KonsoliFIN pääsi käsiksi Batman: Arkham Knightin ennakkoversioon elokuisessa Kölnissä, jossa tänäkin vuonna vietettiin perinteisiä Gamescom-messuja. Puolituntisen session aikana nähtiin vanhaa ja tuttua toimintaa, tutustuttiin uusiin kykyihin ja välineisiin sekä tanssittiin uskomattoman sulavaa taistelubalettia.
Klassisella panttivankitilanteella maustettu demo pyörähti käyntiin tilannetta kuvaavalla animaatiolla, jonka jälkeen itse pelitilaan siirryttiin saumattomasti ilman pienintäkään nykimistä. Viiden vangin pelastusoperaatiossa jokainen kohde sijaitsi alueen eri kolkissa, eikä saman kaavan toistaminen ollut tilanteissa mahdollista. Batmobile näytteli pelissä hyvin suurta roolia.
Tehtävärakenne esitteli monipuolisesti pelisarjan parhaita puolia. Puhtaan toiminnan lisäksi pelaaja sai ratkoa pienimuotoisia pulmia ja kokeilla vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Näissä tilanteissa etenkin jo mainittu batmobile tuli tarpeeseen, sillä ajoneuvo mahdollistaa pääsyn paikkoihin, jotka muutoin olisivat Lepakkomiehen ulottumattomissa. Myös uudet vihollistyypit kaatuvat kulkuvälineen ansiosta entistä tehokkaammin.
Taistelutilassa ketterä ajokki on verraton. Tällöin sulavasta urheiluautosta muotoutuu raskasrakenteisempi tankki, joka on omiaan sekä aiheuttamaan vahinkoa että ottamaan sitä vastaan. Kevyen sarjatulen ja tehokkaampien kertalaukausten yhdistelmä on tehokas. Hyökkäyksiä ketjuttamalla pelaaja saa käyttöönsä monesti tarpeellisen ohjuksen, joka antaa välittömän etulyöntiaseman. Kuljettajansa tapaan batmobile liikkuu kevyesti ja väistelee notkeasti lähestyviä hyökkäyksiä. Tämän ansiosta taistelutila on hyödyllinen myös ahtaissa paikoissa, joissa tavallisella autolla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä liikkua.
Taistelujen ulkopuolella batmobile on tyylikäs menopeli, joka käyttäytyy tyypillisen auton tapaan. Rakettimoottori mahdollistaa pitkät hypyt erilaisilta rampeilta ja varustelusta löytyvä koukku luo näppärästi omia oviaukkoja tai kiskoo haitallisia rakenteita tieltään. Ennakkoversiossa ominaisuutta hyödynnettiin runsaasti. Autoa on mahdollista käyttää etäohjauksen kautta, jolloin sen monipuolisuus korostuu. Pulmatilanteissa pelaaja voi esimerkiksi jättää Batmanin seisoskelemaan omilleen ja avata tien batmobilea hyödyntämällä. Menopelistä on apua myös lähitaistelutilanteissa, ja Lepakkomies voikin tainnuttaa vihollisia ympäriltään tätä apuna käyttäen.
Taistelusysteemi itsessään ei ole juuri muuttunut. Vanha ja tuttu rytmikäs hyökkäyksien ja puolustuksen leikki sujuu toimivalla peruskaavalla, vaikka Batman: Arkham Knight uusia vihollistyyppejä sisältääkin. Päivitettyinä ominaisuuksina jo mainitun batmobilen käytön rinnalla nähtiin väistön yhteydessä toteutettava heitto, jossa pelaaja tuuppaa torjutun vihollisen haluamaansa suuntaan aiheuttaen lisävahinkoa muille vastapuolen rähinöitsijöille.
Hienovaraisempi lähestymistapa helpottuu entisestään peliin sisällytetyn, eräänlaisen automaattisen hyökkäyksen ansiosta. Tämä on otollinen etenkin tuliaseilla varustautuneita vihollisia vastaan. Tällöin on mahdollista tainnuttaa muutamissa sekunneissa käytännössä rajaton määrä vihollisia vaivattomasti tähtäämällä ja nappia painamalla. Kohtalaisen tarpeeton ominaisuus tuo varmasti helpotusta sitä peliin kaipaaville, mutta sen käyttö ole millään tavalla pakollista.
Erilaisia apuvälineitä ei auton lisäksi juuri ennakkoversiossa käytetty. Räjähdysgeeliä tarvitaan tässäkin pelissä, ja lisäksi kohteiden sijaintia selviteltiin eräänlaisen paikantimen avulla. Suurin osa ennakkoversiosta keskittyi esittelemään Batmanin ja batmobilen yhteistyötä monipuolisten tehtäväosuuksien avulla. Nykyisen sukupolven teknologia oli vahvasti läsnä ja Batman: Arkham Knight pyörikin äärettömän sulavasti reaaliaikaista toimintaa ja animaatiota sekoittaen. Graafinen ulkoasu kaikkine yksityiskohtineen oli erityisen vaikuttavaa katseltavaa. Sade-efektit ja pienet yksityiskohdat hahmojen puvustuksessa tuntuivat herättävän peliä eloon tavalla, joka nykyiseltä konsolisukupolvelta on odotettavissa.
Juoniosuudessa nähtiin uuden arkkivihollisen Arkham Knightin lisäksi myös tuttuja kasvoja pelisarjan edellisistä osista. Komisario Gordon ja Oraakkeli vaikuttavat edelleen Lepakkomiehen taustajoukoissa Linnunpelättimen palatessa aiheuttamaan päänvaivaa ja harmistusta Arkhamin ritarin rinnalle. Lyhyet tarinaosuudet eivät paljastaneet pelistä tämän enempää, ja ennakkoversio olikin kaikin puolin melko irrallinen kokemus. Pelisession jälkeen tunnelma jäi kuitenkin odottavaksi. Arkham-sarja pysyy selvästi omana itsenään, mutta pienten muutosten tuulahdus tuntui tuovan tietynlaista raikkautta tuttuun pelimekaniikkaan. Valitettavasti vuonna 2015 julkaistavalle pelille ei vielä osattu antaa tarkempaa aikataulua.
