Lisenssipelit ovat kaksipiippuinen miekka. Parhaimmillaan ne ovat mainioita lisiä jo ennestään hyville aihealueille Batman: Arkham Asylumin, South Park: The Stick of Truthin ja The Walking Deadin tyyliin. Mutta jokaista onnnistumista kohden ilmestyy tukku pannukakkuja, jotka eivät kiitosta kerää. Tähän kategoriaan voisi listata vaikkapa pelit Superman 64, 007 Legends ja Aliens: Colonial Marines.

Tästä huolimatta me haluamme lisää lisensseihin perustuvia seikkailuja, räiskintöjä, kaahausta ja vaikkapa puzzlepelejä. Ohesta voit lukea muutamia ehdotuksia aiheista, joista kaipaisimme pelattavaa.

Petri Kataja - Tähtiportti

Tätä asiaa ei tarvitse miettiä montaakaan sekuntia. Olisiko mikään hienompaa, kuin hypätä tähtiportin läpi tutkimaan vieraita planeettoja kaukana avaruuden syvyyksissä? Aiheesta saisi helposti kuviteltua jos jonkin sortin indianajonesmaisen seikkailun täynnä tuntemattomien ihmeiden kohtaamisia ja avaruustoimintaa. Tähtiportti olisi periaatteessa myös ajankohtainen, sillä scifistelystä on ollut tekeillä uusi elokuva useamman vuoden ajan. Tosin viimeisimpien uutisten perusteella tämä filmi on enemmän tai vähemmän kuopattu, mutta josko laadukas seikkailu tahi edes jonkin sortin massiivimoninpeli saisi filmistudiot heräämään horroksestaan?

Teille, jotka ette ole tätä klassikkosarjaa tai filmatisointeja koskaan nähneet, kerrottakoon kyseessä olevan 1994 julkaistusta elokuvasta alkunsa saanut mainio scifi-sarja. Filmi paljastaa egyptin jumalten olleen alunperin kotoisin ulkoavaruudesta, totta kai. Kurt Russelin tähdittämä filmi inspiroi televisiosarjan, jota tehtiin lopulta kymmenen tuotantokautta. Russelin hahmo sai pienelle ruudulle hypättäessä uuden näyttelijän, legendaarisen MacGyver-mies Richard Dean Andersonin. Stargate SG-1 sekä sen sisarsarjat Stargate: Atlantis ja Stargate: Universe loivat niin suuren universumin hahmoineen ja maailmoineen, että materiaalia olisi ammennettavaksi moneenkin peliin.



Scifistelyyn perustuva faniprojekti on kyllä ollut tekeillä jo kauan, mutta sen valmistumista sopii odottaa vielä monia vuosia.

Tero Lepistö - Terminator

Lähes tuhoutumattoman (anti)sankarin sekä toinen toistaan pelottavampia robottiuhkia vilisevän Terminator-universumin luulisi sopivan ihanteellisesti pelien aiheeksi. Siksi onkin sääli, että ainoat vähänkään lämpimämmät muistot juontavat jopa 25 vuoden päähän, kun kakkosleffan nimissä räiskyteltiin valopyssyä arcadekabineteissa. Nähtiinpä virtuaali-Arska ottamassa mittaa jopa Robocopista 16-bittisillä superkonsoleilla, kun laatumurheita kompensoitiin verta ja suolenpätkiä lisäämällä. Alkuperäisen vuoteen 1997 päivätyn Judgment Dayn jälkeisinä aikoina nuoruuden suosikkisarja on kuitenkin vajonnut alakuloon niin pelien kuin elokuvien saralla.

Leffoilla lienee tuskin enää toivoa, mutta pelirintamalla hatara usko elää – kunhan puikkoihin saataisiin oikeat tekijät ilman aikataulupaineita. Tuoreimman Terminator: Genisys -jätöksen vastakatsoneena mieleen juolahti jopa ajatus teemaan sopivasti neljättä seinää rikkovasta toimintarymistelystä. Seikkailuelementtejä tiukkaan räiskintään yhdistelevässä pelissä voitaisiin esimerkiksi aikamatkustaa menneisyyteen estämään T2:n jälkeisten umpisurkeiden jatko-osien tuotanto. Voiko jalompaa motivaatiota edes toivoa?

Miia Lyyra - Orange Is the New Black

Netflix on ehdottomasti parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Tai no, Spotifyn lisäksi. Erilaisten suoratoistopalveluiden saavuttua markkinoille TV-ohjelmien ja elokuvien katselemisesta tuli helppoa sekä vaivatonta. Samalla se kuitenkin tappoi fyysisten tuotteiden myynnin. Olen silti sitä mieltä, että tuotteistaminen on ratkaisu kaikkeen. Siispä lisää lisenssipelejä kauppapaikoille!

Eniten kaipaan erinomaista Harry Potter -sarjaan keskittyvää peliä. Sellaisia on julkaistu jo aikaisemmin, mutta alkuperäisen PlayStationin hautautuessa syvemmälle kaappiin, jää Tylypahkakin kokematta. En usko, että ketään kiinnostaa velhojen remasterointi, joten palataan takaisin realistisiin odotuksiin.

Orange Is the New Black. Netflixin tekemä naisten vankilaan sijoittuva draamasarja. Täynnä mitä ihmeellisimpiä juonenkäänteitä. Karuja murhia, huumekauppoja, rakastumisia, pettymyksiä ja kaikkea mitä ihmiset nyt voivatkaan tehdä. Siis parasta. Sarjasta voisi kehittää esimerkiksi Telltale Gamesin versioinnin. Ostaisin välittömästi. Kauhean kaukana ideasta ei kuitenkaan olla, sillä Netflix julkaisi muutama kuukausi takaperin oman sivuston nimeltään Flixarcade. A Netflix Original Game tarjoaa neljä erilaista peliä. Hahmoksi voi valita Pablo Escobarin, Marco Polon, Mike Wheelerin ja mikä tärkeintä, Piper Chapmanin. Chapman on tunnettu Orange Is the New Blackin päähahmona. Joten miksi ei? Lisenssipeliä vaan kehiin. Oli se sitten tarinanomainen tekele tai retrohenkisyyttä huokuva 16-bittinen väkerrys. Kaikki käy, kunhan kyseessä on OITNB.

Terkkuja sinne Netflixille, jään odottamaan mitä saatte aikaiseksi. Ehdotuksena voisin sanoa, että laajentakaa pelialalle.

A-P Kuutila - Salatut Elämät

Lisenssipelien laatu ei yleensä päätä huimaa. Tulevien sekä nykyisten sukupolvien mielenterveyden kannalta olisi erityisen tärkeää tehdä yksi kunnollinen mallikappale. Paremmin sanottuna se toimisi varoittavana esimerkkinä muille.

Salatut Elämät – The Telltale Series olisi käsikirjoituksen puolesta samaa Ö-luokan huttua kuin TV-sarjakin. Tekninen toteutus puolestaan edustaisi sitä epätasalaatuisuutta, jota Telltalelta on jo totuttu odottamaan. Lopputuloksena syntyisi surkeuden perikuva, joka saisi maailman näkemään lisenssipelit uusin silmin.

Juoni menisi suunnilleen näin: Ismo häviää rahansa, talonsa, kauppansa, vaimonsa ja lapsensa nettigwentissä. Tämän seurauksena hän joutuu töihin Pubkahvila-nimiseen yökerhoon. Sillä välin Seppo käynnistelee pontikkatehdastaan, mutta bugi rikkoo tallennuksen, ja peli on aloitettava alusta. Uusi yritys ja päästäänkin jo harjoittelemaan pontikan keittoa painelemalla vuorotellen X sekä R3. Ismo haistaa pontikan kesken työvuoron rynnäten Pihlajakadulla sijaitsevan ruman kerrostalon kellariin. Tarkoituksena on tietysti pelastaa Seppo, joka kuuluu anonyymeihin pontikankeittäjiin ja on luvannut olla valmistamatta tuota ilolientä kotitalonsa kellarissa. Loppuhuipennuksessa rämpytetään A-näppäintä, jotta Ismo raivostuu ja kaataa Sepon pontikat viemäriin. Seppo kuitenkin näpyttää B:tä naama punaisena estäen ikävän tapahtuman. Tämän jälkeen kaverukset tekevät sovinnon tattia vatkaamalla ja istuvat yhdessä kylmässä saunassa pontikkaa maistellen. Löylyä heitetään painelemalla vuorotellen RT ja LT. Tsajajajajaja!

-----

Menivätkö valinnat nappiin vai keksitkö itse parempia lisenssipelejä? Kerro meille kommenttisi kommenteissa!

Kirjaudu kommentoidaksesi