Andrzej Sapkowskin nihilistinen noituri Geralt Rivialainen jatkaa omaa tehtäväänsä maailmanpolitiikan tuoksinassa. Toukokuun lopussa 2014 julkaistu viides noituri-kirja Tulikaste on viisiosaisen romaanisarjan kolmas osa. Kahden aiemman teoksen lukeminen on pakollista Tulikasteen tapahtumien ymmärtämiseksi.

Halveksunnan aika -romaanin loppurytinässä pahasti haavoittunut Geralt toipuu dryadien hoivissa Brokilonin metsässä. Samaan aikaan on maailmanpalo syttynyt: sota raivoaa kaikkialla eteläisen Nilfgaardin ja pohjoisen pienempien valtakuntien kesken. Hukkateille joutunutta teinityttö Ciriä etsivät kissojen ja koirien kanssa niin Nilfgaardin keisari Emhyr, polvivaivainen Geralt kuin kulisseissa vehkeilevä velhoneuvostokin.

Tulikaste-kirjaa on helppo luonnehtia eräänlaiseksi matkakertomukseksi. Noiturin mukana halki maiden ja mantujen kulkee vaihteleva joukko matkakumppaneita, jotka ovat usein mielenkiintoisempia kuin Geralt itse. Seurueen reissailu toimii kehyskertomuksena, jonka puitteissa lukijalle avautuu koko suursodan kauheus poliittisine juonitteluineen päivineen. Kaiken muun hyvän lisäksi reissua mutkistavat kirjan kuluessa kohdattavat erilaiset oliot ja ihmiset. Suuri tarinakaari ei mainittavasti etene, mutta ymmärrys Sapkowskin luomasta maailmasta ja sen asukkaista syvenee merkittävästi. Minkäänlaista tyydyttävää lopetusta ei saavuteta, joten Geraltin reissu jatkuu tulevaisuudessakin.

Sapkowski on mestari luomaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jopa liiankin kanssa. Matkan edetessä melkein jokainen kohdattava tuttavuus on oma mielenkiintoinen persoonansa, jonka motiiveista ja henkilöhistoriasta olisi ollut mukava tietää enemmänkin. Keskeisiksi uusiksi hahmoiksi muotoutuvat peleissäkin nähtävä kääpiö Zoltan, vahvasti erilaisilta yrteiltä tuoksuva lääkäri Regis ja otteiltaan varsin äijämäinen metsien mimmi Milva. Noituri Geralt ja trubaduuri Valvatti säilyvät halki kirjan lähes muuttumattomina. Valvatissa tosin ilmenee hieman kauaskatseisesti ajattelevan strategin vikaa, mutta Geraltin persoona säilyy harmillisen tylsänä ja yksioikoisena alusta loppuun.

Ehkä juuri mielenkiintoisten henkilöhahmojen ja vellovien sotatapahtumien vuoksi romaanin rakenne ei ole yhtä eheä ja loogisesti etenevä kuin aiemmin. Aivan kuin kirjailijan olisi täytynyt suitsia itseään olemaan eksymättä liiaksi sivupoluille. Itsekurin seurauksena on lievä väkivalta muuten niin loistavasti alkaneita tarinallisia sivupolkuja kohtaan. Toissijaisista tapahtumista olisi voinut kirjoittaa useammankin novellikokoelman eräänlaisen spin-off -tarinoinnin hengessä. Videopelissä hedelmälliset sivupolut tarjoaisivat mahdollisuuden antoisiin sivutehtäviin, mutta romaanin sivuilla tällainen ei tietenkään toimi.

Tapani Kärkkäisen suomennos on jälleen laatutyötä. Käytetty suomi on rikasta ja elävää, jolloin lukukokemus on nautinnollinen jo pelkästään kielellisen ilmaisun kannalta. Painovirhepaholaisia on eksynyt mukaan kourallinen: usein kyse on väärän sijamuodon jäämisestä tekstiin. Noituri-kirjat suosittelen ehdottomasti luettavaksi nimenomaan suomeksi, vaikka muitakin käännöksiä on saatavilla.

Tulikaste jatkaa aloittamaansa suurta tarinaa siitä, mihin edellinen kirja lopetti. Kerronta uhkaa ajoittain paisua yli äyräiden, minkä vuoksi romaani ei säily rakenteellisesti yhtä eheänä kuin edeltäjänsä. Teoksen suurin ansio on tuoda Sapkowskin luoma fantasiamaailma entistäkin tutummaksi lukijalle.