon verrattuna. Alan harrastajille luvassa on kuitenkin mukava hetki tutun pelin parissa.

Isojen miesten vetäessä trikoot ylleen ei jälki ole kauneinta saati sulavinta katsottavaa. THQ on kuitenkin onnistunut tehtävässään ja WWF Smackdown -sarja saa kunniakasta jatkoa PS2-alustalla.

Acclaim on saanut aikaan kankean ja itseään toistavan painipelin, jota ei voi vilpittömästi suositella kenellekään, ei edes lajityypin vannoutuneille ystäville. Ne vähätkin hyvät ideat, mitä suunnittelijoilla oli mielessään, on onnistuttu mokaamaan.

Peli, jonka läpipelaaminen kestää vähemmän aikaa kuin sen nimen lausuminen. Ainakin melkein.

On tullut aika selvittää, onko Metal Gear Solid 2 ollut kaiken odotuksen ja hypen arvoinen, vai onko kyseessä vain ylimainostettu jatkorahastus.

Tämä kevyt tasoloikka on suunnattu lapsille niin tarinansa, hahmojensa kuin helppoutensakin vuoksi. Sankarit puhuvat sujuvaa suomea, joten kynnyksen ei luulisi olevan korkea edes lukutaidottomille.

Vaikka Resident Evil -pelisarjan piti ilmestyä yksinoikeudella Nintendon GameCubelle, on kauppoihin ilmestynyt uusi RE-peli PS2:lle. Jos sarjan taso jatkuu tällaisena GC:lla, eivät PS2-pelaajat menetä mitään.

Segan konsoleilla mainetta niittäneen Ecco-sarjan uusin osa on käännetty kokonaisuudessaan PS2:lle. Pelin idea on kieltämättä omaperäinen: pelaaja ohjastaa nuorta Ecco-delfiiniä ja taistelee ulkoavaruuden olentoja vastaan ratkomalla erilaisia vedenalaisia ongelmia.

Sonyn julkaisua on ehditty kaivata ja siitä on ehditty kiistellä. Sensuurin raateluhampaat jättivät näkyvät jäljet, mutta soveliaisuutta saa Twisted Metal Blackista silti etsiä kissojen ja koirien kanssa.

Segan eepos luottaa hyvään tunnelmaan ja mutkattomaan pelattavuuteen. Tällaisia pelien pitäisi olla. Järjenkulun voi säätää nollille ja volyymin kaakkoon, sillä Rez iskee suoraan selkäytimeen.

Jos vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat sitä, että päreensä polttanut DualShockin naputtelija repii pelihousujaan ja viskoo Sonyn viihde-elektroniikkaa, niin etteivät sivullisetkaan ole turvassa, on Jeremy McGrath Supercross World oikea osoite.