Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Joka neljäs vuosi maiden parhaat talviurheilijat kokoontuvat ratkomaan mestaruuksia olympiatulen valaistessa viidestä renkaasta koostuvaa historiallista symbolia. Vuoden 2018 kisat järjestetään Etelä-Korean Pyeongchangissa, jonne suuntaa myös Steepin lisäosa virallisen olympialisenssin siivittämänä.

Ubisoftin viime vuonna julkaisema Steep esitteli hauskanpitoon ja valinnan vapauteen keskittyvän laskettelupelin, mutta lopputulos ei täysin vakuuttanut hyvästä yrityksestä huolimatta. Vuoden aikana teos on saanut paljon lisäsisältöä ja muutamia korjauksiakin laajentaen kokemusta entisestään. Mitä uutta Road to the Olympics tarjoaa?

Kulta kultasein

Aiemmin Alppien ja Alaskan rinteitä kattanut Steep lisää laajennuksen myötä valikoimaan myös Japanin ja Etelä-Korean puuterilumen peittämät huiput. Teokselle tuttuun tyyliin vuoria voi laskea vapaasti ja ne ovat täynnä erilaisia kisoja sekä aktiviteetteja. Pelaaja voi kiikaroimalla ympäristöjään paikallistaa parhaat ja komeimmat rinteet. Nimensä mukaisesti mukana on myös Pyeongchangin talviolympialaisiin keskittyvä tarinallinen tila, jossa tavoitteena on tehdä historiaa voittamalla kolme kultaa lumilauta allaan. Pakettiin on lisätty tusinan verran muitakin lajeja, vaikkakin kaikkien kantava teema on laskettelu jossain muodossa. Mäkihypyn, hiihto- tai jäälajien ystävillä onkin aihetta suruun.

Tarinamoodi aloitetaan valitsemalla kansallisuus sekä sukupuoli muutaman naamakuvan saattelemana. Matka kohti kultaa ja kunniaa alkaa pari vuotta ennen huippuhetkeä harjoitusrinteestä. Lyhyt tutoriaaliosuus kertaa kontrollit, minkä jälkeen alkaa valmistautuminen olympialaisiin. Edessä on niin treenaamista, peruskisoja, kisapaikan lunastaminen karsintakisojen kautta kuin myös virallinen olympiakaste. Tavoitteena on voittaa historiallisesti kolmessa lautalajissa: big airissa, halfpipessa ja slopestylessa. Kolmikosta halfpipe on kaikkein haastavin, koska yksikin virhe voi pilata kierroksen vauhdin menetyksen takia.

Tapahtumien välissä oikeat urheilijat kertovat olympiadin aikaisista tunnelmistaan sekä kertaavat tunteitaan ultimaattisen määränpään tavoittelusta. Bode Millerin ja Lindsey Vonnin kaltaiset suuruudet puhuvat paineista, unelmista ja ennen kaikkea intohimosta.

Tunnetta peliin

Harmi vain, että Road to the Olympics -lisurista puuttuu juurikin intohimo ja urheilun palo. Kisat eivät tunnu jännittäviltä, eikä niissä ole olympialaisten huumaavaa tunnelmaa mukana. Laskeminen on enemmänkin suorittamista tyhjyyttä ammottaville katsomoille tavoitteena lyödä ennalta tiedossa oleva pistemäärä. Osassa kisoista pitää selviytyä kolmen parhaan joukkoon, toisissa vaaditaan nousua korkeimmalle pallille. Jos kaatuu kesken suorituksen tai lopputulos ei riitä, kokeillaan uudestaan niin kauan, että tavoite täyttyy. Kilpailemisesta puuttuu jännitys täysin, ja asiaa pahentaa samoja latteuksia huuteleva selostaja. Epäonnistuneen tempun hehkuttaminen ei suoranaisesti nosta tunnelmaa. Kampanja on parissa illassa läpäisty, minkä jälkeen katse kannattaa suunnata massiivisten rinteiden suuntaan.

Muuten Steep tuntuu suhteellisen samalta kuin julkaisussaan. Kontrollit ovat edelleen asteen kiikkerät ja temppujen tekeminen sekä pisteyttäminen on ajoittain arpapeliä. Laskeminen putipuhtaassa lumessa auringon häikäistessä on parhaimmillaan mahtava pakokeino Suomen synkkyydestä, toisinaan piinaavaa taistelua kaatumisesta toiseen. Osa lajeista on edelleen turhauttavia, mutta onneksi niitä ei pakoteta pelattavaksi. Kokemuspisteitä voi kartuttaa haluamallaan tavalla lajista riippumatta. Steep onkin parhaimmillaan pienissä erissä ja nautiskellen tavoitteettomuudesta – vain maisemia ihastellen.

Mulle, sulle vai tutuille?

Virallisten olympiapelien joukossa Road to the Olympic nousee korkealle, mutta se ei toisaalta ole paljoa sanottu. Kolmenkympin lisäosaa uskaltaa suositella vain Steepin faneille, sillä kliininen ja tylsä tarinatila on pelattu parissa illassa. Päälajien lisäksi mukaan on mahdutettu muun muassa syöksylaskua, ski crossia ja muutamia muita virallisia kisalajeja. Varsinkin erilaisissa pujotteluissa ohjaustuntuma on levoton ja epätarkka, jotta kisat olisivat millään muotoa nautinnollisia. Paketin parasta antia on Japanin ja Etelä-Korean julmetun kauniit maisemat, joita jaksaa ihastella vapaamuotoisen laskemisen tiimellyksessä. Ja lisäpisteet Ubisoftille siitä, ettei Suomen virallisia kisa-asuja ole mallinnettu mukaan.

Road to the Olympics vaatii emopelin toimiakseen. Steepistä on myös tarjolla Winter Games Edition, joka sisältää lisäosan.

Kirjaudu kommentoidaksesi