New Super Mario Bros. U Deluxe

Uutta vanhaa superia deluxe-kuorissa

Kuten Petri Katajan taannoisen artikkelin alussa valotettiin, on Switch saanut nauttia melkoisen monesta Wii U -käännöksestä jo parin ensivuotensa aikana. Eikä siinä ole mitään väärää, kunhan laatu pysyy korkeana: liian pienen piirin iloksi jääneiden pelien esittelemistä isommalle yleisölle voidaan pitää rahastuksen sijaan jopa eräänlaisena kulttuuritekona.

Tammikuun keskivertoa hiljaisempaa julkaisukalenteria piristääkseen Nintendo kaivaa naftaliinista ennestäänkin huonosti suuhun sopivan New Super Mario Bros.U:n ja höystää sitä vielä Deluxe-tittelillä. Ei nimi putkimiestä pahenna, vaan kyseessä on yhä vallan pätevä tasoloikka – aivan kuin alkuperäisen arvostelun aikaan.

Loikkien ja liidellen

Genren parhaita kaksiulotteisia perinteitä noudatteleva seikkailu on luultavasti hyvin tuttu useimmille Wii U:n omistajille. Laitteen julkaisua vahvasti tukenut peli nimittäin pultattiin nopeasti useimpiin konsolipaketteihin mukaan. Ekstralihaa luiden päälle tarjosi vielä jälkijunassa saapunut New Super Luigi U, joka lisäsi haastetta lennokkaampien kontrolliensa sekä tiukempien aikarajojensa avulla. Erillisenä painoksena sekä ladattavana lisäosana saatavillle tuotu Luigin osio sisältyy niin ikään Deluxe-painokseen.

Muilta osin Switch-version erityisanti jää kevyeksi. Vanhojen seikkailijoiden joukkoon liittyvät Toadette sekä Nabbit ajavat lähinnä kevyempien vaikeustasojen virkaa esimerkiksi perheen pienimpiä ajatellen. Toadetten pitkät liidot takaavat helpommat hyppelyt, mikäli haluaa nautiskella kokemuksesta ilman hampaiden kiristelyä. Nabbit onkin sitten tarkoitettu niille, jotka pitelevät Joy-Coneja ensimmäisiä kertoja käsissään. Pupuntapainen otus ei ota lainkaan osumaa sen paremmin vastaan tulevista vihollisista kuin piikeistäkään. Näillä eväillä tuoretta painosta ei voi hyvällä syyllä suositella alkuperäiset nimikkeet tahkonneille. Veteraaneille ainoaksi todelliseksi anniksi jäävät yksittäiset haastetehtävät, joista ei kuitenkaan hirveän pitkää hupia revitä.

Vanhenee kuin viini

Aavistuksen löysistä lisistään huolimatta itse peruspeli on yli kuuden vuoden jälkeen yhä rautaa. Kaksiulotteinen tasoloikka on ollut aina Nintendon ydinosaamista, mikä näkyy äärimmäisen hiotusta lopputuloksesta. Yksinkertaiset, värikkään piirrosmaiset grafiikat toimivat edelleen, eikä pelattavuuden suhteen tarvitse vieläkään keksiä mitään nuristavaa. Kentissä viljellään sopivasti mielikuvitusta sekä vaihtelua, ja nyt sopiva haastetasokin löytyy yhä useammalle. Peli nousee parhaimmilleen kavereiden kanssa, joten ylimääräisten Joy-Conien kera hauskuus on taattu.

Lyhyehkön arvion voi tiivistää yksinkertaiseen ohjeeseen. Mikäli Wii U -versio majailee jo hyllyssä, ei Deluxe-painoksen hankkimiselle ole mitään järkisyytä. Jos Nintendon edellinen konsoli jäi kuitenkin väliin, kannattaa tasoloikan ystävien ehdottomasti paikkailla New Super Mario Bros.U :n kokoinen aukko sivistyksessään. Vielä kun näille keksittäisiin vähemmän älyttömiä nimiä.

Kirjaudu kommentoidaksesi