Ecco the Dolphin: Defender of the Future

Vähän erikoisempaa seikkailua

Dreamcastilla ja Segan vanhemmillakin konsoleilla mainetta niittäneen Ecco-sarjan uusin osa on käännetty kokonaisuudessaan PS2:lle, tosin hieman helpotettuna versiona. Pelin idea on kieltämättä omaperäinen: pelaaja ohjastaa nuorta Ecco-delfiiniä ja taistelee ulkoavaruuden olentoja vastaan ratkomalla erilaisia vedenalaisia ongelmia. Jälleen kerran pelin sankari on valittu maapallon ainoaksi puolustajaksi, vaikkei planeetalla enää paljoa puolustettavaa olekaan. Suurin osa ihmisistä ja delfiineistä kun on jättänyt sinisen planeetan taakseen ja matkannut kauas ulkoavaruuteen leijuvien ilmakuplien sisällä. Kun avaruuden vihulaiset sitten hyökkäävät tyhjilleen jätetylle maapallolle, mystinen suojakenttäkristalli ei kauaa kestä heidän armotonta tulitustaan, ja kun se lopulta tuhoutuu, planeetan tulevaisuus lankeaa nuoren Ecco-paran harteille.

Ecco on omaperäisyydessään aivan omaa luokkaansa. Toimintaseikkailu, jonka sankarina on maailmoja pelastava delfiini, ei ole niitä kaikkein kuluneimpia ideoita. Peli tuntuu miellyttävän tuoreelta ja raikkaalta, jopa outoudestaan huolimatta. Tarina tuntuu niin eriskummalliselta, että sitä on hieman vaikea ottaa vakavasti, mutta outous nostaa siitä huolimatta Eccoa ylöspäin nykyajan toinen toistaan samankaltaisempien pelien keskuudessa. Ellei toteutusta olisi vesitetty muutamilla pahoilla vioilla, tässä tekeleessä olisi tosiaan ehkä jopa klassikkoainesta.

Laulaen ja loiskien

Ecco on sekoitus ongelmanratkontaa ja toimintaa. Pelissä uidaan, jutellaan muiden vesieläinten kanssa, ratkotaan liian vaikeita puzzleja ja mätkitään liian voimakkaita vihollisia. Kilpikonnat, hait ja valaat tulevat pelin aikana tutuiksi, muista delfiineistä puhumattakaan. Jokaisella meren eläjällä tuntuu olevan omat ongelmansa, jotka pelaajan tulisi ratkoa jotta maailma pelastuisi. Ongelmia on monenlaisia. Alun kevyempiin tehtäviin kuuluu kiven alle juuttuneen valaan pelastaminen johdattamalla apuun isompi joukko delfiinikavereita, tai vaikkapa kaikkien alueen haiden tappaminen, jotta avuttoman delfiininpoikasen kilpikonnakaveri pelastuisi. Puzzlet ovat kaikki sangen yksinkertaisia, jos niitä edes puzzleiksi voi sanoa. Ainoa vaikeus piilee siinä, että kiitos epäselvien vihjeiden, pelaaja saa arvailla mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Eccon ohjaaminen käy helposti ja loogisesti, vaikkakin on hieman epätarkkaa. Pitkänkin harjoittelun jälkeen tuottaa vielä vaikeuksia väistellä vihollisia tehokkaasti, tai vaikkapa sukeltaa piiloon pieneen koloon jättiläishaita karkuun. Siitä huolimatta on sanottava, että parempaa ohjattavuutta ei olisi voitukaan tehdä. Kontrollit mahdollistavat jopa sellaisetkin temput kuin näyttävät loikat veden pinnalle tai huvittavan pyrstökävelyn. Vihollisia vastaan taistellaan suorittamalla nopeita syöksyjä, ja samalla tavalla voi myös napsia terveyttä lisääviä pikkukaloja parven keskeltä. Ecco ui sitä nopeammin mitä tiuhempaan tahtiin X:ää rämpyttää. Muiden olentojen kanssa kommunikoidaan suuntaamalla nokka heitä kohti ja "laulamalla". Lauluilla voi myös hämätä vihollisia, mikä kasvattaa muuten melko alhaisia voiton mahdollisuuksia.

Ecco oppii erilaisia kykyjä seikkailun kuluessa, joskaan kyvyt eivät juuri toisistaan poikkea. Pääasiassa pelaaja voi vain saada Eccon "laulut" vaikuttamaan yhä suurempaan joukkoon olentoja. Uusilla lauluilla voi vaikkapa saada hait hetkeksi pois tolaltaan, jolloin niitä kohti voi syöksyä ilman puremisen pelkoa, tai esimerkiksi saada yksittäiset vesieläimet ja kalat seuraamaan itseään. Ympäri kenttiä on myös piilotettu pieniä bonuksia, jotka kasvattavat Eccon elämämittaria pysyvästi.

Meressä vilistää petoja siinä missä ystäviäkin, minkä lisäksi henkensä voi menettää monella muullakin tavalla. Tietyt kalat ovat myrkyllisiä, ja saavat delfiinisankarimme sairastumaan pienestäkin hipaisusta. Hipaisun seurauksena liikkeet hidastuvat ja elämänvoima katoaa hitaasti, eikä itseään voi parantaa muuten kuin syömällä ahkerasti kaloja. Eccon on tämän tästä loikattava takaisin pinnalle haukkaamaan happea, muuten hän tukehtuu ja peli jatkuu edelliseltä tarkistuspisteeltä. Varsinkin ahdistavan synkissä luolissa pakokauhu iskee välillä happimittarin tyhjentyessä pelottavan nopeasti.

Vesiperä vai helmi?

Peli on kaunis ja kuulostaa hyvältä. Vedenalaiset maisemat näyttävät mukavan eksoottisilta värikkäine koralleineen, suurine kalaparvineen ja synkkine luolineen. Ecco liikkuu hämmästyttävän aidon näköisesti, ja taipuu tattia vääntämällä kalamaisen notkeasti ilman että kulmikkaat polygonit näkyvät. Musiikit koostuvat vedenalaista tunnelmaa mukavasti korostavista hitaan rentouttavista meditaatiohuminoista.

Kentät ovat paitsi kauniita, myös todella laajoja. Siinä piileekin yksi pelin pahimmista ongelmista. Kun loiskin tietäni läpi Eccon laajojen kenttien, huomasin olevani jatkuvasti eksyksissä, sillä kaikki paikat näyttävät samanlaisilta eikä ympäristössä esiinny juuri suunnistamista auttavia kiintopisteitä. Laulunäppäintä pohjassa pitämällä voi loihtia esiin kartan, joka kuitenkin paljastaa vain harmillisen vähän ympäristöä. Sen lisäksi kartan esille saamisessa kestää aina jokunen sekunti, mikä tekee suunnistamisesta kankean hidasta. Automaattikartta olisi pelastanut paljon, mutta nyt peli on pelkkää eksymistä ja harhailua.

Asiaa ei auta ongelmien köyhä suunnittelu. Peli olisi melko helppo, jos pelaajalle kerrottaisiin edes suurin piirtein mitä olisi seuraavaksi tarkoitus tehdä, mutta tällaisenaan suurin osa peliajasta kuluu harhaillessa ympäriinsä siinä toivossa, että keksisi missä seuraava määränpää on. Muilta kaloilta ja "vinkkikristalleilta" saadut vihjeet ovat parhaimmillaankin ympäripyöreitä ja arvoituksellisia, eikä selvää päämäärää ole juuri koskaan havaittavissa. Vaikka uiskentelu muistuttaa rentoa meditaatiota, turhautumista ei voi välttää enää siinä vaiheessa kun havaitsee kiertäneensä viimeisen tunnin ajan pelkkää ympyrää vailla aavistustakaan siitä, mitä on tehtävä. Vaikka tekijät väittävät, että ovat lisänneet vihjeiden määrää ja selkokielisyyttä Dreamcast-versioon nähden, ovat vihjeet tällaisenaankin harmillisen epämääräisiä.

Kuten edellä käy ilmi, kahta asiaa jäin kaipaamaan: automaattikarttaa ja selkeämpää opastusta. Ilman niitä pelaaminen käy paikoitellen ikävystyttäväksi vaelteluksi vailla päämäärää, eikä Ecco jaksa viihdyttää läheskään niin paljon kuin mihin se pystyisi. Kyllä peli tällaisenaankin tarjosi mukavia hetkiä, sillä kuten hyvässä seikkailupelissä kuuluukin olla, pitkään vaivanneen ongelman ratkaisu toi aina yhtä suurta saavutuksen tunnetta. Peli on todella pitkä ja haastava, ja mikäli omaat kiinnostusta aiheeseen, hyvät hermot ja riittävästi pitkäjännitteisyyttä, Ecco tarjoaa tyydyttävän pelikokemuksen. Kynnys vain on monille liian suuri.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Egmont Entertainmentille.