Kesäinen polkupyöräretki läheiselle hiekkakuopalle. Metsäseikkailut kavereiden kanssa. Vanhat autot, jotka vuosien saatossa alkavatkin näyttää jälleen kerran hienoilta. Nostalgia on oikein käytettynä vahva tarinallinen elementti, joka sitoo kokijan omat muistot kuluttamaansa materiaaliin.

Ruotsalaisen Simon Stålenhagin Tales from the Loop yhdistää taidokkaasti ajan kultaamia muistoja tieteiskehykseen luoden eräänlaista retroscifiä. Alkuperäisen lähdemateriaalin – päiväkirjamaisen kuvakirjan – pohjalta on kehitetty niin palkittu roolipeli kuin myös erinomainen tv-sarja.

Lapsuuden suuret seikkailut

Tales from the Loopin alkuperäinen ruotsinkielinen painos ilmestyi vuonna 2015. Stålenhegin kuvittama ja kirjoittama teos keskittyy Mälaröarnan alueen historiaan, maalaismaisemiin hieman länteen pääkaupunki Tukholmasta. Pieni, idyllinen kaupunki nousi maailman tietoisuuteen 1950-luvulla valtion tilattua ja rakennettua maailman suurimman hiukkaskiihdyttimen, laitoksen nimeltä The Loop paikkakunnalle. Insinöörityön huikeaa taidonnäytettä rakennettiin aina vuoteen 1969 asti, jonka jälkeen tutkimuslaitos työllisti satoja paikallisia ihmisiä ja tiedemiehiä ympäri maapalloa. Eriskummallinen rakennelma muokkasi myös alueen identiteettiä korkeine jäähdytystorneineen ja mahdollisti mitä omituisimmat aikaparadoksit. Laitoksen kehittelemä teknologia oli kuin toisesta ulottuvuudesta.

Tales from the Loop on kirjoitettu päiväkirjan muotoon. Pohjoismaisen miljöön tapahtumia muistellaan kertojan näkökulmasta – aivan kuin kaikki tarinat olisivat tositapahtumia. Useat kertomukset avaavat yhteisön arkipäiväisiä kokemuksia erikoisessa tilanteessa, jossa käytetty tekniikka otti hetkessä vuosikymmenien harppauksia. Erilaiset robotit ja havainnot jopa dinosauruksista – kiitos huhutun aikamatkustuksen – värittävät muuten tavallisia muisteloita. Nostalgististen muistojen kautta palataan aikaan, jolloin älypuhelimia ei ollut, tv-kanavia oli vain pari, ja elämä oli muutenkin yksinkertaisempaa. Kesäpäivät seikkailtiin lähialueiden metsissä tylsyyttä vastaan taistellen. Mielikuvitus oli jokaisen paras ystävä.

Kirjan todellinen helmi on kuitenkin sen kuvitus. Stålenhegin yksityiskohtiin paneutuva piirtojälki kietoo otteeseensa. Kulmikkaat Saabit ja Volvot vievät ajatukset suoraan 80-luvulle, sillä länsinaapurin arkkitehtuuri on kuin yksi yhteen kotimaisen vastaavan kanssa. Kylän lapset pyörineen ja suurine suunnitelmineen muistuttavat omasta lapsuudesta paikassa, jossa tekemistä ei aina ollut. Lisäksi The Loopin utopistiset keksinnöt ja rakenteet istuvat ihailtavalla tavalla ruotsalaiseen maisemaan. Kirja keskittyy pääasiassa esittelemään uniikkia tekniikkaa, mutta kaiken keskiössä on kuitenkin puhdas luonto. Teknologian ja ympäristön fuusio näyttäytyy maalauksissa rinta rinnan, oli sitten kuuma kesä taikka luminen talvi.

Noin 130-sivuinen, kovakantinen kirja on kaikin puolin laadukas ja mielenkiintoinen katsaus fiktiivisen laitoksen vaikutuksista tiiviiseen yhteisöön. Tapa, jolla kertoja muistelee kaiholla nuoruuttaan, tragedioita ja ystävyyssuhteita, luo taianomaisen tunnelman ja palauttaa lukijan omiin lapsuuden muistoihinsa.

Melankolian alkulähteillä

Amazon julkaisi keväällä Tales from the Loopin universumiin perustuvan, kahdeksanosaisen tv-sarjan Prime Video -palvelussaan. Jokainen sarjan osista keskittyy tavalla tai toisella eri ihmiseen, joskin pääpaino on The Loopissa työskentelevässä perheessä ja heidän lähipiirissään. Jonathan Prycen näyttelemä isoisä vetää ikonista tutkimuskeskusta, jossa hänen tyttärensä toimii myös saman projektin parissa. Ruotsalaisuus on vahvasti läsnä, vaikka adaptio onkin selkeästi luotu amerikkalaista yleisöä silmällä pitäen. Skandinaavista tunnelmaa nautitaan kuitenkin laulujen, luonnon ja eräänlaisen sanattoman tulkinnan muodossa. Melankolinen, ajoittain jopa Twilight Zonelta lainaava kokonaisuus on erinomainen näkemys kirjasta.

Jaksoissa käsitellään useita alkuperäisteoksessa nähtyjä koneita ja tapahtumia, kuitenkaan takertumatta kirjaimellisesti Stålenhegin kuvauksiin. Ensimmäisessä jaksossa käydään läpi nuoren tytön kohtaloa tilanteessa, jossa aikamatkustus muuttaa hänen elämänkuvaansa täysin luoden ikuiset arvet. Vaikka kausi koostuukin yksittäisistä palasista, on siinä myös selkeää jatkuvuutta läpi jaksojen. Hahmoihin ja heidän menneisyyksiinsä syvennytään hartaudella. Kausi sisältää paljon rauhallista pohdintaa, eikä tempo nouse missään vaiheessa korkeaksi, vaan surullinen yleistunnelma pysyy yllä läpi kauden. Kahdeksaan jaksoon mahtuu pari heikompaa osaa, mutta kokonaisuutena Mälaröarnan asukkaita käsittelevä sarja jää ehdottomasti plussalle – jo pelkästään lavastuksensa ja vaikuttavan visionsa ansiosta. Samalla tavalla kuten kirjassa, niin upeilla luontokuvauksilla on merkittävä rooli teknologian valtaamassa kaupungissa. Ohjaus- ja kuvaustyö ansaitsee erikoiskiitoksen.

Tales from the Loop tarjoaa helposti lähestyttävää scifiä, jossa on kuitenkin ajatusta taustalla. Suhteellisen tuntemattomat näyttelijät tekevät vakuuttavaa työtä luoden tunnesiteen kaupungin asukkaisiin ja heidän elämiinsä. Sarja lainaa myös juuri sopivasti kirjasta, jolloin se ei tunnu suoralta kopiolta vaan laajentaa The Loopin universumia luonnollisella tavalla. Kuluttajalle ei ole väliä kumman teoksista nauttii ensin, sillä molemmat täydentävät toisiaan.

Talesista on myös tarjolla palkittu roolipeli monine laajennusosineen. Klassinen paperilla ja nopilla pelattava RPG vaatii kunnollisen kaveriporukan, josta löytyy myös todellinen tarinamestari. Kaiken kaikkiaan Stålenhegin kirjasta alkunsa saaneesta universumista on edelleen paljon ammennettavaa, sillä kirjailija on luonut uskottavan tieteismaailman läntiseen naapuriimme. Heja Sverige!

Kirjaudu kommentoidaksesi