Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Dyynin rohdot – ennakossa Dune: Spice Wars

Erinomainen 4X-ominaisuuksilla ja loistavalla käyttöliittymällä varustettu toimintastrategia.

Rohdon on virrattava! Dyyni-sarja on ollut pelihistorian alusta asti määrittelemässä reaaliaikaisten strategiapelien suuntaa. Vuoden 1992 Dune II oli eräs ensimmäisistä reaaliaikaisista strategiapeleistä, ja sen luomia käytäntöjä noudatetaan yhä tänä päivänä. Dune: Spice Warsilla on siis historiallista painetta onnistua. Kaikeksi onneksi jo ennakkojulkaisun perusteella voidaan sanoa, että lopputuloksesta tulee oivallinen.

Atreides laajentaa alueitaan neuvottelemalla paikallisten kanssa.

Epäsymmetristä strategiaa

Neljä eri ryhmittymää kamppailee Arrakiksen pinnalla ainutlaatuisen avaruusmatkailun mahdollistavan rohdon hallinnasta. Mukana kilpailevat Atreiden ja Harkonnen aatelissuvut, paikalliset fremen-aavikkoasukit sekä salakuljettajat. Ryhmät ovat epäsymmetrisiä ominaisuuksiltaan ja pelityyliltään. Atreidesit laajentavat alueita neuvottelemalla, Harkonnenit sotimalla. Paikallistoimijoille riittää omien verkostojen asentaminen paikallisiin kyliin.

Mekaniikka on toteutettu omalaatuisen onnistuneella yhdistelmällä reaaliaikaisia toimintastrategioita ja 4X-pelejä. Kartta on jaettu sektoreihin, joista jokaisella sijaitsee kylä, jonka omistaja määrittää koko alueen hallinnan. Useimmat alueet tuottavat erilaisia resursseja tai muita hyödyllisiä bonuksia. Arvokkaimmilla alueilla on massiivisesti rahaa tuottavia erikoismetalleja, rohtoa tai muita erikoisia lisäbonuksia.

Sotilasyksiköt liikkuvat kartalla vapaasti kuin toimintastrategioissa. Toiminnan voi kuitenkin pysäyttää välilyönnistä pohdiskeluja varten. Toistaiseksi mukana on vain yksinpeli, luultavasti luvatussa moninpelissä aika jatkaa juoksuaan tauotta. Pysähdyksille on kuitenkin käyttöä, sillä erilaisia hallinnoitavia resursseja on runsaasti. Varsinkin keskipelin vaiheilla tuotannon pullonkauloja syntyy herkästi, joten valintoja painopisteistä on pakollista tehdä.

Resursseja riittää. On rakennusmateriaaleja, erilaisia vaikutusvallan tekijöitä sekä tutkimus- ja tiedusteluresursseja. Lisäksi itse rohdon voi joko myydä tai kiikuttaa keisarille: imperiaalisten toimitusten vajauksesta seuraa kuitenkin sakkoja pelaajan asemalle. Jokaiselle alueelle voi rakentaa vain kaksi rakennusta ilman kalliita laajennusosia, ja lähes kaikki rakennukset tuottavat vain yhtä resurssia. Tasapainoilua resurssi-, sotilas- ja infrarakennusten välillä on tehtävä jatkuvasti.

Surkea tarjous, vanha möhömaha!

Käytettävyys on kuningas

Pelkän laajenemisen lisäksi pelaajan on hallinnoitava politiikkaa. Kaupankäynti ja suhteet kolmeen muuhun ryhmään ovat luonnollisesti mukana, mutta lisäksi Arrakiksella vaikuttaa neuvosto, joka kokoontuu säännöllisesti tekemään päätöksiä. Äänestykset voivat tuottaa suuria, mutta väliaikaisia etuja tai haittoja eri ryhmittymille. Neuvosto voi päättää vaikkapa sotilaiden kustannuksia nostavista aserajoituksista tai rohdon kauppahintoja nostavasta kartellista.

Vakoilijoiden rooli on erityisen tärkeä. Paikallisen suojelupoliisin joukot vaikuttavat hyvin monipuolisesti, sillä heidän sijoituspaikkansa vaikuttaa resurssituotantoon. Esimerkiksi neuvostoon sijoitetut agentit kasvattavat vaikutusvaltaa, avaruuskillan joukot taas rekrytoitavien joukkojen määrää. Käytössä olevien agenttien määrä onkin eräs olennaisista pullonkauloista, varsinkin alkupelissä.

Dune: Spice Wars toimii harvinaisen sulavasti. Monimutkaisuudestaan huolimatta pelaaja ei huku ilmoitustulvaan, vaan jopa tuplanopeudella pelatessa kontrollin tunne on vahva. Käyttöliittymästä on rakennettu hyvin selkeä, ja kaikki 14 resurssia näkyvät loogisesti ryhmiteltynä yhdellä näkymällä. Tärkeitä asioita ei ole piilotettu alavalikkoihin, ja nekin harvat valikot ovat yksiselitteisen selkeästi esitettyjä. Tätä voi kutsua saavutukseksi.

Selkeyttä lisää tietynlainen pienimuotoisuus. Yksittäisiä sotilasyksiköitä voi olla kerrallaan vain joitain kymmeniä, ja yksiköt liikkuvat varsin rauhalliseen tahtiin. Taisteluissa mikrottamiselle ei ole siis suurta tarvetta, vaan pelaaja voi keskittyä suuriin linjoihin. Ei siitä mikrottamisesta nyt haittaakaan ole, sillä alivoimatilanteessa tietokoneen joukot on mahdollista houkutella omien tykkitornien luo tuhottavaksi.

Rähinä on taas täällä.

Lupa odottaa hyvää

Sanon sen suoraan: Dune: Spice Wars on käytännössä julkaisukelpoisessa kunnossa. Bugeja ei ole juurikaan nähtävillä, ja toiminta rullaa todella ketterästi. Oikeastaan ainoa oikeasti puuttuva ominaisuus on moninpeli, jota en luultavasti itse kuitenkaan pelaisi kovinkaan paljoa.

Kyseessä on kuitenkin varsin kevyt strategiapeli, joka ei pröystäile grafiikalla tai tuotantoarvolla. Asennuskin on vain parin gigatavun kokoinen, joten minkäänlaista Paradoxin pelien kaltaista jättiläistä ei kannata odottaa. Sen sijaan piskuinen kehittäjä Shiro Games on panostanut olennaisiin asioihin: käytettävyyteen ja hauskuuteen. Ei muuta kuin toivelistausta sisään!

Dune: Spice Wars saa Early Access -julkaisun Steamissa 26.4.2022.

Kirjaudu kommentoidaksesi