Vuoden myydyimpiin peleihin lukeutuva Ghost Recon Wildlands on saanut ensimmäisen isomman lisäsisältöpakettinsa, Narco Roadin. Vaan kuinka makoisaa on palaaminen tuttuihin maisemiin vanhan kaartin poistuttua kuvioista?

Huumeagentin uudet vaatteet

Narco Road sijoittuu Wildlandsin kampanjan jälkeiseen aikaan. El Sueno on tavalla tai toisella poistettu Santa Blanca -kartellin johtotehtävistä, ja jälkeen jäänyttä tyhjiötä pyrkivät täyttämään erilaiset epelit. Tässä sisältöpaketissa jahdataan varjoissa piileskelevää mestaririkollista El Invisibleä, jonka henkilöllisyyden selvittäminen edellyttää soluttautumista kartelliin ja ystävystymistä kolmen alipäällikön kanssa.

Mystinen näkymätön mies demonstroi näkymättömissä pysymisen tärkeyttä

Missiota suorittamaan on lähetetty uusi tyyppi, eli pääkampanjassa kehitettyä hahmoa ei hyödynnetä. Tässä vaihdoksessa kadotetaan osa tappiin viritetyistä kyvyistä, ja asearsenaalikin on karsittu minimiin. Kaiken lisäksi yksin pelaava joutuu tosiaan seikkailemaan yksin, sillä kolme tekoälyapuria on komennettu muihin hommiin. Aiemmin kuultu rento läpänheitto loistaa näin ollen poissaolollaan.

Suppeaa tarinaa kehystää yhtä suppeaksi karsittu kartta. Aiemman laajan temmellyskentän sijaan pelaaja pääsee seikkailemaan vain neljällä eri alueella, jotka ovat tuttuja alkuperäisestä kampanjasta. Samojen maisemien kierrättäminen on varmasti säästänyt kehityskustannuksia, mutta ratkaisu tuntuu masentavan laiskalta.

B-joukkueen taido(ttomuude)nnäyte

Siinä missä Wildlands heitti silmille monipuolisen ja edes jollain tavalla uskottavan pahiskavalkadin, Narco Roadin kolme alipomoa ovat kärjistettyjä karikatyyrejä jo valmiiksi äärimmäisistä huumediileripersoonista kuten Arpinaaman Tony Montanasta tai True Romancen Drexl Spiveysta. Kaikki kolme ovat vähintään jollain tasolla psykoottisia tapauksia, joilla on omat paranoiansa ja pakkomielteensä, ja joiden kohtalossa pelaajalla on lopulta vain sivustakatsojan rooli.

Freddie tahtoi nimensä tähtiin, hän halusi olla kuolematon

Ylilyödyt persoonallisuudet eivät ole omiaan tekemään pahoista kamuista millään tavalla sympaattisia. Epäuskottavuus tekee myös tarinasta melko lattean, eikä se jaksakaan kantaa kunnolla edes tätä kourallista tehtäviä.

Kämäisen juonen lisäksi paketin ongelma on todella hoippuva tehtäväsuunnittelu. Narcojen sekaan sulautuessaan pelaaja joutuu suorittamaan askareita, jotka saattavat selittämättömästi vaihtaa suuntaa useita kertoja ennen tehtävän kuittautumista hoidelluksi. Tavoitteita on myös täysin mahdoton ennakoida, joten jokaisen tehtävän aikana törmätään yritys-erehdys-mallin oppimiskokemuksiin. Suunnittelusta ei ole apua, turhautumistoleranssista sitäkin enemmän.

Kaikkein raivostuttavinta on se, että sisältöpaketista on päätetty pyyhkiä pois sekä "ghost" että "recon". Monissa tehtävissä aikarajojen vuoksi tiedustelulle ei ole tilaa, ja kiire pakottaa turvautumaan suoraan toimintaan.

Ei auta vierotusoireisiin

Kuten kirjoittamastani arvostelusta voi lukea, pidin Wildlandsista ihan kovasti. Jaksoin tahkota sen platinaan asti ja odotin innolla lisää sisältöä. Valitettavasti Narco Road jättää haljun maun. Ghost Recon ei niinkään elä tai kuole tarinansa ehdoilla, mutta lisäpaketti rakentuu liikaa pelin heikoimpien osa-alueiden, autoilun ja räiskinnän, varaan. Moottoripyöräilyä on sentään kehitetty toimivammaksi, eikä alamäkeen ajaminen enää johda automaattisesti kuollettavaan kaatumiseen.

Ghost Rider olisi Narco Roadin vähemmän epäuskottavia hahmoja

Kuppainen tarina yhdistettynä parhaimmillaan keskinkertaisiin sivu- ja vaihtelevan tasoisiin kampanjatehtäviin (osa niistä on jopa ihan mielenkiintoisia) tekee Narco Roadista vaikeasti suositeltavan hankinnan. Varsinkin yksin pelaavalle taktisuuden totaalinen puuttuminen tekee paketista lähinnä surkean räiskinnän. Kaveriporukalla tästä voi saada jotain iloa irti.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi