Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

On erikoista, ettei Ruotsin yhtä viimeisen vuosikymmenen mielenkiintoisinta tieteiskuvittajaa ja -kirjailijaa ole käännetty suomeksi ennen tätä. Simon Stålenhagin Liittymiä (The Electric State, 2018) vie lukijan toivottaman oloiseen maailmaan, jossa teknologia on ottanut vallan ihmismielestä.

Viimeinen ensin

Simon Stålenhag tunnetaan ennen kaikkea retrofuturistisista kuvituksistaan. Hänen kovakantiset taidekirjansa esittelevät visioita vaihtoehtoisesta menneisyydestä, jossa kehittynyt teknologia värittää normaalia arkea. Vuonna 2015 englanniksi käännetty Tales from the Loop keskittyy yhteisön elämään valtavan hiukkaskiihdyttimen muuttaessa normeja. Tieteistarinoita menneisyydestä -artikkelimme käsittelee Tales from the Loop -universumia: kirjaa, Amazonin julkaisemaa tv-sarjaa ja Frialiganin perinteistä roolipeliä.

Liittymiä on Stålenhagin ensimmäinen suomeksi käännetty teos.

Jatko-osa Things from the Flood (2016) jatkaa Mälaröarnan alueen arjen tutkiskelua Loop-keskuksen sulkemisen jälkeen. Stålenhagin kolmas julkaisu, äskettäin suomennettuThe Electric State, on yksittäinen kokonaisuutensa, joka hyppää kotoisista ruotsalaismaisemista suuren meren toiselle puolelle Amerikan aavikkoiseen länteen. Se, miksi WSOY:n alainen Johnny Kniga -kustantamo päätyi kääntämään juuri The Electronic Staten, eikä kirjailijan aiempia, tunnetuimpia teoksia, jäänee kysymysmerkiksi – mutta tämäkin kelpaa paremmin kuin hyvin.

Teknologian hienouksia

Mojaven autiomaa. Toukokuu 1997. Teini-ikäinen Michelle pyrkii kohti Yhdysvaltain länsirannikkoa lelurobotti Skipin kanssa. Suuret sodat ovat moukaroineet suurvaltion tunnistamattomaksi, eikä sivilisaatiosta ole jäljellä kuin rippeet. Miehittämättömien droonien ja taistelualuksien raadot lojuvat valtateiden varsilla, tuhoutuneet rakennukset, hylätyt autot ja siellä täällä lojuvat ruumiit muistuttavat paremmista ajoista. Osa ihmisistä on tosin luopunut ihmisyydestään teknologian edessä, sillä laajennettu todellisuus – eräänlainen virtuaaliyhteisö – valtaa kirjaimellisesti käyttäjiensä mielet. Kuihtuneet ihmisrauniot Sentre Mode 6 -kaukokypärät päässään eivät ole harvinainen näky autioituneilla syrjäseuduilla taikka autojen levähdyspaikoilla.

Käännöstyö säilyttää teoksen tunnelman hyvin.

Stålenhag kertoo parivaljakon tarinaa osaksi takaumien ja muisteloiden kautta. Vaikean lapsuuden elänyt tyttö on kokenut ja nähnyt paljon ikäänsä nähden. Liittymiä keskittyy kasvamisen vaikeuteen ilman aikuisen tukea ja turvaa. Tarja Lipposen suomennus nojaa alkuperäiseen Passagen-teokseen, mutta muutamia tarkennuksia on myös tehty englanninkielisestä käännöksestä. Käännöstyö ei ota taiteellisia vapauksia sanavaraston tai nimeämisten kanssa, vaan Liittymiä on hyvin uskollinen alkuperäisteokselle – pitäen kuitenkin mielessä, että tarinankertojana toimii teini-ikäinen Michelle.

Iloinen kohtaaminen yössä.

Liittymiä maalaa rujoa kuvaa maailmanlopun tunnelmista. Tarina keskittyy pitkälti yöaikaan, jolloin Michelle ja Skip tuntevat matkustamisen olevan turvallisempaa kuin valoisalla. Siitä ja yleisestä maailman tilasta johtuen piirrosten väripaletti on hyvin tummanpuhuva. Upeita kuvituksia dominoivat synkät sävyt sekä pimeyttä piiskaava sade. Mukaan mahtuu myös neonvaloisia pilkahduksia, mutta kaiken kaikkiaan tunnelma poikkeaa radikaalisti luonnonläheisestä Tales from the Loopista – ollaan kaukana Pohjoismaisesta idyllistä. Nostalgia on heitetty romukoppaan Michellen traagisen menneisyyden edessä. Stålenhagin kädenjäljen tunnistaa yksityiskohtia pursuvista, omaleimaisista maalauksista, joita laadukas painojälki korostaa entisestään.

Vihdoin suomeksi

Tällä kertaa juonen keskiössä ei ole niinkään robotit ja teknologia, vaikka ne kansoittavatkin maailmaa näkyvästi. Rivien välistä pystyy lukemaan kirjailijan mietteitä sosiaalisesta mediasta, nykypäivän kasvottomasta sodankäynnistä ja ylipäätänsä teknologian kasvavaan otteeseen ihmisten elämästä. Kirja jakaa osittain synkän ”tulevaisuudenkuvan” Ready Player Onen kanssa, mutta unohtaa värikkäät ja villit seikkailut virtuaalimaailmassa. Jäljellä on vain karu, rapistuva todellisuus.

Koti on siellä missä sydän on.

Toivotaan, että muutkin naapurimaan retrofuturistiset kovakantiset saavat suomenkielisen käsittelyn, sillä Liittymiä ei ole edes Stålenhagin paras teos, vaikka se tarjoaakin mielenkiintoisen ja kiehtovan matkan vaihtoehtoiseen menneisyyteen. Noin 130-sivuisen kirjan rytmitys tuntuu lopussa asteen kiirehdityltä, sillä matka Michellen ja sarjakuvia ahmivan Skipin kanssa päättyy kovin yllättäen. Joka tapauksessa iso kumarrus Johnny Knigan suuntaan. Lisää näitä, kiitos.

Kirjaudu kommentoidaksesi