Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

: Tunteella uuteen vuoteen

Vuosien saatossa perinteiset Call of Dutyt, EA:n urheilupäivitykset ja päättömät toimintaleffat ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja olen keskittynyt entistä enemmän erilaisiin kokemuksiin. Kokemuksiin, jotka herättävät tunteita ja yllättävät sisällöllään. Parhaat nimikkeet pistävät miettimään, koskettavat sekä pysyvät mukana lopputekstienkin jälkeen. Erinomainen tarina osaa jättää tulkinnalle ja spekuloinnille tilaa. Ja joskus ammattimainen kuvaus, ohjaus tai muu taiteellinen osa-alue yksinkertaisesti tekee lähtemättömän vaikutuksen.

Tähän artikkeliin olen koostanut epämääräisen joukon teoksia, jotka ovat täyttäneet edellä mainitut kriteerit vuoden 2015 aikana.

Rikos ei kannata

Alkuvuosi kului pitkälti korvanapit korvissa. Amerikkalaisen journalistin, Sarah Koenigin, 12-osainen Serial-podcast on liki täydellinen dekkaritarina. Jopa niin täydellinen, että ajoittain unohtaa sen käsittelevän oikeita, murheellisia ihmiskohtaloita – toisen epätoivo on toisen viihdettä. Maailma on kummallinen paikka. Podcastin keskiössä on maahanmuuttotaustainen Adnan Syed, joka on istunut yli 15 vuotta vankilassa entisen tyttöystävänsä murhasta. Adnan on tähän päivään asti vannonut syyttömyyttään, mikä tekee tarinasta vielä traagisemman. Serial käsittelee 18-vuotiaan Hae Min Leen murhan tapahtumia, haastattelee todistajia ja etsii totuutta epäselvien faktojen keskeltä. Kuuntelija on samassa tilanteessa kuin itse haastattelija: Istunko kuuntelemassa kylmäverisen psykopaattin valheita vai poliisin ajojahdin uhria? Kaikin puolin kiehtova, joskin surullinen tapaus.

[[{"attributes":{},"fields":{}}]]

Serialin jälkeiseen kutinaan auttoi HBO:n kylmäävä dokumenttisarja The Jinx: The Life and Deaths of Robert Durst. Serialin tapaan The Jinx perustuu tositapahtumiin, vaikka välillä haastattelut ja kerrotut tapahtumat lähentelevät jo epäuskottavuuden rajoja. Dokumentti käsittelee Durstin vaiherikasta elämää ja sen synkkiä käänteitä. Useista rikoksista syytetty miljonäärisuvun mustalammas tunteettomine silmineen on pelottava ilmestys, enkä muista koskaan nähneeni yhtä veret pysäyttävää haastattelukokonaisuutta. Mitä vähemmän The Jinxistä tai Robert Durstista tietää etukäteen, sitä enemmän sarjasta saa irti.

Henkilökohtaisesti nostan parituntisen Her Storyn vuoden peliksi.

Vuonna 2015 ilmestyi pelattavaakin – tai joku voi kyseenalaistaa onko Her Story enemmän interaktiivinen tarina kuin peli. Se on joka tapauksessa uniikki tapaus muun tarjonnan keskellä. Pelaaja istutetaan vanhan tietokonepäätteen ääreen katsomaan lyhyitä parista sekunnista pariin minuuttiin pitkiä kuulusteluvideon pätkiä. Hakukoneeseen on valmiiksi kirjoitettu yksi sana, "murha". Siitä eteenpäin mysteerin ratkaisu on täysin pelaajan harteilla ja tulkittavissa. Videoilla kuullaan vain epäillyn, uskomattoman hienon näyttelijäsuorituksen suorittavan Viva Seifertin, vastaukset. Poliisikuulustelijan kysymykset jäävät arvailun varaan. Epälineaarinen tarina avautuu hienovaraisesti pala palalta, ja se vaatii pelaajalta erityistä tarkkaavaisuutta. Koneen viereen onkin hyvä varata kahvin ja donitsin lisäksi muistivihko. Henkilökohtaisesti nostan parituntisen Her Storyn vuoden peliksi.

Liikkuvat kuvat

Vuoden parhaista elokuvista puhuttaessa ei voi sivuttaa George Millerin Mad Max: Fury Roadia. Hulluuden rajamailla taiteileva toimintaeepos on audiovisuaalisesti lähellä täydellisyyttä. Rouheat kitarariffit tahdittavat ääniraitaa, visuaalisesti upeat maisemat sekä kamera-ajot ällistyttävät, ja itse tarina tekee oikeutta alkuperäisteokselle. Elokuvan jälkeen päällimmäisenä oli mielessä kysymys: milloin opin pidättämään hengitystäni kaksi tuntia?

[[{"attributes":{},"fields":{}}]]

Mad Maxista täysin poikkeava Ex Machina on myös ansainnut paikkansa valokeilassa. Jos Mad Max oli räjähtävä – jopa mielisairas – on Alex Garlandin scifi-thrilleri hyvin pidättäytyvä ja kylmä. Luksusvuoristomökin kliiniseen miljööseen sijoittuva elokuva keskittyy pääosan ajasta kyborgin ja sitä haastattelevan koodarin dialogiin. Mitä pidemmälle haastattelu etenee, sitä pelottavammaksi tilanne kehittyy. Rauhallisen ulkokuoren takana kuohuu. Ex Machina on malliesimerkki siitä kuinka vahva käsikirjoitus kantaa pitkälle ilman väkinäisiä toimintakohtauksia.

Vuoden suurimpia yllätyksiä oli Denis Villeneuven Sicario. Meksikon ja USA:n huumesodasta kertova toimintajännäri pitää otteessaan koko kestonsa ajan. Isot kiitokset menevät tietenkin itse ohjaajalle sekä laadukkaalle näyttelijäkaartille, mutta Sicarion tapauksessa on vääryys sivuttaa kuvaajan panos. No Country for Old Menin taustalla vaikuttanut Roger Deakins tekee taikojaan varsinkin elokuvan loppupuolella nähtävän yökohtauksen kanssa. Sicario on ällistyttävän ehjä kokonaisuus, jossa jännitys on välillä jopa piinaavaa. Kaiken kruunaa erinomainen, harhaluuloiseksi tekevä ääniraita.

Kohta menee äänikin

Loistavista ääniraidoista puhuttaessa ei voi olla kehumatta paria peliä. Hotline Miami 2: Wrong Number ei ehkä ollut kummoinen jatko-osa, mutta sen elektronisista rytmeistä koostuva äänimaailma toimii onneksi ilman alkuperäisteostakin. Toinen vuoden musiikillisia kohokohtia on Everybody’s Gone to the Rapturen uskonnollisiin sfääreihin taipuva kokonaisuus. Sävellysten taustalla on The Chinese Room -studion toinen perustajajäsen Jessica Curry.

Vuoteen on sisältänyt paljon ikimuistoisia kokemuksia, ja osa niistä pysyy pitkään mukana Mementon, Fight Clubin, Journeyn, Portalin ja monen muun klassikon rinnalla. Mitkä olivat sinun vuoden 2015 kohokohtiasi?

Huomio myös nämä: Soma (peli), Undertale (peli), The Affair (tv-sarja), Fargo (tv-sarja - katso nyt edes tämä, jos et muita), Unbreakable Kimmy Schmidt (tv-sarja)

Kommentit

Harmittavan moni tuntuu jättäneen The Jinxin katsomatta, vaikka kyseessä on yksi kylmäävimpiä dokkarisarjoja ikinä. Vahva suositus tälle. The Jinxin katsomisen jälkeen on pakko saada lisää truecrime dokkareita, joten seuraavilla on hyvä jatkaa The Thin Blue Line ja Capturing the Friedmans (The Jinxin ohjaaja Andrew Jarecki. Ja kun dokkareistä päästiin puhumaan, niin tänäkin vuonna on ilmestynyt mitä mainioimpia dokumenttielokuvia, kuten Cartel Land ja Going Clear: Scientology. Itseltä on Serial vielä kuuntelematta, mutta sitten kun pääsee alkuun ja vauhtiin, niin eiköhän siinä mene molemmat kaudet samaan syssyyn.

Pelien soundtrackeistä voisi noiden kahden lisäksi nostaa Gareth Cokerin todella tunnelmalliset sävellykset Ori and the Blind Forestiin. Tätä soundtrackiä on tullut kuuneltua Zella Dayn albumin jälkeen eniten tänä vuonna.

Elokuvien puolelta löytyy useampiakin kohokohtia, mutta jos tunnelmaa halutaan painottaa, niin nostetaan suuren yleisön tutkan ohi mennyt A Most Violent Year (Väkivallan vuosi). J.C. Chandor on kirjoittanut ja ohjannut elokuvan, joka luottaa vahvasti katsojaan. Viimeisen silauksen antaa Oscar Isaac, jonka vahva roolisuoritus saa katsojan tuntemaan päähenkilön kokeman marinadin.

Her Story on pitänyt "pelata" jo kesästä asti, mutta kun on saamaton vetelys ja pc-pelaamiset pitää hoitaa läppärillä, niin ei vaan ole saannut aikaiseksi. Pitää korjata virhe vielä tässä joulunpyhinä, miksei myös Undertale siinä samalla.

Sarjoista voisi mainita Better Call Saulin, Silicon Valleyn, Mr. Robotin, Sense8in ja Daredevilin. Daredevilin katsottua piti saada lisää Daredeviliä, joten tänä vuonna on tullut luettua melko paljon Daredevil sarjiksia (Bendistä, Brubakeriä, Milleriä).

Netflixin Making a Murderer kannattaa ehdottomasti katsoa. Se oli todella pöyristyttävä dokkari samasta genrestä.

Going Clear: Scientology ja Better Call Saul olisivat ansainneet maininnan myös. Listasta jäi melko paljon hyviä teoksia pois, koska en viitsinyt kaikesta kirjoittaa + Jyri hehkutti jo Sense8in ja Daredevilin. Hyvä vuosi ollut kaikin puolin.

Jinx on ehdottomasti häiritsevimpiä tv-kokemuksia hetkeen aikaan. Tarina on jotenkin niin härö että sitä on vaikea uskoa todeksi. Ja viimeisen jakson viimeiset kaksi sekuntia ennen lopputekstejä ovat... no, jäivät kummittelemaan mieleen.

Hyvä tv-vuosi ollut.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi