Monsterit Oy Säikkysaari

"Hehei, monsterit jyrää!"

Disneyn ja Pixarin yhteisvoimin tekemä hupaisa kokoillan elokuva on poikinut mukavan ja kevyen tasoloikan PS2:lle. Tämä peli on selvästi suunnattu lapsille niin tarinansa, hahmojensa kuin helppoutensakin vuoksi. Sen lisäksi sankarit puhuvat sujuvaa suomea, joten kynnyksen ei luulisi olevan korkea edes lukutaidottomille.

Tare ja Masi ovat aloittelevia hirviöitä, jotka eivät saisi säikäytettyä edes varpusta. Siksipä he ovat hakeneet Säikkysaaren hirviöopistoon, jossa heistä olisi tarkoitus kouluttaa oikeita megahirmuja, juuri niitä pahamaineisia sänkyjen alla piileskeleviä mörköjä, jotka kummittelevat jokaisen lapsen painajaisissa. Viattomien lasten kirkuminen kun nimittäin tuottaa hirviöille tärkeää energiaa, jota valjastamaan on perustettu kunnianhimoinen megakorporaatio, Monsterit Oy. Tämän armottoman hyväntuulisen yhtiön koulutustiloihin kuuluu Kaupunkirata, Aavikkorata ja Jäärata, jotka kaikki olisi läpäistävä, jotta sankarit saisivat puhtaat hirviön paperit. Homma kuulostaa helpolta, ja sitä se onkin. Monsterit Oy tarjoaa kunnon pelaajalle haastetta korkeintaan yhdeksi illaksi, mutta pelin kohderyhmä, eli nuoret lapset, löytänevät pelistä hupia ja hauskaa pidemmäksikin aikaa.

Masi on hirviökaksikon aivot. Hän on pieni ja ketterä yksisilmäinen kummajainen vailla vertaansa, ja huumorintajuakin löytyy. Tare taas on porukan lihaskimppu, karvainen ja pelottava mutta silti hyväsydäminen ja siniverinen valioyksilö. Jokaisen tason alussa saa valita kummalla kaveruksella kentän tahtoo läpäistä. Tämä on puhtaasti makukysymys, sillä pelattavuudeltaan sankarit eivät juuri eroa toisistaan, mitä nyt Masi osaa pomppia kuin pallo ja hypätä himpun verran pidemmälle.

Pelottelusimulaattori

Peli on simppeliä ja mutkatonta tasohyppelyä ilman turhaa ajattelua tai monimutkaisuuksia. Jokaisella kahdestatoista tasosta vaeltaa kohtalainen joukko "Hermoja", eli pikkulasten käyttäytymistä simuloivia robotteja. Koska hirviöiden koko kurjan elämän tarkoitus on oppia säikyttelemään lapsia, Hermot ovat korvaamaton apu kaikille hirviöksi aikoville (henkilökohtaisesti kylmän mekaaniset Hermot tosin pelottivat minua enemmän kuin pelin kaikki söpöt hirviöt yhteensä, mutta väliäkö sillä). Koska Taren ja Masin luontainen ilkeys ei riitä kaikkein rohkeimpien Hermojen säikäyttämiseen, heidän on jokaisen tason aikana tankattava itseään "Voimavellillä", joka kasvattaa pelotusvoimaa. Voimavelliä sisältäviä purnukoita on siroteltu ympäri kenttiä, ja niitä on käytännössä etsittävä jokaiselta alueelta melko suuri määrä, jotta olisi mahdollista säikäyttää tason läpäisyyn vaadittava määrä Hermoja. Itse Hermojen säikäyttäminen hoituu rämpyttämällä robotin luona ennalta määrättyjä ohjaimen namiskoita niin nopeasti kuin kykenee, minkä aikana hahmo irvistelee lapsukaiselle ja päästelee pelottavia ääniä. Pelottavia totta tosiaan, minä en ainakaan voinut olla nauramatta.

Pelin kontrollien opetteluun ei kulu aikaa laisinkaan, mikäli on koskaan aikaisemmin 3d-tasoloikkia pelannut. Komentoihin kuuluu hyppy ja samaa nappia kahdesti painamalla hoituu tuttuakin tutumpi tuplaloikka. Sen lisäksi molemmilla hahmoilla on simppeli perushyökkäys, ja ilmalennon aikana hyökkäämällä voi mäiskähtää vihollisten niskaan. Pelin vihollisina toimii joukko vähemmän pelottavia leluja, jollaisia saattaa nähdä kenen tahansa 4-vuotiaan leikkihuoneessa. Helposta ohjattavuudesta huolimatta pelin alussa on käytävä läpi todella, todella selkeä suomeksi puhuttu tutoriaali, joka vääntää asiat niin rautalangasta että sylivauvakin varmasti oppisi pelaamaan.

Paikoitellen peli tarjoaa myös pieniä pähkinöitä purtavaksi kevyiden puzzlejen muodossa. Nämä ongelmanratkontakohdat ovat oikeastaan ainoita kohtia, joissa kokenutkin pelaaja saattaa hetkeksi pysähtyä miettimään. Pian ongelmat tosin paljastuivat sen verran simppeleiksi, että uskon tyhmempienkin läpäisevän ne pelkällä tuurilla jos ei muuten.

Kuten sanoin, pelissä on kokonaiset kolme maailmaa: Kaupunkirata, Aavikkorata ja Jäärata. Jokainen maailma koostuu neljästä kentästä, joista yhdenkään läpäisyssä ei voi kestää kenelläkään tuntia kauempaa. Tasot ovat kohtalaisen lyhyitä, ja jokaiselta kentältä voi ansaita joko pronssi-, hopea- tai kultamitalin. Vähintään pronssimitalien hankkiminen on pakollista, mikäli tahtoo jatkaa matkaansa seuraavaan maailmaan. Mitalin arvo määräytyy yksinkertaisesti sen mukaan, kuinka ison osan Hermoista on onnistunut säikäyttämään ja paljonko piilotettuja bonusesineitä on löytänyt.

Kielletty yli 10-vuotiailta

Hahmot ovat sopivan ylisöpöjä, vaikka eivät olekaan aivan Klonoa 2:n tasoisia marsipaanipäissä suunniteltuja piipittäjiä. Molemmat sankarit on animoitu tyydyttävän sulavasti. Grafiikoissa sen sijaan ei ole hurraamista. Tasot näyttävät paikoitellen liian tylsiltä ja kulmikkailta, ja vaikka tekstuurit ovatkin ihan mukavan värikkäitä, ne pikselöityvät ikävästi läheltä katsottaessa. Pikselöityminen on tosiaan yllättävä oikku, sillä en odottanut enää tänä päivänä törmääväni moiseen kosmeettiseen vikaan. Silloin tällöin ruudunpäivitys putoaa hivenen, minkä lisäksi peli hidastuu huomattavasti. Plussana voidaan sanoa ainakin se, että mitkään pelin kahdestatoista kentästä eivät muistuta toisiaan liikaa. Siinä missä ääniefektit ovat vaisuja ja mitäänsanomattomia, pelin musiikit ovat erinomaisia. Sävelet vaihtelevat iloisesta pimputtelusta hilpeän ylidramaattisiin vuodatuksiin. Pelin joka ikinen melodia kuulostaa menevältä, ja minä ainakin huomasin nytkytteleväni jalkojani musiikin tahdissa.

Jokaisen tason jälkeen pelaaja palkitaan suoraan elokuvasta kaapatulla lyhyellä DVD-laatuisella animaatiopätkällä, jotka nekin ovat suomeksi dubattuja. Renderoidun animaation taso on silmiä hivelevän kaunista, ja vaikka niiden kertoma tarina ei peliin liitykään, videopätkien kerääminen antaa mukavasti lisää motivaatiota pelin läpäisyyn. Animaatioita voi katsella uudestaan aina halutessaan, ja mikäs siinä, minä ainakin palasin tämän tästä niiden pariin, pääasiassa ihastellakseni sulavaa animointia, mutta kieltämättä myös muutamien hauskojen oivallusten takia, joita pätkät viljelevät tuttuun Disney-tyyliin.

Vaikka Monsterit Oy Säikkysaari on vain lapsille suunnattu pikkupeli, jopa minä huomasin innostuvani yllättävän paljon aina kun sain kentän läpäistyä ja viimeisetkin Hermot säikytettyä. Silti en missään nimessä maksaisi tästä täyden pelin hintaa, ellen sitten tahtoisi ostaa jotakin kevyttä ja väkivallatonta viihdettä lapsilleni (joita en kylläkään omista). Välillä käy mielessä, että pelin tekijät ovat aliarvioineet jopa kohderyhmänsä, sillä sen verran helppo ja lyhyt peli tämä on. Jos kerran tunnen jopa 4-vuotiaan lapsukaisen, joka on läpäissyt niinkin vaikean pelin kuin Super Mario 64, niin pistää miettimään minkä ikäisille Monsterit Oy sitten on suunnattu? Oli miten oli, tämä peli on varmasti ihan mukava valinta pelaamista aloitteleville kakaroille, vaikka itse ostaisin heille mieluummin vaikkapa Jak & Daxterin, jota isäkin jaksaa pelata.

Galleria: 

Kommentit

hieno peli

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelin tiedot

Arvosteltu versio: 

Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Egmont Entertainmentille.